Yhteiskuntasopimus (28.9.-17.10.) Status: Peli on päättynyt Pelaajia murhattu: 16 Tappoja: 3 Pidätyksiä: 2
Sivullisia uhreja: 2 Todistajia: 1 Silminnäkijöitä: 7

Yhteiskuntasopimus 28.9.-17.10.2015

Tapahtumat


18.10.2015 klo 00.00 Turnaus on päättynyt

HYSin syysturnaus 2015 on päättynyt. Kiitämme kaikkia osallistujia hienosta turnauksesta! Mikäli et halua oikeaa nimeäsi julki tapahtumasivulle tai HYSin nettisivujen all time -pistetaulukkoon, ilmoitathan siitä tuomaristolle (tuomaristo[at]salamurhaajat.net).

Turnauksesta järjestetään palautetilaisuus lauantaina 7.11. kello 17 Kaisaniemen Iguanassa (Kaisaniemenkatu 3). Palautetilaisuudessa jaetaan veitsipalkinnot turnauksen neljälle parhaalle, sekä kunniakirjoja eri tavoin ansioituneille pelaajille. Paikalle voi tulla myös antamaan palautetta turnauksen järjestelyistä tai ihan vain fiilistelemään peliä ja muistelemaan sen mieleenpainuvimpia hetkiä. Tervetuloa!

Turnauksen neljän kärki:

1. Simo "R" Lehtinen, 69,5 p
2. Leo "Fiddle" Veijalainen, 62,5 p
3. Esa "Kuri" Perkiö, 43,5 p
4. Juho "Megrez" Gröhn, 41,5 p

(Kaikkien pelaajien pisteet nähtävissä täällä. Mikäli havaitset pisteytyksessä virheitä tai huomautettavaa, ota yhteyttä tuomaristoon.)

9.10. leffaillan lisätehtävän pisteet:

Simo "R" Lehtinen: 4 p
Jenni "Kunnollinen Kansalainen" Ott: 4 p
Laura "Leviathan" Leskelä: 4 p
Eemeli "T-Bone" Ingervo: 4 p


17.10.2015 klo 23.59 Kaivopuistossa tapahtui

Kaivopuiston lisätehtävässä osallistujien piti etsiä ympäri puistoa piilotettuja salasanoja ja salakuunnella salaista tapaamista. Tehtävää vaikeuttivat vakoojia metsästävät muut pelaajat sekä raskaasti aseistetut ja panssaroidut Ystävät.

Pelaajat murhasivat heille puistoa varten annettuja lisäkohteita seuraavasti:

Juho "Megrez" Gröhn -> Tommi "siilinpiikki" Ostrovskij (2. tappaja, kohde oli kuollut itsepuolustuksen uhrina)

Sami-Pekka "Työtön Porvari" Hirvonen -> Lauri "Luokkaritari 10th anniversary edition" Torikka (1.)

Esa "Kuri" Perkiö -> Emil "Puffin Khat" Löytty (1.), Tommi "siilinpiikki" Ostrovskij (3.), Simo "R" Lehtinen (2.)

Soile "Epitafi" Itkonen -> Simo "R" Lehtinen (1.)

Kaivarin pisteet:

siilinpiikki: 3 x 2 p (pullosanasalat elossa) + 1 p (raportti) = 7 p
Kuri: 3 x 2 p (pullosalasanat elossa) + 2 p (salaisen tapaamisen salasana elossa) + 5 p (murha, jossa 1.) + 2 x 3 p (kaksi murhaa, joissa ei 1.) + 1,5 p (raportti) = 20,5 p
Epitafi: 3 x 2 p (pullosalasanat elossa) + 1 p (kuvat) + 5 p (murha, jossa 1.) + 2,5 p = 14,5 p
R: 3 x 2 p (pullosalasanat elossa) + 1 p (tyyli jatkuu) + 2,5 p (raportti) = 9,5 p
Työtön Porvari: 3 x 2 p (pullosalasanat elossa) + 5 p (murha, jossa 1.) + 1 p (tyyli jatkuu) + 2 p (raportti) = 14 p
Puffin Khat: 2 p (1 pullosalasana elossa) + 2 x 1 p (2 pullosalasanaa kuolleena) + 1 p (raportti = 5 p
Luokkaritari 10th anniversary edition: 1,5 p (raportti)
Megrez: 3 x 2 p (pullosalasanat elossa) + 3 p (murha, jossa ei 1.) + 1 p (raportti)

Megrez kertoo:

Oli alusta asti selvää, että tehtävä Kaivopuistossa oli ansa. Paikka kuhisi virkavaltaa - niin sanottuja "Ystäviä". Sinne oli kuitenkin pakko mennä sillä rahaa oli saatava. Olin syönyt ruokakomeron viimeisen hapankorpun jo perjantaina.

Saavuin puistoon mustanpuhuvana ja kasvot peitettyinä. Oli turhaa esittää siviiliä.
Olin kävellyt puiston soratietä tuskin minuuttia, kun aivan korvieni alta kuului kova pamaus. Hämmennyin. Katsoin alas. Konepistoolini oli hajonnut. Tämä tästä vielä puuttui!
Kätkin rikkinäisen aseenromun puun juureen. Tänä iltana, kuten niin monena muunakin iltana, pistoolini olisi ainoa turvani.

Saavuin laiturille. Löysin sieltä viestin pullossa juuri kuten tehtävänannossa oli luvattu. Laiturilla oli myös venäjää puhuva nuoripari. Tarkkailin heitä, mutta en antanut heidän häiritä. Viesti oli pian kirjoitettu muistiin. Poistuin paikalta.
Päästyäni rannalle näin Ystävän kävelevän varjoista minua kohti. Juoksin. Kuulin takaatani laukauksia. Onneksi Ystävät ovat surkeita ampujia.

Seuraava viesti oli pensaiden ympäröimän puistopenkin alla. Eräs Ystävä kierteli ja kaarteli viestin ympärillä. Viestien sijainti oli vuodettu viranomaisille; olin varma siitä.
Tilaisuuteni koitti, kun eräs kohteistani saapui paikalle. Ystävä kiinnostui kohteestani välittömästi. Kohteeni viedessä Ystävän huomion, hiivin viestin luo, painoin sen nopeasti mieleeni ja juoksin pois.

Etsin vielä kolmannenkin viestin. Se oli mustan jään peittämän kallion päällä. Tällä kalliolla henkeäni ei uhkaisi Ystävä vaan varomaton askel. Kiipesin viestin luo niin varovasti kuin osasin.

Kun kaikki viestit olivat tallessa, oli aika suorittaa tehtävän toinen osuus: minun oli määrä salakuunnella tärkeää tapaamista. Kiipesin korkean mäen päälle. Tapaamisen piti olla siellä.
Asettelin itseni kallion reunalle maahan makaamaan ja ajattelin, että sieltä minua ei huomattaisi. Olin kuitenkin väärässä. Tapaamisen lähestyessä mäelle saapui hetki hetkeltä yhä enemmän Ystäviä ja ennen kuin tapaaminen ehti alkaa, minun täytyi paeta paikalta.

Epäonnistuneen salakuunteluoperaation jälkeen huomasin, että kohteeni oli taas ilmestynyt jostain luokseni. Huomasin myös, että hän oli ainoa ihminen lähelläni. Tartuin tilaisuuteen. Kun hän käänsi minulle hetkeksi selkänsä, harpoin hänen taakseen ja ammuin. Hän kaatui kuolleena maahan.

Jäin puistoon etsimään loppuja kohteitani; epäilyttävä työtarjous oli ilmeisesti houkutellut myös heidät paikalle. Kohteiden perässä juoksentelu ei enää toimisi, joten päätin piiloutua erään pajun alle ja toivoin, että joku kohteistani kävelisi minun ohitseni.
En ollut ehtinyt istua pajun alla kauaakaan, kun mäen takaa ilmestyi kaksi Ystävää. He kävelivät suoraan minua kohti. Hengitin niin hiljaa kuin pystyin. He pysähtyivät pajun eteen hetkeksi. Yksi heistä lähti kulkemaan pois päin, mutta toinen päätti kurkistaa pajun alle. Se oli virhe.
Ammuin Ystävän kun hän oli vain metrin päässä minusta, ja lähdin tämän jälkeen päättömään juoksuun. Toinen Ystävä huomasi nyt minut. Hänen kirkas taskulamppunsa valaisi selkäni ja hänen luodit viuhuivat ohitseni. Juoksin henkeni edestä.
Lopulta löysin piilon erään tammen alta. Päätin siinä, että takaisin en lähde. Oli keskiyö. Juoksin keräämään aseenromuni pensaasta pois ja katosin kaupungin yöhön.

siilinpiikki kertoo:

Kiertelin ympäri puistoa yrittäen identifoida kohteitani pimeässä. Aloittelijuudestani kertoo, kuinka olin varustautunut tehtävääni vaivaisella kännykän valolla. Uhkarohkeutta riitti senkin edestä, kun hyppäsin ihmisten eteen sohimaan lampullani. Tähdet osoittivat kuitenkin kohtaloni, kun kapusin tähtitornin mäelle. Ensimmäinen isku tuli oman kohteeni toimesta, joka koki taskulampulla sohimiseni epäilyttäväksi ja toteutti itsepuolustuksen päähän kohdistuneella osumalla. Jostain syystä seuraava hyökkääjäni kuitenkin vielä tunnisti minut ja hyökkäsi pitkänkantaman (vesi)aseella keskiruumiiseen. Kun kitusin mäkeä alas kohti Kelan toimistoa apua hakemaan, kolmas hyökkääjä totesi, että naamani ei ollut tarpeeksi ruma ja ampui uudestaan päähän. Eipä jäänyt paljon annettavaa uusille sukupolville- taikka leikattavaa.

Työtön Porvari kertoo:

Olin päätynyt pitkän hiljaiselon jälkeen Toimeksiantajan ohjeiden saattelemana etelä-helsingin
viherkeitaaseen nimeltä Kaivopuisto. Illan pimeydessä ei kuitenkaan näkynyt merkkiäkään vihreydestä
vaan värisävyt olivat lähinnä musta, harmaa ja katuvalonkeltainen. Olin saanut listan useista henkilöistä
joiden toivottiin poistuvan paikalta ruumissäkeissä. Henkilöitä, joiden tuottavuusloikka oli jäänyt
hieman lyhyeksi. Lisäksi puistossa oli piilotettuna salasanoja joilla pääsisi tarkastelemaan
veroparatiiseissä sijaitsevia hallintarekisterejä. Pitipä puistossa olla vielä salainen tapaaminenkin,
joiden osanottajia kuunnellen voisi saada selville vielä yhden salasanan.

Kävelin ihailemassa alueen kauniita vanhan rahan linnakkeita kun huomasin edempänä tutun hahmon jota
olin yrittänyt keihästää aiemmin. Kävelin hänen lähelleen ja hymyilin. Hän hymyili takaisin. Poistuin
rauhallisesti puiston puiden katveeseen ja jäin odottamaan näkisinkö muita tuttuja. Hieman myöhemmin
huomasin tutun auton ajavan parkkiin puistoa halkovan kadun varteen. Odottelin muutaman minuutin
ja lähestyin autoa varovasti. Lähempänä huomasin takaikkunan olevan puoliksi auki. "Ajattelit siis
ampua ohikulkijoita selkään" tuumailin. Mietin hetken puukkoani ja sitten otin pistoolin. Pistooli
oli pieni, juuri sellainen joka sanoo poks, mutta arvelin sen riittävän. Kuinka vaikeaa nyt voi olla
ampua joku penkkiin? Lähestyin autoa kyyryssä takaoikealta ja päästyäni riittävän lähelle, ammuin
ikkunasta sisään. Ikävä kyllä, ammuntaani vastattiin. Kadulla paukkui hetken poks, poks, poks, kunnes
ei enää paukkunut. Kuolettavasti haavoittunut kohteeni istui autonsa takapenkillä. Missäs ovat nyt ne
aina niin avuliaat kätilöt? Ai niin, taisit ulkoistaa ne.

Poistuin paikalta ja lähdin etsimään salasanoja. Helpommin sanottu kuin tehty. Puistossa oli näes
tungosta kun mustiin pukeutuneet hahmot liikuivat siellä täällä. Lisäksi salatapaajien henkivartija
oli kiertelemässä ja hän oli varustautunut raskaasti. Päättelin, että ampuminen vain ärsyttäisi tätä
ja kiersin hänet kaukaa. Sain vaaroja uhmaten selville salasanat mutta henkivartijaa vältellessäni
ehtivät salatapaajat jo livahtaa. Puolenyön jälkeen päätin poistuin puistosta. Kuulemani mukaan
ruumissäkeille olisi kysyntää aamun valjettua.

Puffin Khat kertoo:

Leikkaukset ovat nähtävästi tarpeen, kun murhaajat herätetään jatkuvasti kuolleista tappamaan lisää. Menimpä itsekin Kaivopuistoon, jossa kuulemma oli maastossa toimeksiantajan haluamia salasanoja.

Pimeys vaikeutti ympäristön tarkkailua ja kohteiden tunnistusta huomattavasti, joten päätin keskittyä tietojenkeruuseen. Tämä oli virhe. Kumartuneena tutkimaan löytämääni lappua en huomannut taakseni hiipinyttä kilpailevaa tappajaa, ennen kuin selkäni oli reikäinen kuin emmental. Henkitoreissani raahauduin etsimään loput salasanat ja sain lähetettyä ne toimeksiantajalle juuri ennen kuin lopulta vuodin kuiviin.

Luokkaritari 10th anniversary edition kertoo:

Itä-Helsinki lauantai-iltana. Epäilyttävästi pukeutunut nuori nainen poistuu kotoaan sopivaan aikaan. Hän on naamioitunut, mutta pakko sen on olla hän. Lähden perään. Hän sujahtaa pilkkopimeälle metsäpolulle ja pienen empimisen jälkeen uskaltaudun perään. Hän karkaa hiukan minulta, mutta pikkuhiljaa saavutan. Puukko taskusta ja seuraavan kulman takana isken. Harmillisesti täysi bussi kaartaa mutkasta ja tekee aikeeni tyhjäksi. Kohde pakenee metroon. Ei se mitään, minulla on auto ja tiedän minne hän on menossa. Sinne minne kaikki muutkin epäilyttävät ihmiset lauantai-iltana eli Kaivopuistoon. Auto alle ja olen siellä ennen häntä.

Odotin sporapysäkille, kun hän saapuu. Tunnelma on piinaava, tuntuu kuin kaikki olisivat pukeutuneet mustaan ja kantaisivat suuria laukkuja. Kohde näkee minut, joten vaihdan taktiikkaa. Hyppään taas autoon ja koitan päästä edelle. Tämä kohde ei mene niin helppoon ja säntää juoksuun, kun ohitan hänet autolla. No ei se mitään, onhan niitä muitakin. Jään autoon kyttäämään ikkuna rauollaan. Hetken päästä näen vanhan tutun lähestyvän epäilyttävästi. Tämä ratkaistaan nyt lopullisesti. Luodit viuhuvat ja saan osuman. Liipasinsormeni! Kuka ampuu toista liipasinsormeen? Tosi ammattimaista...

Ilta on pilalla ja päätän lähteä kotiin. Automatkalla kuolen verenhukkaan sormivammastani.

Kuri kertoo:

Kaivopuisto on pimeä. Minne katsonkin, mustiin pukeutuneet hahmot vilahtelevat varjoissa ja aina välillä joku juoksee pakoon puiston raskaasti aseistettuja vartijoita. Ensimmäinen keräämäni salasana on laiturin päässä. Annan kahden epäilyttävän hiipparin mennä yksinään edeltä, sillä heidän asemassaan ampuisin kenet tahansa, joka astuu samalle laiturille. Kun vihdoin itse kävelen laiturille, edellinen kävijä juoksee tiehensä, joku kuvittelee kätkeytyvänsä puun taakse hämärässä ja kolmas katsoo minua rantakalliolta, mutta ilmeisesti päättää etsiä turvallisempaa tekemistä.

Toinen tavoittamani salasana on pensaikon keskellä, puun juurella. Paikka on helppo löytää, sillä joku käyttää siellä räikeää taskulamppua. Lähestyn varjoista ja - oi onnea - hän on yksi kohteistani, täysin keskittyneenä paperiin, joka verrattuna elämään ja kuolemaan ei lopulta ole paljon arvoinen. Pum.

Lähden etenemään kohti hankalinta salasanaa, jonka pitäisi olla kalliolla. Paikka vaikuttaa siltä, että sen lähelle olisi helppo jäädä vaanimaan koloon jos toiseenkin, mutten ehdi edes lähelle ennen kuin raskaasti aseistettu tummanpuhuva hahmo lähtee perääni. Juoksen ja piiloudun. Kun lopulta pääsen lähelle kalliota, kaikki näyttää rauhalliselta. Noudan salasanan ja ainoa ääni on sydämeni jyskytys korvissani. Poistumisreitilläni on hyvän väijypaikan oloinen pensas ja harkitsen siihen kätkeytymistä tarkkaillakseni liikennettä salasanan kätköllä. Suuntaan otsalamppuni pensaaseeeen ja näen vilahtavat kengänpohjat, kun joku samoin ajatellut katoaa pimeyteen. Päätän sittenkin kiertää paikan kaukaa.

Löydän tieni kallioilla tapahtuvan vaivihkaisen tapaamisen tienoille ja yritän saada selvyyden tunnussanasta. Kirjoitan ylös ainoan kunnolla kuulemani sanan ja toivon arvanneeni oikein. Tapaamisen päätyttyä räimin Uzillani umpimähkäisesti pimeyteen, mutta penteleet ovat liukkaita liikkeissään ja yö on pimeä. Jatkan vaeltamista ja törmään kahteen keskustelevaan miekkoseen. Molemmat ovat kohteitani, mutta ammun vain sen, jota voin ampua selkään. Toisen aika tuli myöhemmin.

R kertoo:

Rats!

Well. Wishful thinking hadn't had the hoped effect, as no more reprisals had been effected by R. Not due to a lack of effort. I headed for the final showdown with intent to maybe finally achieve an assassination on one of my former friends and colleagues, despite the dark of night detrimentally denying clear vision. After gathering the codewords, I snooped around keeping tabs on some of the other shady fellows in the area, before heading for the meeting spot. An unFriendly fellow with a large gun drove me off, however, and I later learned that I had then missed the actual conversation. C'est la vie.

After some inspired self-defense at a few targets, including another of the unFriendlies, I headed for a ledge on the cliffside. As I dropped myself down, I spotted another person already on a slightly lower ledge, lying prone and immobile. Worried for her safety, I took a closer look - unfortunately, clearly this person was of the female persuasion and therefore not one of tonight's targets for termination. She also had no weapon clearly visible, so I was not permitted to fire. With a heavy heart, I began to make my climb back up to find a better spot when she turned and shot me, almost making me fall head-first into the rocks below.

Well, that made me sad. I lounged around, bleeding my guts out for a while, and after spending some interesting minutes next to my old target that I could no longer threaten I figured I would do them the courtesy of bleeding out elsewhere. Meeting another old enemy nearby, he mercifully hastened the end of my suffering by plastering my innards with yet more copper-plated lead. While I was walking alongside him on his way home as a courtesy for his magnanimous deed, another 'lady of the night' shot me in the face with a gun, apparently mistaking my death grimace as a grin, and then one of the unFriendlies pierced my left elbow with a shot for, and I quote, 'pointing a gun at him'. As if that's ever a reason to shoot someone. Can't say I have much luck with the ladies tonight.

After everyone had had enough of mutilating my corpse, they headed for a pint together. Happy endings.

Epitafi kertoo:

Subject: viimeinen_epitafi
To: paamies@shotmail.com

Hämärään kun viimein herään
Salasanat vaivatta kerään
Juoksen, panokset taskuissa kilisee
Puisto täynnä vartijoita vilisee

Päämäärääni kiireesti saavun
Laitan katveeseen pienen laavun
Kun saan vakoiltua punikkien juonet
Ehtyy vallankumouksen verisuonet

Viileä kallio vasten selkää
Ei assassiini kuolemaa pelkää
Hiljaa on varjoissa hyvä piillä
Tänne ei veitset tule ja viillä

Maatessani kummia ääniä kuulen
Ikävää seuraa pian saavani luulen
Paikkaani en ikinä aio jakaa
Siispä nousee asekäteni vakaa

Tulta!
Jo vartoo sua kylmä multa!
Hän joka sekaantuu öiseen salatyöhön
Saa luvan liittyä taivaan tähtivyöhön

Kappas, ei sillä ollutkaan asetta
Korjaan näinkin yhteiskunnan tasetta
Kun aseveroni kirstuun kilahtaa
Tappajan sielu taivaaseen vilahtaa

Annettuja kohteita varroin turhaan
Sentään päädyin taloudelliseen murhaan
Kohottaudun yöhön ruumiin vierestä
Milloin pyyhkiytyy se pois mielestä?




15.10.2015 klo 21.50 Loppu häämöttää

Kasvava huoli informaatioturvallisuudesta pakottaa hallituksen toimimaan. Menestyksekkääseen työkokeiluun osallistuneita kustannustensäästökonsultteja siirretään valvomaan kansakunnan turvallisuutta ja tukkimaan vuotoja. Samaan aikaan maan sisäisestä turvallisuudesta huolestuneet kansalaiset ovat alkaneet mobilisoida omia partioitaan, jotka puuttuvat kovalla kädellä lisääntyneeseen väkivaltarikollisuuteen.

KAIKILLE pelaajille on lähetetty sähköpostia lisätehtävistä, joita voi suorittaa Kaivopuistossa lauantaina noin kello 22-24. Tehtävään voi ilmoittautua kirjoittamalla Murhamasterin aikatauluihinsa olevansa tulossa Kaivopuistoon kyseisenä aikana. Ilmoittautuneille lähetetään tarkempaa tietoa viimeistään lauantai-iltapäivänä.


13.10.2015 klo 14.58 Pidätys Kaisa-kirjastossa

Yhteiskuntafilosofista symboliikkaa riittää, kun etsivä Löytty pidättää Laura "Leviathan" Leskelän Kaisa-kirjaston hississä. Muut hissimatkustajat selviävät hengissä, mutta pidätettävä sattuu kuolemaan.

Etsivä kertoo:

Toimeksiantoaika alkoi käymään vähiin, joten ryhdyin hommiin heti kun sain etsintäkuulutuksen käsiini. Kohteeni löytyi Kaisa-talon yläkerrasta lukemasta, enää piti odottaa tilaisuutta tehdä pidätys niin, että laukaukset eivät häiritsisi opiskelijoita ja kokolattiamatto ei tahriintuisi verestä. Tilaisuus tarjoutui tunnin odotuksen jälkeen, kun kohde meni hissille. Riskialtis liike, mutta menin samaan hissiin käsi aseen kahvalla ja välittömästi ovien suljeuduttua vedin aseen ja ammuin ennen kuin kohteen ase ehti nousta. Kaksi opiskelijaa samassa hississä saattoivat traumatisoitua, mutta ovatpahan hengissä.

Uhri kertoo:

Kyllähän sinä tiesit, että minä olen, niin, herkkäuskoinen; luen tavanomaisia roskaa kuin suuriakin profeetallisia näkyjä, kuin itse Mooses olisi astunut eteeni ja minä olisin sitten langennut suutelemaan hänen ihanan karkeita jalkojaan. Minulle ei vain pitäisi antaa filosofista kirjaa käteen, sehän on silkka itsemurha. Niin kuin sitten tavallaan olikin, murha ainakin…
Sinä olit oikeassa. Totta kai minä ymmärrän! Ne kaikki ajatukset minun päässäni, jonkunhan ne piti posauttaa ulos tai sitten minä itse olisin sen tehnyt. Tai pahempaa, olisin yrittänyt muuttaa maailmaa, vallitsevaa järjestystä. En taida olla ensimmäinen, joka kohtasi aseesi piipun? Tai viimeinen?
Eihän sillä enää ole väliä, kuollut mikä kuollut. Vähän minulla käy sääliksi papukaijaani. Se valittaa yöt yksikseen ja lopulta varmaan kuolee janoon. Tai sitten joku naapuri päästää sen ulos ja se lentää päin junaa (Kyllähän sinä tiedät, että minun vieressäni on junarata? Vai etkö? Kyllä uhrinsa pitäisi edes sen verran hyvin tuntea, häpeä!).
Hautakiveeni, jos sellaista nyt tulee, haluaisin kaiverrettavan: ”Älköön kukaan ikinä lukeko filosofisia kirjoja!”. Ja ne, jotka sen näkevät, totta kai menevät ja lukevat (Kai sinäkin sen verran tunnet psykologiaa?). Sitten sinä posauttelet heitä, ja he kuolevat, ja he laittavat saman tekstin hautakiviinsä… Ja toiset taas lukevat sen… Montako luotia sinulla on jäljellä? Ja sinä yrität tuhota ne hautakivet mutta et onnistu, sormet verisinä epätoivoisena tuskanhikisenä yrität tuhota kaiverruksen, mutta se on syvä kuin halkaistu meri, kuin ajatus, kuin sinun luotisi reikä minussa, se tarttuu käsiisi, tarttuu kättelemiisi ihmisiin, kuin rutto se leviää, kuin sitkeä flunssa ja pian kaikki köhivät: ”Köh, köh, pitäisikö tehdä vallankumous?”.

Marttyyrin (Minun!) veri on vallankumouksen vuolaan virran alku. Sinä et enää voi pitää patoasi pystyssä!

Pisteet:
Etsivä: 5 p (pidätys) + 1 p (huomaavaisuus sivullisia kohtaan) + 1 p (raportti)
Uhri: 0 p (raportti myöhässä)


11.10.2015 klo 22.35 Tuottavuus loikkaa erikoisporkkanalla

Kaikkien tulee tehdä osansa yhteisissä talkoissa. Toimeksiantaja kannustaa kaikkia työntekijöitään aktiivisuuteen lähettämällä tuottamattomien yksilöiden perään aseistettuja etsiviä. Tämän uskotaan lisäävän innovaatioita ja alentavan kuluja, sillä kuolemanpelko synnyttää myös luovuutta.


08.10.2015 klo 19.05 Ruoholahdessa poisto kotiovella

Iiro "Vlad" Tiihonen ammuttu kotirappuun. Huhujen mukaan asialla oli Fiddle.

Murhaaja kertoo:

Aina voi oppia jotakin uutta, niin minä uskon. Usein oppitunnit Suomessa eivät ole kovin positiivisia liittyen räntään ja aurinkoon joka ei jostain syystä talvella nouse, mutta tämän päivän oppitunti oli "sinnikkyys tuottaa tulosta". Joskus sinnikkyys on ystäviensä kanssa aikaa viettävän väijymistä yksin pimeässä portaikossa tylsistymisen partaalla: kuka tässäkin nyt sitten lopulta voitti.

Kohteeni tunnetaan lyhyesti nimellä "Vlad". Nimestä päätellen ei ihan suomalaista alkuperää ja ajattelin eutanasioida hänet ennen kuin piruparka eksyy esim. Lahteen. Kuka tietää, mitä rikoksia Vlad on elämänsä aikana suorittanut, tarpeeksi suututtamaan työnantajani. Työnantaja ei enää jaksa edes perustella miksi minun pitää pistoolinkahvaa puristaen uhrin perästä toiseen kaahata, melkein kuin hän olisi vihdoin alkanut luottaa minuun vain ihmisen muotoisena työkaluna, kaukana siitä miehestä joka joskus tappoi ainoastaan oikeuden vuoksi.

Nyt lyhyessä tarinassani alkaa osuus em. sinnikkyydestä. Kalenterimme kohteen kanssa kuin maagisesti täsmäsivät ja etsin hänet käsiini: ei aikaakaan kun näen jo ihmismassan seassa hiihtelevän Vladin, tuon siperian arojen kostajan. Koulutus ei miehellä ole hukkaan mennyt, tai sitten näkö lähtee silmistäni vihdoin, sillä hetken häntä seurailtuani kohde katoaa totaalisesti. Onneksi minulle on avuliaasti vuodettu jopa uhrin odotettu kävelykatu, joten kirmaan hänen edelleen ja yritän löytää ihmisiltä kätketyn kolon betoniviidakosta: turhaan. Mistä näitä ihmisiä oikein sikiää? Lopulta minä sitten päädyn hänen kotiovelleen, uskoen että hän lopulta kotiinsa väsyneenä päivän jälkeen saapuu.

Ja minä odotan. Ja odotan. Siinä odottaessani tutkin läpikotaisin lähimaaston hyvien väijytyssijaintien toivossa. Ja odotan. Lopulta pääsen livahtamaan rappukäytävään ja jatkan odottamista. Kunnes aurinko laskee ja pimeys laskeutuu. Itselleni vannon, että odotan enää tunnin. Puoli. Vain vartin enää. Lopulta tuomitsen pidemmän odottamisen turhaksi, sillä on mahdollista että Vlad on käyttänyt jotakin vainoharhaista kiertoreittiä, seinään kaivettua salakäytävää, ja odotan hänen portaikossaan turhaa. Niinpä minä surullisena ja väsyneenä poistun talosta.

Vähän matkan päähän käveltyäni satun kuitenkin bongaamaan kummallisen tutun näköisen partaveikon: Vladhan se siinä, muutaman tunnin aikataulustaan myöhässä. Ja kotia kohti ilmeisesti suuntaamassa, kulkusuunnasta päätellen. Ihmisiä tosin on liikaa, mutta ainakaan aikaisempi taustatutkimukseni ei ole mennyt hukkaan. Nyt alueen kuin omat taskut tuntien kirmaan jälleen hänen edelleen ja syvälle kätkeytyvine Parkour-voimineni ylitän oikoreittinä aidan saadakseni etumatkaa, sisäpihan lävitse oikaisten. Hyvä tuurini ei petä, sillä tutiseva rouvahenkilö pitää juuri porraskäytävän ovea auki, siitä sisään kuin rasvattu pallosalama.

Ei kestä enää kauaa, kun käytävä tyhjenee ja ovi käy. Uhrini saapuu sisälle, täysin suojauksensa pudottaneena. Minun ei tarvitse jatkaa Parkour-linjalla ja liukua lattian poikki vimmatusti ampuen: uhri odottaa hissiä, ja liityn joukkoon samalla häntä kylkeen ampuen. Seuraa hetken hiljaisuus.
"Muuten kuolit", totean, johon uhrini vastaa aluksi pienellä hiljaisuudella, sitten yllättyneenä "en". Ammun uudestaan, nyt hieman laiskasti häntä etupuolelle. Tämän tajuttuaan Vlad tuupertuu lattialle, varmasti äiti-Venäjä mielessään filminauhan tavoin vilisten. Kukaan ei tätä ole näkemässä. Minä poistuin, huokaisen helpotuksesta pitkän päivän jälkeen.

Näin pitkää päivää en halua jatkossa painaa. Tunnen painon jo harteillani. Raporttini alussa kerroin oppineeni jotain: päivän todellinen oppitunti oli kuitenkin luultavasti kuinka perseestä pikajuoksu uhrin perässä on, mitä jo toistamiseen tuli harrastettua. Sinnikkyys on ainoastaan niille, jotka eivät ole onnekkaita. Vaikka onni minua tänään suosi, kylmään yöhön astellessani minusta tuntuu, kuin olisin tyhjentänyt kertaheitolla loppuelämän varastot. Jatkossa en luota onneen enkä sinnikkyyteen, ainoastaan uskolliseen pistooliini ja muutamaan veitseen.

Uhri kertoo:

Otaksuttavasti 8.10.2015 (mahdollisesti joku muukin torstai, helvetti on heikentänyt Vladin ajantajua) Vlad joutui kotinsa rappukäytävässä häntä varjostaneen salamurhaajan uhriksi. Salamurhaaja osoitti työssään suurta huolellisuutta ja tarkuutta, eikä Vladille tullut eksistentiaalista kriisiä omasta hengissäolostaan. Silminnäkijöitä tapahtumalla ei ollut.

Pisteet:
Murhaaja: 10 p (murha) + 1 p (tyyli jatkuu) + 1 p (sinnikkyys) - 2 p (kotirappu) + 2 p (raportti) = 12 p
Uhri: 1 p (raportti)


07.10.2015 klo 22.00 Hallitus sai vihiä laittomasta toiminnasta pk-seudulla!

Hallitus sai varman silminnäkijälausunnon kansalaisesta, joka on selannut rikolliseksi luokiteltua ohjelmaa huolimattomasti julkisella paikalla. Dark netissä pyöritettävä Murhamaster on luokiteltu yhteiskuntarauhaa vaarantavaksi terroristisovellukseksi. Perään lähetetään koko lähitienoon virkavalta eli etsivä. Työkuorman kasvaessa etsivän toimintaa joudutaan tehostamaan ja innovaatiokykyä kehittämään poistamalla häneltä sairaspäivärahat ja kaikki lomat.


07.10.2015 klo 14.20 Chemicum mukaan talkoisiin

Myös Chemicum pääsee osaksi tehostamistoimia, kun Megrez leikkaa Emil "Puffin Khat" Löytyn viidakkoveitsellä.

Murhaaja kertoo:

Pomo oli antanut seitsemän päivän sairasloman. Niistäkin ensimmäinen oli palkaton. Tänään saisin palata töihin.
Minulla oli uusi kohde: ilmeisesti jonkinlainen kemisti. Löytäisin hänet Kumpulasta.

Tutustuin miehen tietoihin. Katsoin hänen kuvaansa. Mies oli parrakas. Hänen kasvonsa olivat ilottomat, ja hänen silmissään liekehti viha. Tiedoista löytyi myös miehen nimi ja kotiosoite. Niitä ei tarvittaisi. Mies kuolisi tänään.

Kohde löytyi Chemicumista, kolmannesta kerroksesta. Koko kerroksessa ei ollut muita ihmisiä kuin minä, hän, ja kaksi kemistifuksia.
Kohde huomasi minut välittömästi.

Vaapuin kohdetta päin ikään kuin muuten vain mutta kohde ei uskonut esitystäni hetkeäkään. Hän ei kuitenkaan hyökännyt: myös hän leikki tietämätöntä ja odotti, että tekisin virheen.

Kainalossani oli lehtiö ja lehtiön piilossa viidakkoveitsi. Pelasimme peliä, ja jos viidakkoveitseni paljastuisi lehtiöni välistä hetkeäkään ennen aikojaan, minä häviäisin.

Välillämme oli vain metri. Olin nyt viiltoetäisyydellä. Pian fuksit alkaisivat kiljua.
Laskin lehtiöni alas ja kuin yhtenä liikkeenä vedin veitseni sen välistä. Ennen kuin kohde ehti edes kurottaa asettaan, olin jo leikannut hänen oikeaan käteensä valtavan viillon. Toinen viilto tuli hänen kylkeensä.
Peli oli ohi. Minä voitin.

Fuksit kiljuivat. Minä nauroin. Karhuryhmä olisi paikalla viidessätoista minuutissa. Se olisi jo liian myöhään.

Uhri kertoo:

Ammatissa sattuu ja tapahtuu. Kun kumppaniaseesi kuolee liipaisemattomana, ei veitsi sisälmyksissä tunnu miltään masennuksen läpi.

Pisteet:
Murhaaja: 10 p (murha) + 1 p (tyylikäs ase) - 4 p (silminnäkijät) + 1,5 p (raportti) = 8,5 p
Uhri: 0,5 p (raportti)


06.10.2015 klo 21.20 Puukotus Etu-Töölössä

Sami "TheChairman" Hasunen ei pysy elossa pitkään, kun törmää Bottan miestenhuoneessa R:n veitseen.

Murhaaja kertoo:

Riddle in a restroom - Ruffian rent to ribbons!

It isn't remotely right, as a dreary drain on our supreme society takes to wasting wealth putting pressures behind, but instead insisting on outings for futile 'restful recreation', not necessary productive pursuits.

To correct this issue, I take some time out of my busy schedule to infiltrate the the incident amidst an influx of initiates. Next to these neophytes I bide my time, as my mark meanders through his missives. Finally he rises, rushing to relief himself in the restroom. I shadow him, seeing no suspicion, until I show my shank and stuff the sliver of steel betwixt his shoulderblades.

Slipping out, I return to my ramparts, ready to rumble. Rough roads ahead, yet R shall rise to the occasion.

~R~

Uhri kertoo:

Uusi kohde saatu. Ei kuitenkaan syytä hätiköidä. päätän noudattaa aikataulujani välttääkseni yleisön epäilykset. Kalenteri vie osakunnan elokuvailtaan. Kohteen tiedot polttelevat puhelimessa, malttia elä herätä epäilyksiä. Paljon uusia naamoja.Elokuva päättyy. Seuraavaksi kodin kautta hakemaan varusteet. Jahti voi alkaa. Ennen osakunnalta lähtöä pakko pistäytyä miesten huoneeseen. Suljen kopin oven. Pari senttiä ennen kiinni menoa ovi riuhtaistaan auki. Hopeinen välähdys. "uuden osakuntalaisen " kasvot hopeinen välähdys. Ymmärys valaisee kasvoni sekuntti ennen pimeyttä.

Pisteet:
Murhaaja: 10 p (murha) + 1 p (veitsi) + 1 p (tyyli jatkuu) + 2 p (raportti) = 14 p
Uhri: 0 p (raportti myöhässä)


06.10.2015 klo 20.19 Koulutusuudistus etenee

Fiddle toteuttaa hallituksen koulutusleikkauksia ampumalla Ilmari "Lisensiaatti" Karimiehen tämän kotirappuun.

Murhaaja kertoo:

Hetken aikaa ehdin vasta lomaa viettää, kun uusi nakki minulle napsahtaa. Lomani ei tänä vuonna ollut edes täyttä viikkoa pitkä, varmasti ajankohtaista keskustelua heijastellen, kuin typerä vitsi. Matkalla kohteeni luo kuulen metrossa valitellua työmiehen osasta tässä yhteiskunnassa, ja sydäntäni lämmittää muiden inhimillinen kurjuus. Ainakin asiat ovat kaikilla yhtä huonosti. Ei, hetki, se olen minä eivätkä he joka seisoo tunteja kylmenevässä syysillassa ruutia vuotavan käsiaseen kanssa, keuhkokuumetta innokkaasti odotellen.

Tämä mikään ei oikeastaan ole edes kohteeni Lisensiaatin vika. Hän on aivan yhtä suuri uhri kuin minä, kapula näkymättömän koneiston rattaissa. Raukkaparka käy vielä johtamisluennoilla kuin osaansa tyytymätön, tietäisipä hän vain ettei kenttätyömme ole koskaan tämän maailman "johtajia" kiinnostanut. Minä olen jo riittävästi vastaan yrittänyt sätkiä, silti päädyn aina sen saman kylmän taivaan alle jäljittämään henkilöä josta tiedän etukäteen vain nimen ja tärähtäneen selfien, tuon modernin tietotekniikan lahjan salamurhaajille.

Joko minä olen hitaasti muuttumassa sokeaksi tai Lisensiaatti on harvinaisen liukas kaveri. Tämä ei nimittäin ole ensimmäinen kerta kun yritän hänet lopettaa. Jo aikaisemmin tänään istuin tunnin hänen luentosalinsa ulkopuolla. Joko hän saapui puoli tuntia ennen tai yli puoli tuntia myöhässä, tai sitten osaa jonkin ninjatekniikan jota ei meille muille kuolevaisille salamurhakoulussa koskaan opetettu. Ja sama eilen. Vanhat luuni eivät kestä tällaista maailman menoa ja päätän käyttää suunnitelmaa mapista Ö, "fast 'n dirty" ja hypätä kaverin niskaan varjoista hänen kotirappunsa sisällä. Tätä varten saavun rappuun tunteja aikaisemmin, ainoastaan varmistaakseni ettei edes minun huonolla keskittymiskyvylläni kukaan kykene ohitsene tälläkertaa kiertoreittejä hiippailemaan. Koska kyttäyskeikkani alkaa uskomattoman aikaisin, ei rappukäytävän ovi ole edes vielä lukossa: siirryn sisään kuin olisin aina sinne kuulunut, ilman kenkiä ääntäkään päästämättä hiipien. Lopulta kohteeni saapuu sisälle ja onnekseni hänen ensimmäinen reaktionsa ei ole sytyttää valoja rappuun, tarjoten minulle suoran kulkureitin hänen sivustaansa varjoja pitkin. Tosin lähelle päästyäni hiipiminen jää ja pyssyjen paukkeessa hypähdän lähemmäs.

Lisensiaatti ottaa kuolemansa kunniakkaasti, melkein kuin olisi hieman jo odottanut jotain vastaavaa joskus käyvän. Hänen tuuperruttuaan käytävälle minä puolestani jatkan matkaani kylmään yöhön, yhä varjoja pitkin hyppien. Toisaalta vaihtaisin pimeyden, tovereistani vanhimman välittömästi etelän aurinkoon. Ehkä ensi lomalla, jos sitä koskaan edes tulee. Ehkä loputkin päiväni, tai yhä lämmin kurkkuni leikataan ennen sitä. Kuka lopulta tietää.

Uhri kertoo:

Lisensiaatti (minä) joutui leikkausten kohteeksi johtamisluentojen jälkeen pimeässä rappukäytävässä Vesalassa, kun New Public Managementin sanelemat säästötoimet kohdistuivatkin yllättäen häneen. Yliopiston YT-neuvotteluiden synkentämä ilmapiiri oli antanut aavistaa jotakin tällaista, eikä takin taskussa kannettu käsiasekaan auttanut hetkelliseen harkitsemattomaan turvallisuudentunteeseen tuudittautunutta jatko-opiskelijaa. Ylpeys käy lankeemuksen edellä, pohti lisensiatti verilammikon levitessä pitkin rappukäytävän mattoa.

Pisteet:
Murhaaja: 10 p (murha) + 1 p (tyyli jatkuu) + 1 p (sinnikkyys) - 2 p (kotirappu) + 2 p (raportti) = 12 p
Uhri: 2 p (raportti)


04.10.2015 klo 20.30 R for reprisal

Yhteiskunnasta hävisi Kuri kotirapun tulitaistelussa. Mennessään hän antoi hyökkääjälle R niin kuin rangaistuksen. Hallitus reagoi kasvaneeseen levottomuuteen leikk... eiku siis uudistamalla loputkin pk-seudun etsivistä kortistoon seuraavasta keskiyöstä lähtien. Uskotaan, että uudistus säästää etsivien vakuutusmenoista.

Kuollut murhaaja kertoo:

Revenge is best served raw.

To think that one of our own has risen in radical rebellion over our realist risk-assessment policies. Ridiculous. Repulsive. Repugnant. I have hardly been able to hold a honest expression as I hound the hideous hack. I manage to convince his erstwhile guardian to invite him for an evening meal, but no opportunity presents itself. For some reason tension wafts in the air, with nervous twitching and symptoms of overt paranoia present in the participants. I stay my silenced shots as too speculative a stab at things, keeping my sights on the score. After all of us depart, I prepare for my last opportunity. Waiting until after he has left his residence, I remain recondite under his roof. As he finally steps on the stairs, I swiftly shoot at him, sadly simultaneously seeing his shots slice through my thighs. Silently we watch each other as both of us slide to the floor. Fitting fortune for the formidable felons that we are.

(sävel: Scarborough Fair)

Are you going to the assassin's lair?
Pistols, bombs, poison and a knife.
Remember me to one who lives there
He once wished to rob me of life.

Tell him to track me until I'm alone
Pistols, bombs, poison and a knife.
And shoot fast and sharp before I am gone
Then he'll be the one who'll survive.

Tell him to set up a bomb in my chair
Pistols, bombs, poison and a knife.
With tripwire so crafty it's almost unfair
Then he'll be the one with my life.

Tell him to bake me a poisonous pie (/cake)
Pistols, bombs, poison and a knife.
So tasty the vinegar must be a lie (/might have been fake)
Then he'll be the one still alive.

Are you going to the assassin's lair?
Pistols, bombs, poison and a knife.
Remember me to one who lives there
Soon we'll see which one will survive.

~R~

Itsepuolustautunut uhri kertoo:

Palasin lenkiltä ja harpoin portaat ylös tavanomaisen huolettomasti, mieli täynnä suunnitelmia siitä kuinka antaisin itse kullekin piiskaa ansionsa mukaan ja enemmän. AY-liike, opiskelijat, työttömät, pakolaiset, voi, kaikki saisivat... Heetkinen?!

Rappukäytävän hämärästä vastaani loikkasi resuinen hahmo näyttäen enemmän hampaita kuin toimeksiantoja lateleva valtiovarainministeri. Pistoolini vaimennettu yskäisy hukkui hänen haulikkonsa jyrähdykseen. Paiskautuessani päin seinää ainoa lohtuni oli, että hampparikin huojui paikallaan, katsoi vaiteliaana punertavaa rintaansa ja alkoi valahtaa kohti lattiaa. Katseemme kohtasivat synkän solidaarisuuden vallassa. Kohta tuli pimeää.

- Kuri

Pisteet:
Murhaaja: 10 p (murha) + 1 p (tyyli jatkuu) + 1 p (gradua vaille MM -> LL) - 2 p (kotirappu) + 2 p (THE kotirappu) + 3 p (raportti) = 15 p
Itsepuolustautunut uhri: 5 p (tappo) + 2 p (raportti) = 7 p


04.10.2015 klo 18.25 Lisätehtävä sujui mallikkaasti

Korkeasaaren virkistyspäivä oli vauhdikas. Kiitämme kaikkia lisätehtävään osallistuneita! Useimmat avainsanoja keränneistä onnistuivat siinä varsin hyvin, ja myös murhia ja pidätyksiä tehtiin. Korkeasaaressa suoritetut toimenpiteet (=murhat, tapot, pidätykset) raportoidaan omina tapahtuminaan.

Halutessaan pelaajat voivat kirjoittaa raportin lisätehtävän tunnelmista noin yleisesti. Hyvästä raportoinnista saattaa saada jokusen pisteen. Korkeasaari-tehtävä pisteytetään samalla kertaa kuin muutkin pelin tapahtumat, eli pelin päätyttyä.

Korkeasaari-tehtävän pisteet:

Työtön Porvari: 1 p (sanat) + 2,5 p (raportti) + 1 p (tyyli jatkuu) = 4,5 p
R: 4 p (sanat) + 2,5 p (raportti) + 1 p (tyyli jatkuu) = 7,5 p
TheChairman: 5 p (sanat)
Deminuo: 5 p (sanat)
Epitafi: 5 p (sanat)
Kunnollinen Kansalainen: 5 p (sanat)
Kuri: 4 p (sanat)
Megrez: 4 p (sanat)
MustaLeski: 5 p (sanat)
Puffin Khat: 5 p (sanat)

Työtön Porvari kertoo:

Päätin siirtyä kulosaaren kasinolta iltapäiväkonjakiltani katsomaan vangittuja
eläimiä Korkeasaaren eläintarhaan. Matkalla huomasin eläintarhan kosiskelevan
proletariaattia ilmaispäivällä. Pitäisiköhän tulla takakaisin porvareiden päivänä
ja purjeveneellä? Päätin kuitenkin vierailla saarella, kun olin jo tänne asti päässyt.
Kiertelin katsomassa muutamaa häkeissään murjottavaa eläintä ja katselin iloisina
leikkiviä lapsia autuaan tietämättöminä näkymättömistä kaltereista, jotka vangitsisivat
heidät oikeaan säätyynsä hieman vanhempana. Vanhempiensa ilmeistä päätellen nämä kyllä
tiesivät tasan tarkkaan kaltereiden paikan.
Loin katseeni vielä masentuneen näköisiin mongolihevosiin ja tökkäsin lapun eräälle
tutulle. Kaikeksi yllätykseksi törmäsin vielä suureen partakorppikotkaan ja häijyyn
hyeenaan, olivat ilmeisesti karanneet aitauksestaan. Pidemmittä puheitta pinkaisin pois.
Elukat vahtuivat hetken kuluttua komissaariin, jolla ei selvästi ollut hyvät mielessä.
Konjakki painoi jaloissa ja iltapäiväpihvi mahassa. Raivokkaalla manööverilla karistin
komissaarin perästäni ja katsoin tämän vilkuilua, kun hän epätoivoisesti etsi minua
kävellessäni poispäin. Seuraavan kerran tulisin tänne Porvaripäivänä.

Työtön Porvari

R kertoo:

Ridiculous. It's not even funny.

Radical elements have planned to congregate regarding recent recreational rat races. Location for this activity appears to be a nearby island zoo, realm of a variety of wildlife. The high rates of recalcitrant recidivism repulse our leadership, and as recourse reprisals have been ordered. With great resolve I approach the site, after a night of too little sleep over reports and regimented reading, having raced against the clock to reach my residence and prepare for the mission. I arrive at the ranch early, and - not recognizing any repellant rebels from the outset, take my time reading over the asked information from a safe range with my binoculars. After marking down the data on a piece of microfilm and taping it in place around a single round of my handgun (unfortunately this made the bullet too large to fit the barrel to fire) I return to the entrance to give a proper reception to any recognizable retainers.

After waiting a moment in the welcome presence of one of the Company ringleaders, I instead go take a peaceful stroll around the premises, snapping pictures* of rabbits, raccoons and various reptiles, among other things. After some time, regular roughs begin to appear. Not rushing things, I greet these familiar faces radiantly, reconciling none of them with the scans of my given targets. Not that I would recommend being incautious, as I might still be relevant to one of them, but there is no need to be rude.

I relay the requested information to my contact early and then keep an eye on him to see if others rally to the region. My newfound rapport with some of the people around prove fruitful for additional pictures and information. But it is late when my own reclusive rascals reach the zone. With a big, beardy bodyguard in tow, I reject a direct advance. No opportunity presents itself. As I am angling to slip a suitable remedy in their raiment, a random reeve approaches from the rear, revving their revolver and asking me to refrain and resign. I react by reducing them with a few rounds at close range as their weapon fails to function.

I retreat to my redoubt, having routed my target in the racket. I find them once more, but I am too rapt to risk recognition at this point. Referring to my notes, there should be more chances. I do slip a little something on the bag of one target, but unfortunately it is not really recondite.

As I take my leave, another representative of the repressive regime runs up, reaching for their rifle. I sigh and riddle the rotten rabble with my 9mm rounds. The reductions in budgets are clearly hitting people hard, as, checking his gun, I find he has almost no ammunition either.

Time to rush out. Maybe ruminate over some rations.

~R~

*(Pelaajan raportointi sisälsi kuvia muista tehtävään osallistuneista.)


04.10.2015 klo 16.35 Lisää leikkauksia Korkeasaaressa

Leikkaukset sattuvat tasapuolisesti kaikkiin. Tämän saa havaita TheChairman, jota leikkuuveitsi tällä kertaa Kurittaa.

Murhaaja kertoo:

Vaikeina aikoina johtavan luokan yksimielisyys on tärkeää, ja, jos sitä ei voida saavuttaa sanelemalla, on henkilöstöleikkausten aika. Puheenjohtajan tehtävä on tehdä ylempiensä tahdosta hallituksensa päätös. Tätä radikaalidemokraatti The Chairman ei ollut ottanut ohjenuorakseen, joten oli kurinpidon vuoro. Tavoitin hänet Korkeasaaresta, jossa hän kaiketi oli eliitin tapaan etsimässä uhanalaista murkinaa ruokapöytään.

(Ettekö tienneet? Kartta on ruokalista. Rastitatte haluamanne, kirjoitatte tilausnumeronne ja palautatte paperin siihen kirjelaatikkoon, josta tiedätte, jos teillä on asiaa palvelua käyttää. Samana iltana saatte tilauksenne. Luulitteko todella, että lumileopardit lisääntyvät niin harvoin?)

Amazonasin helteisillä käytävillä hän vaelsi ensin suuntaan, sitten toiseen, ja seurailin häntä varovaisesti. Hänen epäluulonsa heräsivät silti. Kasvot peruslukemilla, minuun näennäisesti mitään huomiota kiinnittämättä, hän käveli ohitseni, tarjoten mitä mainioimman tilaisuuden seuraamiseen. Lähdin perään, kunnes hän matkalla kohti ulko-ovea tekikin yllättävän käännöksen umpikujaan, josta hänen olisi helppo kääntyä tarkkailemaan muita kulkijoita.

Mutta millaiseen umpikujaan! Sininuolisammakoiden villi parittelu oli koonnut eteensä kuhisevan, meluisan massan turisteja eikä tässä kaaoksessa kukaan huomaisi pientä, nopeaa kädenliikettä. Otin muutaman nopean askeleen kohti häntä. Ihmismassan puristus lukitsi hänen kätensä pois taskuilta. Katsoin häntä silmiin siepatessani veitsen hihastani, näin ymmärryksen syttyvän hänen kasvoillaan ja sitten sammuvan elämän myötä. Autoin kuumuudesta uuvahtaneen läheiselle penkille ja kuiskasin pari sanaa henkilökunnalle. Tänä yönä leijonat söisivät hyvin.

- Kuri

Uhri kertoo:

Tehtävä suoritettu. Aika siirtyä kiertämään aluetta ja käyttäytyä kuin mikätahansa turisti, välttää epäilykset. Parikymmentä minuuttia ja saari on tyhjä nuuskijoista. Lyhyt kierros lähimaastossa tie vaikuttaa avoimelta. Palaan vielä pyörähtämään lähellä kohtaamispaikaa akvaarioiden luo. Sieltä on hyvä tarkkailla ympäristöä. Väkijoukossa häivähtää tuttu naama. Yritän poistua väkijoukon lomaan, sekunnin liian myöhässä. Kylmä teräs iskeytyy kylkiluiden väliin. Kaikki pimenee.

Pisteet:
Murhaaja: 10 p (murha) + 2 p (raportti) = 12 p
Uhri: 0 p (raportti myöhässä)


04.10.2015 klo 16.29 Poliisi ei pamputa Korkeasaaressa

Korkeasaaressa tehdään kovia leikkauksia viranomaishenkilöstöön, kun eräs kustannustensäästökonsultti R ampuu pidätystään yrittäneet etsivät L:n ja L:n. Ei ole tiedossa, miten etsivätoimisto L&L selviää kahden avaintyöntekijänsä henkilötyövuosien rajusta vähennyksestä.

Etsivä L kertoo:

Voi pojat. Eka päivä töissä, ja toimeksiannon kohde vieläpä Korkeasaaressa - tämähän tuntuu ihan lomalta, sai sunnuntailisiä tai ei.
Huomaan kohteeni, R:än, ensimmäistä kertaa Amazonian edustalla neljän aikoihin. Hämärä tyyppi, liikkui parrakkaiden korstojen seurassa. Selvästikkin tuottamatonta, ei-toivottua ainesta.
Seuraan häntä muutama kymmentä minuuttia. Yksi kerrallaan korstot eroavat hänestä. Hän jää yksin. Tilaisuuteni on tullut, ajattelen.
Kävelen lähemmäs. Laitan käteni povitaskuuni, tunnustelen pistooliani. Tuntuu kevyeltä -- unohdinkohan ladata sen? No, onneksi en tarvitse kuin yhden, hyvintähdätyn...
Ajatuksissani olen kävellyt aivan R:n viereen. Hän kääntyy katsomaan minua. "O-olet varmaan R?", änkytän nykien asetta povitaskusta ulos. Hikikarpalot valuvat ohimoillani. Kuka teki näistä taskuista näin tiukkoja?
Olen täynnä reikiä ennen kuin aseeni on edes suunnattu R:ään.
Tänään ei säästelty sisäelimiäni.

Etsivä L kertoo:

Ensimmäinen päivä etsijänä, kohteena kaksi vaarallista sarjamurhaajaa, paikkana Korkeasaari. Eipä näkynyt ensimmäisen tunnin aikana yhtään haluttua naamaa, teinpä siis toimeksiantajan tiedonkeruutehtävän ja vein tiedot yhteyshenkilölle. Tiesin, että kohteeni olisivat samanlaisen tehtävän edessä, joten jatkoin yhteyshenkilön seuraamista. Paikalle alkoi saapua muitakin alan harjoittajia ja lopulta näkyi myös R.

Hän näki minut myös. Etsivänä tiesin, ettei hän aloittaisi tulitaistelua kanssani, joten päätin odottaa, saattaa hänet siihen luuloon, ettei ole kohteeni ja iskeä kun hän on varomaton. Aikeeni joutuu tauolle, kun huomaan Porvarin, joka on jo pakenemassa partakorstoa. Kaksi kohdetta on parempi kuin yksi, joten lähdin myös perään. Ensimmäinen jahtaaja luopui takaa-ajosta melko pian, mutta kohde vain juoksi. Juostuamme saaren läpi olen lopulta tarpeeksi lähellä, mutta tällöin hän ottaa aseen esille. Siirryin suojaan ja otin oman aseeni esille, jolloin kuulin taas loittonevat askeleet. Lähdin taas perään, mutta kadotin hänet huonon näkymän risteyksessä. Onnekas kaveri. Toimeksiantoaikaa oli vielä tunti jäljellä, joten jatkoin R:n metsästystä.

Pidätys tapahtuisi Amazoniassa, häviäjä päätyisi alligaattorien ruuaksi. Porvari taisi lähteä kotiin pakoon, en nähnyt häntä enää. Näen R:n vaanimassa kohteitaan. Odotan tilaisuutta ja siirryn paikkaan, josta voin ampua. Hän tulikin kohti, luotin hämäykseeni ja otin aseen esille ollessani sivulla. Taisin itse asiassa sanoa: "Peitenimi R, teidät on pidätetty!" Vähän turhan pitkä lause, mutta ehdin kuitenkin ampua, ennen kuin hän sai aseensa esille. Kauhukseni huomasin, että hän ei kuollutkaan. Aseeni oli jumissa ja tällöin hän ampuikin minut. Nyt oli nolo kuolema ja päädyin matelijanruuaksi.

Pisteet:
Etsivä L: 1,5 p (raportti)
Etsivä L: 1,5 p (raportti)
Itsepuolustautunut pidätettävä: 10 p (kaksi tappoa) + 0 p (raportointi sisältyy yleiseen Korkeasaari-raporttiin)


04.10.2015 klo 15.56 Kurittomuutta valloillaan Korkeasaaressa

MustaLeski yritti vaivihkaa karsia Kurista toimivat osat pois. Tilaisuus vaikutti oivalta, joten juustohöylän sijaan oltiin jo siivuttamassa puukolla. Yrityksen huomasi kuitenkin liian moni kansalainen, ja siksi teko siirrettiin takaisin suunnittelupöydälle.


04.10.2015 klo 13.50 Eläviä kuolleita Korkeasaaressa

MustaLeski ja TheChairman yrittivät kumpikin tahollaan murhata Deminuon Korkeasaaressa. Pettymys on suuri, kun paljastuu, että epätavallisesta liikkuvuudestaan huolimatta uhri on jo kuollut.

Pisteet:
Murhaajat: kummallekin 5 pistettä (postuumi murha)


04.10.2015 klo 13.05 Pidätys Meri-Rastilassa

Etsivä G pidättää Deminuon lasten leikkipaikalla, ja vankeinhoitokustannuksista voidaan säästää, kun pakoa yrittänyt tulee ammutuksi.

Etsivä kertoo:

Olin värjötellyt hänen talonsa edessä jo kaksi tuntia. Koiranulkoiluttajat katsoivat minua kuin spitaalista.
He eivät tienneet, että naapuruston oikea tautipesä en ollut suinkaan minä, vaan mies nimeltä Deminuo: murhaaja, myrkynkeittäjä, yhteiskunnan tauti.
Jo pitkään hänen myrkyllinen vaikutus oli ehtinyt kasvaa ja levitä. Oli aika tehdä vähennyslasku.
Oli kulunut kaksi tuntia ja kolme minuuttia, kun näin hänen ovellaan liikettä. Katsoin kiikareillani lähemmäs: Ovesta astui ulos mies, jolla oli musta takki ja musta olkalaukku - epäilemättä molemmat täynnä aseita, myrkkyjä, ja pahoja aikeita. Se oli Deminuo.
Kävelin häntä vastaan. Hän ei tiennyt, kuka olin, mutta pelko paistoi hänen kasvoiltaan kun hän näki minut univormussani. Lierihattu, vaalea trenssi ja aurinkolasit ovat aina olleet etsivän asuste. Minä tiesin tämän. Hän tiesi tämän. Hän hapuili asettaan. En voinut sallia hänen ottaa sitä esille.
Vedin aseeni salamannopeasti ja karjuin: " Deminuo antaudu!" Mies pinkoi juoksuun ja minä säntäsin hänen peräänsä. Luodit viuhuivat. Hänen lipas tyhjeni. Niin tyhjeni myös omani.
Latasin aseeni ja luulin hänen tekevän samoin, kunnes yhtäkkiä huomasin, että jahtaamani mies ei enää juossut, vaan ryömi polvillaan maassa. Luoti oli lävistänyt hänen mahansa ja toinen hänen laukkunsa. Mies yski verta. Ilmassa haisi rikki. En halunnut tietää, minkä pullon luoti oli rikkonut. Pingoin äkkiä pakoon.
Koiranulkoiluttajat katsoivat minua kuin spitaalista. Katsokoot. Tänään pelastin heidän henkensä.

Pidätetty kertoo:

Matkallani kohti metroa etsivä kohtasi minut.
Juoksin, ammuin taakseni, mutta hänen pistoolinsa repi olka- ja vatsalaukkuni. Tätä kirjoittaessani vuodan kuiviin kotipihallani.
Tänään emme säästäneet sisäelimissäni.
-Deminuo

Pisteet:
Etsivä: 5 p (pidätys) + 1,5 p (raportti) = 6,5 p
Pidätetty: 1,5 p (raportti)


03.10.2015 klo 11.01 Uhri Unidojolla

Tuntematon kamppailija jää toiseksi pistoolille Unidojon ulkopuolella. Jonkun kuullaan poistuvan paikalta R-päitä päästellen.

Pisteet:
Viattoman sivullisen murhannut: -2 p


03.10.2015 klo 00.15 Lisätehtävä sunnuntaina

Kuten luonnossa, myös nyky-yhteiskunnassa vain vahvimmat selviävät. Toimeksiantaja haluaa kannustaa tähän ajatteluun, ja tarjoaa henkilöstölleen virkistyspäivän Korkeasaaressa sunnuntaina 4.10.

Kaikille pelaajille on lähetetty tietoa lisätehtävästä, jonka voi suorittaa sunnuntai-iltapäivänä. Sunnuntaina vietetään vuotuista Korkeasaari-päivää, joten sisäänpääsy on kustannustehokkaasti ilmainen.


02.10.2015 klo 18.33 Pihlajamäessa sahataan muutakin kuin pihlajia

Moottorisaha on päivän sana, kun Luokkaritari 10th anniversary edition silpoo Puffin Khatin Pihlajamäessä. Moottorisahan pärinä jää kuitenkin vain etäiseksi kuulohavainnoksi.

Murhaaja kertoo:

Hei,

Minä olen se henkilö, joka katsoo, kun työskentelet. Minä olen se, joka odottaa metroa kanssasi Hakaniemessä. Minä olen se, joka katsoo, kun teet ostoksia Itä-keskuksessa. Minä olen se, joka vaihtaa takkia, jotta et huomaisi. Minä olen massaa. Minä olen se, joka seuraa sinua tunteja sitä yhtä pientä ikkunaa varten. Minä olen kanssamatkustaja bussissa. Minä olen se, joka leikkaa sinulta eniten, kuten puolet ylävartalostasi.

Minä olen Luokkaritari.

Uhri kertoo:

Suunniteltuani murhia viikon olin menossa kotiin varustautumaan illan tappoa varten, kun enemmän aistin kuin kuulin juoksuaskeleet takaani. Hämäännyin samaan aikaan tulleesta viestiäänestä kuulokkeisiini, enkä ehtinyt ottaa asettani esille ennen kuin moottorisaha upposi kylkeeni.

Pisteet:
Murhaaja: 10 p (murha) + 1 p (moottorisaha) + 2 p (raportti) = 13 p
Uhri: 0,5 p (raportti)


02.10.2015 klo 13.36 Exactumissa tapahtuu

Kumpulassa on hyvä pöhinä, kun R iteroi Moottori.fisahan pois vatulointikorista pistoolilla. Valitettavasti hieno aivoriihi jää näiden kahden osallistujan väliseksi.

Murhaaja kertoo:

Bulletin: Rough times require radical restructuring

In modern times the challenges of maintaining and expanding a national economy have continually grown. With the number of people reliant on government subsidies on the rise, and the number of people reliant on the flow of capital from the bottom to the top getting narrower but also taller, it is imperative that we increase security in the higher echelons of government against instability by pruning the less productive segments. The recent initiative appears to have been able to do just that, with the initiates kept under constant surveillance and tapped for their skills and resources in a way that allows them to both assist in resolving the issue while also keeping them from turning to competitive elements in the economy. Additional securities are, however, necessary. Such securities, including, without limitation, the Company and any type with which it may consult with the Participant, and also Referees to the acceptance of the agreement, will need to be put in place following the changes from the quarterly performance review to a case-by-case system of judiciary discriminatory hearings. Under no circumstances shall the trustees to the program be delivered contrary information or assistance so as to ensure a synergistic and logistically stable environment for business management and top-down counter-elevatory influence.

Excerpt: Recent downsizing strikes small start-ups

Yesterday afternoon the government tax initiative has claimed another victim. The owner of a small woodcutting business has been found dead at an University campus. It appears that the cause of death is a suicide by several medium-range bullet wounds to the center of mass, most probably in protest of the recent cuts in funding to the institution. The police assure the student body to remain calm. The body has already been removed from the premises and no criminal investigation will be launched.

"It's clear-cut. These kinds of maniacs happen sometimes, but it's nothing to worry about. Concentrate on increasing your own productivity to avoid such a fate in the future", comments the chief of staff at the scene.

~R~

Pisteet:
Murhaaja: 10 p (murha) + 2,5 p (raportti) = 12,5 p
Uhri: -5 p (raportti puuttuu)


02.10.2015 klo 07.40 Forum fataali

Myrkky Käärme saa seurata sivullista uhriaan, kun kohtaa Forumin sisäpihalla Epitafin. Laukausta todistaa kaksi kalpeaa silminnäkijää.

Murhaaja kertoo:

Subject: päivän epitafi
To: paamies@shotmail.com

Tarkat tapposuunnitelmat laadin
Sillä täydellisen työrauhan vaadin
Kun valkenee Suomen pimeä aamu
Vaanin varjoissa kuin koston haamu

Kas, kiitää ohitseni päivän kohde
Ja syttyy silmiini murhaisa hohde
Kiireisin askelin selustaan kaarran
Saaliin tyhjään käytävään saarran

Ensimmäinen laukaus liitääkin huti
Pian uppoaa loiseen kuolettava kuti
Pelokkaat silminnäkijät kirkuen pakenee
Varmaan ne kytät paikalle hakenee

Veri katukivet hitaasti värjää
Ei elon tiellä nuo kommarit pärjää
Niin kuin varhainen lintu madon nappaa
Niin myös harvainvalta luopiot tappaa

Kapitalismi sinivalkeaan voittoon!
Nyt riennä ylvääseen aamunkoittoon!

Uhri kertoo:

Torstaiaamu valkeni sinä päivänä kuin veitsenterä viattoman kurkulla. Omaatuntoani kolkutti ja aloittelijan ammattiylpeyttäni kaiveli viaton uhri, jolta huonosti suunniteltu myrkkykirjeeni oli vienyt hengen. Oliko siis sattumaa, että juuri sinä aamuna en enää jaksanut olla varuillani, katsoa olkani yli tai pitää pistooliani heti ulottuvilla? Oliko vain aamu-unisuuteni syynä? Vai oliko kyse kenties jostain syvemmästä, sieluani raatelevasta katumuksesta? Laskinko kenties suojamuurini siitä alitajuisesta syystä, että tiesin ansaitsevani sen, mitä tuleman piti.

Kun nimeäni huudettiin selkäni takaa, tiesin hetkeni lyöneen, mutta enkö sittenkin olisi voinut reagoida nopeammin? Enkö sittenkin olisi voinut vetäistä aseen esiin nopeammin, suojautua nurkan taakse ja torjua yrittäjän? Ehkä niin. Kuka sen tietää. Mutta kaatuessani kylmälle katukiveykselle hiljaa himmenevässä mielessäni välähti vain yksi pyyntö, yksi sanaton rukous salamurhaajien suojeluksille, murhaajien pimeille enkeleille:

"Antakaa anteeksi."

Pisteet:
Murhaaja: 10 p (murha) - 4 p (silminnäkijät) + 2,5 p (raportti) = 8,5 p
Uhri: 1,5 p (raportti)


01.10.2015 klo 02.02 Haagasta Haadekseen

MustaLeski jää suremaan äitiään, joka löytyy kuolleena avattuaan kirjeen Myrkky Käärmeeltä. Iloisen illan jälkeen kotona odottaa vain tautien leviämisvaaran vuoksi eristetty asunto.


30.09.2015 klo 21.50 Espoossa eletään pidempään!

Luokkaritari 10th anniversary edition selvisi supistusuhasta kolmen naiskätilön ulostulon ansiosta. Oppositio kummaksuu miksi yritetään vain leikata duunarin nälkäpalkasta, vaikka vähintään yhtä paljon säästettäisiin puolittamalla Työttömän Porvarin metsästyskeihään verovähennysoikeus.

Epäonninen murhaaja kertoo:

Stalin-setä asuu venäjällä. Luokkaritari 10th anniversary edition on sen sijaan soluttautunut
porvariston sydänmaille Espooseen. Espoon kaupunki on onnekseni ulkoistanut myös leikkauspalvelut ja sain osani potista Man-saaren sivutoiminimeni ansiosta. Viestin on oltava harvinaisen selvä, Espooseen ei kaivata luokkaritareita. Leikkaukset ovat siinä määrin arkipäiväisiä, että Luokkaritarin leikkaamista kukaan tuskin edes huomaisi. Ellei sitten leikkausta toteutettaisi
keihäällä. Tiesin kohteeni imitoivan natiivia espoolaista ja harrastavan porvalillista urheilua. Päätin keihästää Luokkaritarin tämän palatessa harrastuksistaan. Hieman tiedusteltuani vetäydyin
keihäineni tienviereiseen pusikkooon. Vastapäiselle pihalle tuli kuitenkin tupakoija, joten jouduin
poistumaan. Myöhemmin, ollessani juuri menossa tuohon samaiseen pöheikköön, Luokkaritari kääntyi mutkan takaa ja lähti kävelemään kohti. Nousin hieman ylemmäksi ja katsoin hänen kävelevän ohi. Hän näki minut varmasti. Jos en saisi keihästettyä häntä, voisin ehkä pelotella hänet pois tältä "paremmalta" alueelta.

Keihäs on pelottava näky, mutta toisaalta, niin on myös pistooli. Alkuryntäyksen jälkeen jouduin
pakanemaan kauemmaksi. Luokkaritari päätti kuitenkin vetäytyä keihääni edessä ja kadotin hänet
hetken päästä. Päätin poistua mutta ollessani lähdössä pääsi kierroksen tehnyt Luokkaritari
yllättävän lähelle. That's it, nyt tulisi keihäästä. Tein harhautuskierroksen ja lähdin jahtaamaan häntä. Keihäs eteenpäin sojottaen hölkkäsin kohti hieman kauempana olevaa Luokkaritaria. Lisätäkseni kauhuvaikutusta ravistin vielä keihästä mennessäni tavalla, joka olisi saanut vanhemman väen katsomaan pöyristyneinä poispäin. Luokkaritari haki suojaa puun takaa pienine pistooleineen.
Lähestyin katveesta pistoolin sanoessa "poks, poks", tosiporvarin pyssy sanoisi "PAM" ja keskustelu olisi sillä selvä. Linkosin keihään puun toiselle puolen ajatellen, että laittaisin sen kohtapuoliin pystyyn uhrini pää koristeenaan. Mutta kohtalo ei ollut suotuisa. Kolme kiukkuista kätilöä teki tyhjäksi yritykseni leikata henkilöstöä ja Luokkaritari sai pikaista ensiapua haavaansa.
Tiesin sen, proletariaatin komissaarit olisivat pian kannoillani.
Kyllä se on vaan niin, että suomessa yrittämisestä rangaistaan!

Täpärästi selvinnyt uhri kertoo:

Ihmisessä on kaksi tärkeää ominaisuutta, pankkitilin saldo ja postinumero. No ehkä vuosikerrallakin on väliä. Olin palaamassa pursiseuran joka viikkoisista illanistujaisista, kun huomasin rakkaalla asuinalueella jotain sinne kuulumatonta, nimittäin työttömän! Täällä ollaan työttömiä vain omasta tahdosta, eli elellään koroilla ja osingoilla. Kaverilla on selvästi pahat mielessä, joten ammun pari varoituslaukasta ja luikin pakoon. Jään kyttäämään omaan pensaaseeni vähän matkan päähän, jos vaikka tuo työnvieroksuja uskaltautuisi syvemmälle lähiöön. Pahaksi onnekseni hän kääntyy edellisestä risteyksestä väärään suuntaan.

Bussilla kai se työtön kulkee, joten suuntaan lähimmälle bussipysäkille. Ei sielläkään. No pahus, kai se pitää kotiin palata. Liero on kuitenkin juuri lähdössä autollaan ja alkaa pieni kissa ja hiiri -leikki. Suuntaan pihalleni, jossa kolme henkilöä keskustelee parkkipaikalla. Ei kai se tässä mitään yritä. Olen väärässä ja keihäs lentää halki ilman. Pieni vekki vain ja apua on nopeasti saatavilla. Ei minulla ole mitään hätää, työtön joutuu palaamaan tyhjin käsin leipäjonon hännile.

Luokkasodassa aina voittajien puolella,

Luokkaritari 10th anniversary edition

Pisteet:
Epäonninen murhaaja: 1 p (melkein onnistui keihäällä) + 2 p (raportti) = 3 p
Selvinnyt uhri: 2 p (raportti)


30.09.2015 klo 19.35 Karma iskee Otaniemessä

Jalo-Pena Höskänderin ilo ei kestä pitkään, kun Fiddle teloittaa hänet tyhjään kotirappuun.

Murhaaja kertoo:

Joten minulle annetaan taas tehtävä. En kyseenalaista miksi, luotan työnantajani oikeudentajuun, ei ole toistaiseksi pettänyt minua. Kutsuvat häntä Jalo-Pena Höskänderiksi, salamurhaajaksi jolla vähintään yksi murha vyön alla. Ilmeisesti hänen yölliset toilailunsa suututtivat vääriä henkilöitä. Ehkä taustalla on myös jotakin muuta. Ehkä tuo tavanomaisen näköinen virkamies kätkee kuorensa alle salaisuuksia, joiden puolesta tappaa. Minä en välitä, minun tehokkuuteeni luotetaan.

Höskänderin suhteen on vain yksi ongelma: mies on vaikeasti tavoitettavissa aikataulujen mennessä ristiin kanssani ja työpaikan sijaitessa varmasti pallon toisella puolella. Tästä johtuen minulle jää vaihtoehdoksi ainoastaan toimintatavoista tehokkain: istua miehen kotioven edessä siihen saakka, että hän väsyneenä illan pimetessä kotiinsa raahautuu.

Joten kiltin herrasmiehen avatessa minulle oven jään kerrostalon rapun välitasanteelle odottamaan. Ja paljastuu, etten ole ainoa hämäräperäinen mies liikkeellä: rappukäytävään pyrkii jatkuvasti sisään kaksi ulkomaalaista, mutta heille en avaa ovea koska en halua selitellä miksi istun pimeällä käytävällä, tunti toisensa jälkeen, mihinkään liikkumatta. Lopulta henkilöiden päästessä sisään piiloudun varjoihin, samalla makea haju tulvahtaa keuhkoihini. Myöhemmin kuulen huhuja tämän talon maineesta pikkurikollisten suosimana, silti yleisessä tiedossa. Tietäisivätpä diilerit vain, että koko bisnesten hieromisen ajan alemmalla tasolla on hiljaa istunut kolmas kriminaali. Onnistun välttämään kiusallisen kohtaamisen ja palaan takaisin väijyyn.

Lopulta Höskänder saapuu paikalle, varmasti väsyneenä rankan työpäivän jälkeen. Ammattilaisena hän luontaisesti epäilee minua, mutta on sekuntin liian hidas. Välittömästi hän haistaa porraskäytävässä leijuvan tuoksun, ehkä tarpeeksi harhauttamaan häntä. Muuta se ei vaadi. Yksinkertainen ja koruton murha, karman ruoska. Suuliekki välähtää pimeällä käytävällä, ja toinen murhaaja, ammattitoverini puree luotia. Kaatuessaan hän varmasti tietää, että hänen polkunsa on loppuun kuljettu, työsopimus irtisanottu. Ne ovat nämä ajat.

Väsyneenä käyn seuraavaan aamuun. Ehkä pääsen eläkkeelle joskus.

Uhri kertoo:

"Hyvää työtä, agentti Höskänder", ministeriöstä kommentoitiin viime yön veritekoani.
"- Onko osastoni nyt julkisen sektorin leikkauksien ulkopuolella?"
"En voi vastata tuohon."

Öiset varjostukset, murhat ja niiden yritykset olivat vaatineet veronsa. Kasvoiltani paistoi unenpuute, ja kuljin väsyneenä ja vainoharhaisena, käsi aina pistoolilla. Tiesin ettei maanantainen varjostusyritys jäisi viimeiseksi.

Kotimatkalla pelkäsin, että minua seurataan. Rapun lukittua ovea avatessani olin niin keskittynyt selustaani, että en tajunnut uhkaa suoraan edessäni. En kerennyt reagoida - pimeässä porraskäytävässä joku ohitti minut, ja kun käännyin katsomaan, oli jo liian myöhäistä: näin vain suuliekin välähdyksen.

"Kotirapputeloitus", ehdin ajatella. "Salamurhista yksinkertaisin ja kustannustehokkain, byrokraatin valinta." Neuvostomurhan kumileimasin painoi elämälleni virallisen päätöksen. Ajatukseni lipuivat kultaiselle 70-luvulle.

Pisteet:
Murhaaja: 10 p (murha) + 1 p (tyyli jatkuu) + 1 p (sinnikkyys) - 2 p (kotirappu) + 2 p (raportti) = 12 p
Uhri: 2 p (raportti)


30.09.2015 klo 01.07 Surmanlaukaus Pasilassa

Vain betoni todistaa tekoa, kun Jalo-Pena Höskänder ampuu Viktor Lempisen Pasilan öisellä Opastinsillalla.

Murhaaja kertoo:

Olen Jalo-Pena Höskänder, tylsän näköinen virkamies. Olen James Bondin antiteesi, tosielämän George Smiley. Mutta kuten 007, tiedän että uusi tehtävä alkaa uudella aseella. Siispä kun sain tehtäväkseni suojella Suomen kilpailykykyä ja turvallisuutta voimakeinoin, ensi toimikseni asioin asekaupassa. Livahdin ulos kauppakeskuksesta karistaen minua varjostavan vastapuolen agentin. Junan vessassa latasin tuliterän Alphafire-mallin pistoolini.

Seuraavana iltana päätin poistaa ensimmäisen talouttamme uhkaavan kohteeni. Hän oli iltavuorossa - epäilemättä kopioimassa hallituksen salaisia asiakirjoja - joten parkkeerauduin perinteiseen tapaan vastapäätä olevaan juottolaan tarkkailemaan. Kukapa viraston työntekijä ei pitäisi oluen juomisesta työajalla?

Kun pikkutunneilla huomasin tuntomerkkeihin sopivan henkilön poistuvan vastapäisestä rakennuksesta, hörppäsin lasin tyhjäksi ja juoksin pubin ympäri. Kiersin talon kohdetta päinvastaiseen suuntaan ja nousin huomaamattomasti samaan junaan. Perillä arvasin tismalleen mitä reittiä kohde kulkisi, joten kävelin sitä häntä edellä. Takanani kuulin vain anonyymejä askelia, mutta heijastus lasissa vahvisti niiden kuuluvan kohteelle.

Ikuisuudelta tuntuvan ajan kävelin pitkää käytävää, samalla asetellen sormeni huolellisesti taskussa olevan pistoolini kahvalle. Viimein autiolla sillalla kuulin kaikkien muiden askelien kaikonneen, paitsi yksien. Askeleet saavuttivat minut. Kuvittelin jo hänen arvanneen kaiken, osoittavan minua omalla pistoolillaan, mutta kun käänsin pääni, näin ettei niin ollut. Aseeni laukesi kahdesti autuaasti tietämättömän agitaattorin kylkeen. Olimme aivan kauniin virastotalon kulmalla.

Pisteet:
Murhaaja: 10 p (murha) + 2 p (raportti) = 12 p
Uhri: -5 p (raportti puuttuu)


29.09.2015 klo 16.15 Ammuskelua Metsätalossa

Kirurgi joutuu itse leikatuksi, kun Fiddle ampuu hänet tyhjällä käytävällä.

Murhaaja kertoo:

Kun aurinko viimein nousee, lämpimät säteet valaisevat niitä kaupungin unohtuneita ja pimeitä nurkkia, joista toivon sijaan löytyy ainoastaan samaa muodotonta tyhjyyttä kuin aina ennenkin. Minulle ei makseta positiivisuudesta. On aika lähteä töihin. Seitsemästä kuuteen, omaa elämässäoloani vimmaisesti ylläpitäen, kunnes henki karkaa väsyneestä ruumiistani. Mutta ainakin minä uskon taistelevani oikeuden puolella, tätä päivien kiertoa vastaan. Kun lopulta saavutan ennenaikaisen hautani, ainakin saan siitä ajatuksesta lohtua. Sillä varmasti joku tuolla jossain haluaa minutkin kuolleeksi, tunnen silmukan hitaasti kiristyvän. Aivan pian, nyt.

Joten tällä kertaa minulle annetaan kohteeksi nainen, peitenimeltään Kirurgi. En tiedä mitä hän on tehnyt ansaitakseen sen tittelin, ei varmasti mitään päivänvaloa kestävää. Hyvinvointivaltiona Suomi kokee velvoitteekseen pitää yllä toimivaa terveydenhuoltoa: tämän kulissin taakse kätkeytyy kuitenkin pimeä maailma josta keskiverto kaidan polun kulkija ei tiedä mitään. Jo muutamaan otteeseen minutkin on näiden alamaailman lääkäreiden hellissä huomissa paikattu. En koskaan kysellyt, mistä veripussit ja elinsiirrot lopulta olivat peräisin. Viime kerralla ampumahaavan paikatakseen piti vain vilauttaa Kela-korttia, kulkea kolmen eri viraston välillä noutamassa nippu lomakkeita, soittaa asiakaspalveluun, kuunnella tunti hissimusiikkia, lopulta raahautua maksaani pidellen kellariin jonka ovessa luki "varokaa leopardia".

Kirurgi vietti päivänsä kyseisessä kellarissa. Minun onnekseni kellari on yksinäinen ja tyhjä, pitkä ja valkea käytävä jonka varrella olemme ainoat ihmiset. Näennäisesti yliopistona toimivan talon pohjalle hyvin harva harhautuu. Ehkä tästä johtuen Kirurgi minut nähdessään on varovainen, varmasti: enhän minä näytä potilaalta käytävällä kävellessäni, seinällä tutkivia julkaisuja näennäisesti tutkien. Ja tästä on nostettava hattua: hän ei varmasti koskaan lakannut epäilemästä sitä kummallista miestä hänen kellarissaan, varmasti oman ammattinsa erikoisosaajana. Minut hän läpivalaisee katsellaan päästä varpaisiin, käsi jatkuvasti taskussa leväten, ehkä omaa tuliasettaan puristaen. En ole rehellinen mies. Minä en välitä ritarillisuudesta tai herrasmieskoodeista. Kuljemme toistemme ohi käytävällä, sanaakaan sanomatta. Hänen selkänsä paljastuessa minä sujautan käden taskuuni ja vedän oman aseeni, yhden raukkamaisen laukauksen hänen sokeaan pisteeseensä ampuen. Jälkikäteen minä sain kuulla, että Kirurgi oli astetta kovempi soturi: hän ei ollut hetkeen edes huomannut joutuneensa ammutuksi, varmasti vain kivulle irvistäen ja hitaasti verta vuotaen. Vielä nyt minä mietin, mitä hän ajatteli tajutessaan loppunsa lähestyvän, elämän hitaasti valuen hänen ruumiistaan. Valitettavasti sen katon alta ei löytynyt toista kirurgia.

Ehkä hänen on parempi levätä. Ehkä jonain päivänä minäkin saavutan sen pisteen, jossa väsynyt kehoni kieltäytyy kulkemasta eteenpäin. Se päivä ei valitettavasti ollut vielä tänään. Ehkä pian. Niin minä uskon.

Uhri kertoo:

Lääketieteen ammattilainen löydetty hengettömänä kellarikerroksesta.

Poliisin mukaan ei todisteiden puutteen vuoksi ole syytä epäillä rikosta. Kerros oli jo aiemmin poistettu käytöstä. Tavoittamamme työntekijän mukaan syynä olivat siellä toistuvasti sattuneet selittämättömät onnettomuudet. Onnettomuuspaikalla liikkuu huhu, että poliisi välttelee tutkimusten jatkamista kohdattuaan maanalaisessa pimeydessä asianosaisen Kirurgin, joka ei suostu myöntämään kuolleensa. Poliisi kieltäytyi kommentoimasta asiaa.

Pisteet:
Murhaaja: 10 p (murha) + 2,5 p (raportti) = 12,5 p
Uhri: 1,5 p (raportti)


29.09.2015 klo 14.43 Leikkaukset jatkuvat Kumpulassa

Leikkausveitsi iskee Megreziin Physicumin tunnetusti vaarallisessa tuulikaapissa. Todistajan mukaan alanvaihtoa hakee Työtön porvari.

Murhaaja kertoo:

Sopeutustoimi. Leikkaus. Kilpailukykyloikka.
Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Mutta tämän päivän teemana on leikkaus. Veitsellä.
Olen aina ihmetellyt, miten ampumahiihdossa voi tulla viimeisenä maaliin kun käsillä on ase. Ja edessä nopeampien selät.
Kilpailukykyloikka saavutetaan parhaiten leikkaamalla ulkoista kilpailua. Proletariaatista on aika leikata tuottamattomimmat osat pois.
Kuuntelen soittimestani pääministerin nauhoitettua puhetta suoratoistopalvelun kautta: "näin ei voi jatkua".
Olen seurannut kohdettani jo useassa otteessa, painan repeat: "näin ei voi jatkua".
Kadotin hänet kuitenkin Physicumin aulassa aiemmin ja teen pienen kierroksen rakennuksissa.
Kohdetta ei näy joten päätän suunnata kohti Etelärantaa, siellä ymmärretään yrittämisen
vaikeutta suomessa. Pääsen lähes ulko-oville kun huomaan kohteeni kävelevän ulkona kohti
sisäänkäyntiä. Astun tuulikaapiin "joudutaan tekemään kipeitäkin leikkauksia". Tuulikaappi
on tyhjä. Kohde astuu pahaa aavistamatta sisään. Saan vastahakoisen veitsen käteeni kohteen
ohittaessa minut. käännyn. Kädessäni on veitsi. Edessäni on selkä. On aika tehdä kipeitä leikkauksia.
Käden käänteessä luon työtä suomalaisille osaajille. Viranomaiset ja ruumiinkuljettajat saavat
iltalisänsä. Patologi ylityöpalkkionsa. Haudankaivaja päivittäisen 9 euroaan.
Ruumiin vielä nykiessä tuulikaappiin astuu vihervasemmiston mustatukkasetä.
Asutessaan ruumiin yli hän luo minuun pahan katseen, katseen joka kertoo; mielenosoituksessa tavataan!
Tavataan vaan. Porvaristo on se, joka uurastaa saadakseen suomen nousuun.

Työtön Porvari

Uhri kertoo:

Edellisenä yönä oli näkynyt tähtiä. Tiesin sen, koska en ollut nukkunut juurikaan. Olin aamulla väsynyt, mutta olin silti uskaltautunut kampukselle.
Olin syönyt ja matkaamassa tehtävien tekoon. Oikeasti olisin halunnut jäädä kotiin, mutta tiesin, että kampuksen ihmismassat suojelisivat minua paljon paremmin kuin kodin neljä seinää.

Astelin aukion keskeltä Physicumiin. Taivas oli pilvetön ja ulkona oli kylmä. Edessäni oli Physicumin eteinen: kolme rinnakkaista, raskasta puuovea eteiseen ja toiset kolme ovea eteisestä aulaan.
Näiden ovien läpi olin kävellyt kymmeniä kertoja. Avaisin ensin yhden oven, sitten toisen, kääntyisin oikealla Exactumia päin, varmistaisin yhdyskäytävässä, että minua ei seurata, ja astelisin sitten kierreportaita kolmanteen kerrokseen.

Melkein ylimielisesti avasin ensimmäisen oven. Se lennähti auki vaivatta. Harpoin levein askelin sisään.

Olin jo kurottamassa kohti toista ovea, mutta aivan yhtäkkiä tunsin poltetta kyljessäni. Säikähdin. Laskin käteni välittömästi. Polte vaihtui vihlovaan kipuun. Lankesin polvilleni. Painoin käteni kylkeeni. Voihkaisin. Kipu oli nyt joka paikassa. Kuulin jonkun kiljuvan. Joku muu juoksi. Silmissäni sumeni. Pian en kuullut enää mitään.

Seuraavana yönä näkyi taas tähtiä. Otavan tähdistä näkyi vain kuusi.

Pisteet:
Murhaaja: 10 p (murha) + 1 p (veitsi) + 1 p (ensimmäinen puukotus) + 2 p (raportti) = 14 p
Uhri: 1,5 p (raportti)


28.09.2015 klo 20.55 Kannelmäessä iso jytky

Väkivalta on graafista, kun Pontus 1 a pommittaa nimellä PelkoajainhoaSitratorilla tunnetun pienyrittäjän tämän kotiovelle. Attentaatilla ei ollut todistajia.

Murhaaja kertoo:

pontus 1a -> PelkoajainhoaSitratorilla

Uhri kertoo:

pontus 1a -> PelkoajainhoaSitratorilla

Pisteet:
Murhaaja: 10 p (murha) + 2 p (tyyli) + 1 p (ensimmäinen pommitus) + 3 p (raportti) = 16 p
Uhri: 2,5 p (raportti)


28.09.2015 klo 15.46 Poisto Exactumissa

Megrez poisti Nuudelin leikkauslistalta pistoolilla. Silminnäkijöitä tai todistajia ei ollut, joten työsuoritus jäänee hiljaiseksi tiedoksi.

Murhaaja kertoo:

Käytävällä oli hiljaista. Koko kerros oli hiljainen. Hänen toimiston ovi oli auki. Otin pistoolistani kiinni.
"Anteeksi, oletko sinä Nuudeli?", kysyin. Vedin pistoolini esille.
Nuudeli vastasi: "Kyllä, minä olen."
Se ei pelastanut hänen henkeään.
Käytävällä oli hiljaista.

Uhri kertoo:

Olin kaikessa rauhassa välttelem...lukemassa sähköposteja kun työhuoneeni raollaan olevalle ovelle koputettiin. Kohtelias nuorimies astui sisään ja kysyi Nuudelia. Myönsin olevani hän. Mieleeni hiipi aavistus, että tämä saattoi olla kohtalokas virhe, eikä aikaakaan kun nuorimies jo osoitti minua pistoolillaan - jäädyin totaalisesti. Peli oli menetetty, en ehtinyt päästää ääntäkään, ja viimeinen näkyni oli murhaajan kantapäät hänen poistuessaan kevein askelin paikalta. Ainoa toivoni on, että käytävänaapurini ehkä kuulivat aseen tussahduksen, ja saivat murhaajan tuntomerkit ylös. Vaikka eipä tuo enää minua auta.

Pisteet:
Murhaaja: 10 p (murha) + 1 p (raportti) = 11 p
Uhri: 1 p (raportti)


28.09.2015 klo 00.39 Nopeaa toimintaa Vallilassa

Kun laitetaan Suomea kuntoon, ei yölisiä tunneta. Tämän saa kokea raskaasti Orwell, joka joutuu sisään päästämänsä yllätysvieraan Fiddlen ampumaksi kotonaan. Toimeksiantaja arvostaa nopeaa toimintaa ja tarjoaa tekijälle hyvästä työstä palkkioksi lämmintä kättä ja 9 € päivässä.

Murhaaja kertoo:

He kutsuvat minua Fiddleksi. Se ei ole minun oikea nimeni, ainoastaan merkityksetön nippu kirjaimia jotka minulle annettiin toimiessani lapsisotilaana Syyriassa. Nyt työskentelen S-marketissa: suunta on ollut vain alaspäin.

Minä vihaan tätä kauheata maata. Tätä kauheaa kaupunkia, jossa roska kerääntyy pohjalle ja porvarit ja ylimistö tanssivat mädäntyvien ruumiiden yllä laulaen tekopyhiä virsiään. Elämä hyvinvointivaltiossa on kuin koskaan loppumaton erä paskahousua: tarkoituksena on siirtää syntisi muille, ja lopulta jollain on kädessä kaikki kortit ja housuissa kasa paskaa. Mikään ei koskaan muutu, päivien kierto jatkuu muuttumattomana. Aina on ihmisiä, jotka viisaat päänsä yhteen lyömällä keksivät keinoja hyväksikäyttää muita, kuin kuoleman jumalat, tosin merkkivaatteiden ja kiiltävien autojen taakse piiloutuen. Leikkaukset josta meille puhutaan ovat lopulta merkityksettömiä varojen kanavoituessa ainoastaan päättäjien taskuun. He keksivät keinoja hyödyntää vähäosaisia, keskellä kriisiä muiden hartioille seisomaan nousten ja heitä syvemmälle mutavuoreen painaen. Lopulta jäljellä ei ole enää muuta kuin tyhjä taistelukenttä ja rehevänä kukkiva syöpä. Mistä löytää enää lisää rahaa, mistä vyöstä kiristää, tarvitsen uuden porealtaan, uuden huvipurren, uuden saaren, minun mukaani nimetyn hiekkarannan kaukaa auringosta.

Lapsena minä halusin aina olla sankari. Niin halusi myös ystäväni Orwell, tuo vanha veikko vuosien takaa. Mutta jälleen tavatessamme minä en enää nähnyt sitä samaa miestä, joka viittaan kääriytyen oli maailmaa vannonut puolustavansa: hänestä oli tullut kapitalistien juokseva koira, häntäänsä dollarinkuville heiluttaen. Hän omistaa nykyään koiranruokaa valmistavan tehtaan, kuivia nappuloita ja lihasäilykkeitä. Ei aikaakaan kun hän julisti ratkaisevansa "Suomea riivaavan pakolaisongelman". Ei ollut hankala arvata miten: minun koirani ei syö kanalta maistuvia säilykkeitä. Vaikka Orwell on nykyään yritysjohtaja, suurilla nappuloilla pelaava kansantalouden elvyttäjä, on hänelläkin heikkoutensa: luodit.

Ei kestä kauaa, kun päivä vaihtuu yöksi. Ainoastaan puolessa tunnissa minulla on miehen asuinpaikka ja suunnitelma. Nopeasti toimien saavun hänen ikkunansa alle, pyydän päästä sisään: olen muka vailla kotia ja asuinsijaa, matkamieheksi naamioituneena. Ehkä hän aikoo pistää minutkin nukkuessani tehtaan hihnalle, ehkä hänen sielussaan on vielä rahtunen ihmisyyttä, vanhan toverinsa tunnistaen. Millään sillä ei lopulta ole väliä. Hän ostaa tarinani ja laskee suojauksensa, päästää minut kotiinsa. Selän minulle kääntäessään laulu miehestä nimeltä Orwell on jo laulettu. Yön sydämessä, kenenkään sitä koskaan kuulematta. Ehkä hän ei uskonut, että kukaan tulisi hänen peräänsä niin nopeasti.

Liekin sammuessa hänen silmistään minä näen vilahduksen inhimillisyydestä, siitä miehestä jonka kanssa maailmaa vannoimme muuttavamme. Olisi valhe sanoa, etten tuntisi tuskaa. Vaikka tämä maailma muutti häntä, lopulta ihmiset ovat ainoastaan ihmisiä. Uinu rauhassa, vanha toverini. Näe unia kauniimmasta paikasta kuin tämä.

Uhri kertoo:

Kello on puoli yksi yöllä. Vain paria varttia aiemmin kello oli lyönyt metsästyskauden alkua. Mitä sopivin aika sille, koristihan aamuyötä verenpunainen kuu.

Ja varuillaan olisi tietysti pitänyt olla heti ensi minuuteista alkaen. En odottanut ihmisharventajan ilmestyvän näin pian lupakirjansa voimaantulosta, mutta tuo verenhimoinen asemies ei turhia aikaillut.

Istuin kotonani tulevaan päivään valmistautuen, kun äkkiyllättäen puhelimeni soi. Soittaja oli vanha tuttuni, mies, jonka tiesin olevan osana monenmoisissa hämäräpuuhissa. Yö oli tälle aivan yhtä aktiivista aikaa kuin päiväkin, joten vastasin sen enempää kummastelematta.

"Hei. Haluatko kurkata ikkunasta?" kuului toisesta päästä.

"En", vastasin, kuten kuka tahansa hänet tunteva olisi vastannut. "Mutta kurkkaan kuitenkin."

Raotin verhoja. Siellä tämä seisoi, reppu selässä, jostakin viikonloppureissusta tulleen näköisenä.

"Nyt kävi niin, että tulin kämpille, mutta unohdin näköjään lähtiessäni avaimeni sisään. Voinko tulla sisään?"

Hän asui vain parinsadan metrin päässä omasta asunnostani, joten skenaario vaikutti paitsi täysin realistiselta, myös ilmennyttä todellisuutta todennäköisemmältä. Suuntasin ulko-ovelle.

"Kämppis tulee kotiin vasta tuossa yhden maissa, niin pitää odottaa siihen asti", tämä selitti. Viitoin häntä astumaan sisään, ja käänsin hetkeksi selkäni.

Laukaus.

"Mitä...?"

Verta.

"Sinäkin... en uskonut, että sinäkin olisit...heidän palveluksessaan..."

Lattia.

Murhaajan jalkapari juoksi yössä kaukaisuuteen, nauraen.

Pisteet:
Murhaaja: 10 p (murha) + 1 p (ensimmäinen murha) + 1 p (nopea toiminta) + 2 p (raportti) = 14 p
Uhri: 1,5 p (raportti)


28.09.2015 klo 00.01 Yhteiskuntasopimus on kaatunut

Pimeys laskeutuu Helsingin kaduille. Kuunvalon kadotessa liikkeelle lähtevät lukuisat uuden työllisyysohjelman osanottajat, jotka ovat valmiina suorittamaan kivuliaita mutta välttämättömiä leikkauksia.