Järjestöturnaus 2016 (16.3.-30.3.) Status: Peli on päättynyt Pelaajia murhattu: 8 Tappoja: 1 Pidätyksiä: 0
Sivullisia uhreja: 0 Todistajia: 0 Silminnäkijöitä: 2

Järjestöturnaus 2016 16.3.-30.3.2016

Tapahtumat


08.04.2016 klo 18.30 Palautetilaisuus ja lopputulokset: Voittaja on ratkennut!

Tuomaristo on laskenut partioiden saamat pisteet yhteen. Taistelu oli hurja, mutta lopulta yksi joukkue oli ylitse muiden.

Joukkueen nimi Pisteet Jäsenet
Veren Paine 55p Tiia Björk, Maria Larionova, Suvi Nurmi
Disney-prinsessat 33.5p Aleksanteri Gustaffson, Arttu Norlin, Ville Talonpoika, Leo Veijalainen
Tuomio Tuonelan Tuomen 24p Soile Itkonen, Suvi Lintuvaara, Sonja Salmi
Soldiers of Ebin 15p Ville Lovikka, Miika Rosvall
Näytetään Hyvältä 12.5p Meri Myllyneva, Pinja Pyrrö, Jaakko Siivonen
Apostolit -10p Eemeli Ingervo, Henri Malkki, Maximillian Remming, Ville-Veikko Saari

Onnea, Veren Paine, turnauksen voitosta!

Perjantaina 8.4. klo 18:30 järjestetään turnauksen palaute- ja palkintojenjakotilaisuus HYS:in kerhotilassa (Uusi ylioppilastalo, Mannerheimintie 5b, 4.kerros). Tilaisuudessa kerätään turnauksesta palautetta ja jaetaan kunniakirjoja ansioituneille joukkueille ja pelaajille. Lisäksi voittajajoukkueelle jaetaan tilaisuudessa kiertopalkintoveitsi.

Kaikki pelaajat ovat lämpimästi tervetulleet osallistumaan!


30.03.2016 klo 23.59 Turnaus on päättynyt

Vuoden 2016 Joukkueturnaus on päättynyt. Helsingin katuja piinanneet partiot ovat palanneet koteihinsa ja kaupunkilaiset voivat jälleen tuntea olonsa turvalliseksi. Tuomaristo kiittää kaikkia peliin osallistuneita.

Turnaus lähti käyntiin salakavalasti tuomarin myrkytyksellä. Poliittinen murha kiristi partioiden väliset jännitteet äärimmilleen: ei kulunut aikaakaan, kun pyssyjä ja puukkoja alkoi näkymään partiolaisten nahkatakkien alta - ja niitä myös käytettiin.
Ensimmäisellä viikolla katu täyttyi partiolaisten verellä.

Pelin aikana koettiin toinenkin myrkytys. Helsingin ihmiset saivat kauhuksensa huomata, että klassinen myrkkykirje ei ole kadonnut rikollisen alamaailman valtapeleistä mihinkään.

Turnauksen puoliväliä tahditti lisätehtävä: mystinen salkku, joka nousisi arvoon arvaamattomaan katupartioiden silmissä.

Turnaus loppui pyssyjen paukkeeseen. Aseet vaimenivat lopulta keskiviikkona aivan viime minuutilla. Partioiden välinen aselepo astui voimaan saman päivän keskiyöllä. Aselevon hintana oli yhdeksän ihmisen henki.


30.03.2016 klo 23.58 Viime hetken draamaa

Uusi ylioppilastalo on vaarallinen paikka. Tämän saavat kokea Levoton Laiskuri ja Pocahontas, joiden välien selvittely päättyy molempien kuolemaan. Samalla päättyy myös Soldiers of Ebinin taru.

Murhaaja kertoo:

Tuttu juhlapaikka. Varmaan viikon myöhässä. Istuin siitä huolimatta odottamaan. Kello oli 20:30. Heitä ei näy.

Kaivoin myrkyt esiin. Melkein kuin nahkarasvaa. Mielessä kävin keinoja välttää silminnäkijät. Ideoita tuli, mutta en jaksanut nousta aloiltani. Minuutit vierivät. Kello 23:58 nousin tähystämään lähempää. Tuijottelin sisälle. Ajattelin että ehtisin huomata heidät ensin. Mitään ei näkynyt ja kello rientää. Sama se jo lähteä kun ylös päästiin. Melkein törmäsin kohteisiini. Tulivat väärästä suunnasta. Myöhäistä esittää humalaista. Myrkky on valmiina mutta se ei ehtisi vaikuttaa. En ehtisi ampuma-asemiinkaan. Liikaa silminnäkijöitä. Kävelin pois paikalta.

Minua lähdettiin seuraamaan. Vedin esiin kaksi kertalaukaistavaa. Valitsin lähimmän nurkan. Seuraava oli metrin kauempana. Liian kaukana siis. Jätin repun selkään. Sitten sitä ei tarvitse nostaa takaisin ylös. Kohotin piiput sen verran kuin tarpeen. Onneksi ei tarvitse odottaa enää. Muut saa tehdä työt meikän puolesta. Nurkan takaa tulikin vain yksi. Veri ja vesi roiskui. Toista ei vieläkään näy, ajatteliko samoin kuin meikä. No yksikin on jotakin. Annoin toisenkin liipaisinsormen rehkiä. Tässä kun kerta ollaan.

- Levoton laiskuri

Uhri ja itsepuolustaja kertoo:

Mitkä ihanat juhlat! Uuden ylioppilastalon Alina-sali oli kuin Arielin syntymäpäivää varten katettu, ja tunnelma oli katossa. Pöytäjuhlat olivat ohi ja vuorokausi lähestyi loppuaan. Vain muutama minuutti erotti katupartioiden terroria ja rauhaa toisistaan.

Mutta Ariel aisti, että paha vaani viimeiseen asti. Tiedä häntä, että odottiko hän Ursulaa vai ketä, mutta ainakin merenneidon aistit olivat terävät. Ja kyllä kannatti, koska Ariel bongasi epäilyttävän hahmon porraskäytävässä. Musta takki, reppu, valpas katse. Kaikki täsmäsi.

Oli viime hetken seikkailun aika.

Katsoimme, kuinka epäilyttävä henkilö tarkkaili meitä ja luikki sitten portaita alas. Seikkailulliset sydämemme vaativat meitä seuraamaan - olkoonkin, että Ariel oli aseistautunut ainoastaan nyrkeillään ja pyrstöllään. Kaivoin aseen taskustani ja hiivimme yhdessä portaita alas. Synkkä hahmo oli kadonnut aivan liian nopeasti. Edessämme oli nurkka, jonka taakse olisi saattanut piiloutua.

Hetkeäkään epäilemättä - tiedä häntä johtuiko urheuteni tuliliemen taioista vai seikkailun lähestyvästä lopusta - syöksyin aseen kanssa kulman taakse. Pyssyn lieskat kohtasivat minua, mutta vastasin omalla tulellani. Kaksi hahmoa luhistui portaikkoon, ja Ariel jäi seisomaan taakseni. Vain syntymäpäiväänsä viettävä punatukkainen merenneito näki, kuinka kuolema haki omiaan.

Opimme, että tässä kaupungissa maalattiin vain yhdellä tuulen väreistä.

Ja se oli verenpunainen.

Pisteytys:
Murhaaja: murha 10p + raportti 2p = 12p
Uhri: tappo 5p + raportti 2p = 7p


30.03.2016 klo 16.00 Veren paine nousee taas

Kauhistuneen silminnäkijän edessä Veren paineen katupartiolainen Ossi ansiokkaasti teloitti Apostolien vaikeasti tavoitettavan John Roderickin.

Murhaaja kertoo

Viimeinen päivä. Viimeinen tilaisuus. Lomat lusittu. Murha näkyvissä. Näin sitä palataan lomilta ihan kunnolla.

Normaaliin tapaan kipitin Kumpulaan, kuin minä tahansa muuna päivänä. Paitsi, että tänä päivänä saisin mahdollisuuden tavata uutta pääsiäisyllätyksen tuomaa murhakohdetta. Tämä oli klassikko - monta tuntia jutustelua, oikean tilanteen etsimistä, jota ei vain tullut. Siispä annoin tilaisuuden odottaa itseään. Ja odottaa. Pian se tuli, valitettavasti yhden raukan nähdessä. Toivottavasti hän ei saanut traumoja ampuessani kohdetta lähietäisyydeltä keskivartaloon. Ai että. Olipa hyvä lomilta paluu.

Pisteytys:
Murhaaja: murha 10p - silminnäkijä 2p + vaikea kohde 1p + raportti 1.5p = 10.5p
Uhri: ei raporttia -5p


27.03.2016 klo 14.35 Pääsiäismunasta paljastuu yllätys!

Kaikilla joukkueille on tästä hetkestä lähtien kohteinaan kaksi joukkuetta pelin loppuun saakka.

Pupu.

Tuomaristo toivottaa kaikille murharikasta pääsiäistä.


24.03.2016 klo 18.00 Arvokas laukku houkuttelee partioita

Salaperäinen laukku kulkee pilvisenä torstaina Helsingissä vaihtaen omistajaa tiuhaan tahtiin. Lopulta laukku kuitenkin jää Disney-prinsessojen hyppysiin. Siniveriset daamit saavat kuljetettua laukun yhteyshenkilölleen yrmeän Ystävä-parin läpi ja ansaitsee näin partiollensa mainetta ja kunniaa.

Lippukunnan johtaja kertoo:

Olin saanut vihiä salaperäisestä salkusta, jonka liikkeiden selvittäminen saattoi olla elintärkeää lippukunnallemme. Lisäksi oli vihjailtu, että salkku sisälsi jotakin sellaista, jonka saaminen omiin hyppysiin saattaisi olla merkittävä etu. Oli selvää, että salkkuun koskeminen tarkoittaisi välittömästi muiden tappajien tulilinjalle joutumista. Päätin jo etukäteen, että pitäisin prioriteettinani hengissä selviämistä enkä edes yrittäisi saada salkkua haltuuni.

Saapuessani salkun lähtöpaikalle huomasin epäilyttävän henkilön seisoskelevan alueen liepeillä. En tuntenut häntä ennestään ulkonäöltä, mutta minulla oli hänestä paha aavistus. Tunsin salkun lähellä myös vainajien läsnäolon: hieraisin silmiäni nähdessäni tutun hahmon, joka kuului aiemmin puukottamalleni kilpailevan lippukunnan johtajalle, ja pelkäsin hänen haamunsa saapuneen kostamaan veritekoni. Onneksi sain voimaa tuntiessani myös surmatun sudenpentuni kulkevan vierelläni askel askeleelta.

Seurasin salkkua pysytellen jatkuvasti vain kymmenen askeleen päässä ja näin sen vaihtavan kantajaa kahteen kertaan. Lopulta tie vei hiljaiselle hautausmaalle. Puristin aseeni kahvaa ja pälyilin epäluuloisesti hiekkatien molemmin puolin kohoavia pensaita. Alusta alkaen salkkua seuraillut epäilyttävä hahmo kiristi tahtiaan ja oli nyt edelläni, mikä rauhoitti minua hieman, sillä siten pystyin tarkkailemaan hänen liikkeitään paremmin. Kun salkku viimein saavutti määränpäänsä ja jäi vaille valvojaa, tämä edelläni kulkenut hiippari pinkaisi päättäväiseen juoksuun, sieppasi salkun ja karkasi kauas hautausmaan toiselle laidalle.

Ihailin hänen rohkeuttaan, mutta en edes harkinnut perään lähtemistä. Tällä kertaa minulle oli tärkeintä päästä hengissä turvaan ottamatta turhia riskejä. Tehtävä oli osaltani suoritettu.

Pocahontas kertoo:

Huh huh. Olen kokenut tämän ennenkin: toisilleen tuntemattomat ryhmät joutuvat kosketuksiin, ja partiot tarttuvat aseisiin. Kaikki ovat toisilleen vain villejä, villejä, ei ihmisiä lainkaan. Partiopaholaiset, sotarumpu heille soi.

Ja tätä on jatkunut jo yli viikon. Kun Kaarnamuori kertoi minulle, että Rautatientorille ilmestyy kello kuudelta salkku, joka saattaa tuoda ratkaisun tähän konfliktiin, en voinut olla tarttumatta tilaisuuteen.

Oli aika kutsua prinsessat koolle.

Arielilla piti kiirettä merenväen kokouksen kanssa, mutta Tuhkimo ja Mulan vastasivat kutsuun. Aloitimme valmistautumisen jo hyvissä ajoin. Tytöt turvaisivat selustani, kun minä seurailisin salkkua. Lähes välittömästi tunnistin tuttuja kasvoja ympärilläni - kohtasin jopa henkimaailman
hahmoja: olen varma, että yksi salkun perään lähteneistä partiolaisista oli kaatunut kuolleena maahan Mulanin, minun ja Arielin iskun jäljiltä. Tästä tulisi jännä ilta.

Kun kello löi kuusi, lähti muuannen mies salkku kourassaan kohti tuntemattomia polkuja.

Mies minne salkun vie, sinne mutkan takaa käy nyt tie. Kohde pujottelee kantamuksineen väkijoukon lomassa.

Ja katson taas! Mies minne salkun vie?

En tiedä mikä miehen saa, näin läpi mutkain kulkemaan. Ehkäpä kaikki varjostajat? Reitti pujottelee halki urbaanin metsämaan. Lopulta päädymme hautuumaalle. Siellä muut varjostajat harhautuivat salkunkantajan sivupoluille, mutta kokeneena jäljittäjänä pidin pääni. Pääsin joukkion kärkeen.

Kuten Kaarnamuori sanoi: "Sinä tiedät polkusi, lapsi. Nyt, seuraa sitä!"

Koko matkan ajan tiedonvälitys taustajoukoilleni toi minulle turvallisen tunteen. Tiesin, että kanssaprinsessani olivat valmiita puuttumaan peliin, jos muut ottavat kovat keinot käyttöön. Mutta kun kohtalokas hetki lähestyy, sydämeni pamppailee. Muistelen Mulanin sanoja. Muistelen, kuinka hän hunnisodan veteraaniuden suoman kokemuksen syvällä rintaäänellä kehotti olemaan rohkea. Kehotti nappaamaan salkun heti tilaisuuden koittaessa.

Katsoin taakseni. Välimatkaa oli kivenheiton verran. Tartuin salkkuun.

Ei salkkuun koskaan koskea voi ja jäädä paikkaan rauhaisaan, tai veri ympäriinsä taas jo virtaa.

Ja siksi pinkaisinkin täyttä vauhtia sankarihautojen taakse. Kotka auta kiitämään! Ole vuori sydämein! Henget kanssain lentäkää, myöhästyä saa nyt en!

Kokeneena metsämaisemain kävijänä piilouduin puiden ja pensaiden katveeseen tarkkailemaan tilannetta. Tiesin Mulanin ja Tuhkimon olevan yhden savumerkin päässä ja raskaasti aseistettuna, jos jokin menisi pieleen.

Muiden partioiden sotapolut näyttivät kuitenkin kääntyneen muille urille. Ehkäpä paikalle ilmestynyt ystävä sai heidät muihin aatoksiin. Joka tapauksessa tilanne rauhoittui, ja prinsessat kasasivat rivinsä. Seurasimme salkun ohjeita, mutta illan jännitys ei ollut vielä päättynyt.

Ainoastaan Tuhkimon tarkkaavaisuus pelasti minut, kun olin kävelmässä suoraan ystävän syliin. Päästäksemme salkun kanssa kohtaamispaikalle meidän tuli vielä väistää viimeinen este. Kohtaamispaikan piiritys oli jännittävä ja vaarallinen. Huoli valtasi mieleni: Olenko väärässä, Kaarnamuori? Seurasinko väärää polkua?

Prinsessatoverini kuitenkin valoivat minuun uskoa ja huomasivat mahdollisuutemme tulleen. Juoksimme kohtaamispaikalle maan henkien johdattamana, ja ojensimme salkun.

Päivä alkoi olla pulkassa, mutta sotarummut jatkoivat soittoaan. Tämä ei tulisi olemaan tässä.

- Pocahontas

Ennen oli kunnollista kertoo:

Kävi käsky kalman maille
korvaan kuolleen kuiskuteltiin:
"Tuonen syli taasen jätä,
nouseos unesta kuolon!
Käyös jälleen elon maille,
seuraa kulkua salkun
kerro, ken lie kantajansa
sekä minne matka päättyy."
Hyvin häntä seurasinkin,
tiedustelin reitin tarkkaan,
mutta ruumiiton kun olin,
kaappaamaan kyennyt en lain,
tyhjin käsin tyystin jäinkin.



Lisätehtäväkuva: Gröhn
Lisätehtäväkuva: Torikka
Lisätehtäväkuva: Perkiö

Pisteytys:
Disney-prinsessat: salkun palautus 6p + seuranta 4p + tiimityö 2p + raportti 2.5p = 14.5p
Tuomio Tuonelan Tuonen: seuranta 4p + raportti 2p + kuvamateriaali 1p = 7p
Veren Paine: seuranta 4p + tiimityö 1p + raportti 1.5p = 6.5p


22.03.2016 klo 23.59 Tuomaristo tiedottaa

Pelin toinen viikko on alkamaisillaan!
Toinen viikko tuo mukanaan tiettyjä muutoksia ja uudistuksia.

Tuomaristo ei enää pelin toisella viikolla ole lisäkohde. Tuomariston metsästäminen loppuu tiistain ja keskiviikon välisenä yönä, tiistaina 22.3. klo 23:59.

Samalla kellonlyömällä alkaa myös heikosta peliin osallistumisesta rankaiseminen.
Laiska pelaaja voi nimittäin löytää perästään Ystävän: pysäyttämättömän tappajan, joka pukeutuu mustaan, kantaa kookasta asetta, askeltaa raskaasti kävelyvauhtia, ei puhu ja on täysin kuolematon.
Ystävän vierailun voi välttää aktiivisella osallistumisella, sääntöjen noudattamisella, ja ennen kaikkea aikataulujen asianmukaisella päivittämisellä.

Aikataulujen laatimisessa kannattaa lähteä liikkeelle siitä, että kalenterissa lukee päivämäärät, aktiviteettien mahdollisimman tarkat kellonajat, ja niiden mahdollisimman tarkat sijainnit. Tuomaristo katsoo pahalla lyhyitä, ylimalkaisia aikatauluja, jotka eivät tarjoa metsästäjille tilaisuuksia murhata pelaajaa.


22.03.2016 klo 23.05 Muusantori hiljenee

Urhea katupartio Soldiers of Ebin kärsii tappion kun Etanoliliuosvaltuutettu ammutaan kotiovensa eteen. Ampujat, kaksi salaperäistä hahmoa, pakenevat paikalta kenenkään huomaamatta. Asialla oli Näytetään hyvältä.

Murhaaja kertoo:

Uhrin varjostaminen alkoi Aleksanterin teatterissa, jossa uhri oli
katsomassa Teekkarispeksiä. Esityksen jälkeen uhrin kotimatkaa oli
tarkoitus seurata lähietäisyydeltä, mutta uhrin onnistui kadota
Melizabethin näköpiiristä. Melizabeth ei kuitenkaan jäänyt
neuvottamaksi, vaan löysi uhrin taas muutaman pysäkin päästä ja sai
Alizariinipupulle ajantasaista tilannetietoa: kohta uhri olisi perillä.

Ja eikös silloin juuri pamahda Alizariinipupun piilopaikan (uhrin
tulosuuntaan pusikon suojaamat hämärät rappuset) vierestä uhrin
naapuri ulos röökille. Piilopaikka on hylättävä. Eikä varmuutta
kuinka kauan uhrilla kestää. Ympäristön nopea uuelleenarviointi
kävellessä ja uuteen piiloon hieman lähemmäs, nyt talon nurkan taa,
jonne kuuluu myös tupakoitsijan liikkeet, ja josta uhrin saapuminen on
havainnoitavissa noin puolet huonommin. Ovi käy. Kurkistus nurkan taa.
Kyllä, röökaaja palasi sisälle, ja samalla uhrin bussi saapuu
pysäkille.

Melizabethilta ei viestiä, onko uhri yksin. Pakko yrittää. Uhri
pääsee sopivalle etäisyydelle ja kävely kohti alkaa. Puput pomppivat
viereisellä rinteellä ja etsivät naposteltavaa. Uhri on yksin,
Melizabeth seuraa perässä. Alizariinipupu ja uhri kohtaavat uhrin oven
kohdalla, uhri kaartaa ovelle juuri Alizariinipupun edestä. Kaksi
laukausta selkään ja uhri tajuaa olevansa hyökkäyksen kohteena.

Melizabeth kertoo:

Ah, rauhallinen teatteri-ilta edessä – tai niin ainakin voisi luulla.
Todellisuudessa olen peitetehtävissä, suorittamassa
salamurhatehtävää. Ei niin, etteikö näytelmän seuraaminen
miellyttäisi enemmän kuin teatterin ulkopuolella väijyminen, etenkin
kun kyseinen esitys kiinnostaa minuakin.

Paikallistan kohteeni väliajalla. Yksi vilkaisu riittää kertomaan,
että hän on ystäviensä seurassa. Ei se mitään, en kuitenkaan
pystyisi tekemään mitään tällaisessa väkijoukossa. Kohde kulkee
vierestäni, ja ohitan hänet katsomatta häntä silmiin. Näytöksen
loputtua kiiruhdan ensimmäisten joukossa hakemaan takkini. Näen
kohteeni mennessäni ulos, ja asetun odottamaan häntä teatterin
seinustalle. Ilmoitan kollegalleni Alizariinipupulle, että näytös on
ohi.

Kohteeni tulee ulos, mutta jää juttelemaan jonkun kanssa teatterin
eteen. En viitsi olla liian ilmiselvä – hänhän tietää
salamurhaajien olevan hänen perässään, enkä missään nimessä
halua paljastua olevani yksi heistä. Niinpä asetun viattoman oloisesti
läheiselle bussipysäkille, ja informoin Alizariinipupua tilanteesta.
Minun ja kohteeni välissä on pakettiauto, joten näen hänet kun hän
lähtee, mutta hän tuskin huomaa minun tarkkailevan häntä. Tässä
työssä varovaisuus on valttia.

Saatan kuitenkin olla liiankin varovainen. Kohdettani ei kuulu auton
takaa, joten käyn varovasti tarkistamassa tilanteen. Kohde on poissa.
Esittäessäni olevani kiinnostunut bussiaikatauluista ja
kännykästäni uhrini pääsi livahtamaan. Pahus! Lähden kiitämään
Kamppiin päin, sillä tiedän, että hänen bussinsa kulkee sitä
kautta.

Bussi on mennyt vain paria minuuttia ennen kuin saavun pysäkille, ja
minun on vaikea uskoa, että kohteeni olisi ehtinyt siihen. En
kuitenkaan voi olla varma, ja annan kollegalleni tilannekatsauksen.
Konsultoin lisäksi hänen puolestaan reittiopasta siitä, milloin juuri
mennyt bussi olisi perillä. Hyppään itse toiseen bussiin, joka menee
samaan suuntaan. Tämä ei kuitenkaan mene perille asti, joten nousen
pois ja jään odottamaan toista, joka menee lähemmäs. Odotellessani
seuraavaa Alizariinipupu ilmoittaa, että kohde ei ollut ensimmäisessä
bussissa. Hyvä. Pääsen minäkin mukaan kekkereihin.

Nousen seuraavaan bussiin, joka menee uhrin kotiovelle asti. Bingo!
Siellä kohteeni istuu takaosassa. Lähetän viestin kollegalleni ja
pidän hänet ajan tasalla bussin liikkeistä. Hän on huolestunut
naapurista, josta saattaisi koitua harmia. Olemme kuitenkin niin
lähellä onnistunutta murhaa, että olen valmis sietämään yhden
silminnäkijänkin.

Nousen bussista vilkaisemattakaan tulevaa uhriamme. Hän kävelee
nopeasti, kuin pelkäisi jonkun olevan kannoillaan. Minä en kiristä
tahtia, sillä tiedän Alizariinipupun olevan asemissa. Minä olen
osuuteni tehnyt, ja pidän enää selustaa siltä varalta, että uhri
huomaa kollegani ja yrittää päästä pakoon. Uhri on jo melkein
huolestuttavan lyhyen välimatkan päässä ovesta, kun näen kollegani
kääntyvän kulman takaa. Eikä todistajia näy missää, loistavaa!
Nostan peukaloni pystyyn, vaikka en tiedä, huomaako Alizariinipupu
sitä. Kohteemme kääntyy jo ovelle, kun kollegani ampuu häntä
selkään. Uhrimme käsi hapuilee asetta (hän todella osasi odottaa
tätä), mutta on jo liian myöhäistä. Toinen laukaus viimeistelee
työmme ja kohteemme on mennyttä.

Uhri kertoo:

kuusi askelta
rakkaan syleilyyn

viisi sormea neljän avaimen kimpussa

kolme on läsnä

ja kaksi laukausta

ennen askelta
päättyy yksi elämä

Pisteytys:
Murhaaja: murha 10p - kotirappumurha 2p + tiimityö 2p + raportti 2.5p = 12.5p
Uhri: raportti 3p


21.03.2016 klo 21.40 Posti tuo, posti vie

Apostolien katupartion JahMon sai viimeisen paimenkirjeensä Tuomiolta Tuonelan Tuomen ja löytyi kotoaan myrkytettyä kirjettä kouristuksenomaisesti puristaen.

Murhaaja kertoo:

Oksastivat onnettomat
Puuta ikiaikain takaa
Harvensivat hakkuillansa
Toverin ja jo toisenkin
Kiire tuli Vellamolle
Kuolon kalpaa kalistella
Kohteitansa kovistella

Kantoi kortin kohteellensa
Toivoi tuovans' turmiota
Kohteen kirjeeseen kajoovan
Varomatta vilkaisevan
Koskettavan käsillänsä
Kaatuvan kuolonkankeena

Katso! Kalmo jo kutsuikin
Apostolin avuttoman
Tuonenjoen laineet laski
Tyyntyi pinta tumman veden
Sulki syvyyksien suojaan
Uhrin sekä veen emosen
Joka jääpi oottelemaan
Kenet seuraavaksi kutsuu
Kanssaan karkeloimaan kotvan
Tuomen tuoksun tavoittamaan

Vai liekö itse tanssiva
Askeltava avutonna
Kohti kalman kaukomaita
Hautuumaita hiljaisia?

- Vellamo

Pisteytys:
Murhaaja: murha 10p + tyyli 1p + raportti 2p = 13p
Uhri: ei raporttia -5p


21.03.2016 klo 13.00 Luodit laulavat Siltavuorenpenkereellä

Jälleen yksi oksa rasahtaa alas, kun Lippukunnan johtaja jatkaa väkivaltaista partiointiaan Veren Paineen lipun alla. Tuomio Tuonelan Tuomen on kokenut kolauksen, kun Vanamo on ammuttu Minerva-talolla.

Murhaaja kertoo:

Kaupunki oli hiljentynyt pahaenteisesti viikonlopun aikana. Olin otaksunut aiemman puukotukseni lietsovan kilpailevat lippukunnat verilöylyjen kierteeseen, mutta niin ei käynytkään. Kaikki vaikuttivat jähmettyneen odottamaan jotakin. Niinpä päätin itsekin odottaa.

Kun maanantaina kahden pakollisen menoni välissä oli parin tunnin tauko, vilkaisin kuitenkin varmuuden vuoksi kohteitteni tietoja. Toinen olisi juuri siihen aikaan lounaalla Metsätalossa, jonka ohi reittini kulkisi muutenkin, joten päätin poiketa siellä. En ehtinyt perille ennen kuin näin kohteeni astuvan Metsätalon ovesta ulos ja lähtevän kävelemään poispän. Kiristin tahtiani ja lähdin seuraamaan häntä. Mielessäni manasin sitä, että olin unohtanut uskollisen partiolaispuukkoni kotiin. Ainoa mukanani oleva ase oli pistooli, mutta sai sekin toki paremman puutteessa kelvata.

Seurasin kohdetta Liisankadulle ja ylös Snellmaninkatua kohti Siltavuorenpengertä. Välillä hän vilkaisi taakseen ja olin varma, että hän huomasi minut ja arvasi minun olevan hänen perässään. Valitsin kiertotien juuri ennen määränpäätä ja tulin toista kautta ovelle juuri kohteen astuessa siitä sisään. Seurasin häntä sisälle. Harmi kyllä, aulassa oli liikaa ihmisiä. Kohde jatkoi portaat alakertaan, missä myös oli silminnäkijöitä, mutta seurasin häntä sinne. Ja vihdoin hän kääntyi hiljaiselle käytävänpätkälle ja avasi wc:n oven. Bingo.

Viivyttelin jonkin aikaa, mutta lopulta seurasin häntä. Vessassa oli vain kaksi koppia, toinen varattu ja toinen vapaa. Täydellistä. Menin vapaaseen koppiin ja aloin ääninäytellä wc-käyntiä parhaani mukaan. Oven jätin lukitsematta, jotta voisin mahdollisimman nopeasti hyökätä kohteeni kimppuun.

Mutta kohde viipyi omassa kopissaan niin sinnikkäästi, että aloin epäillä hänen tajunneen minun himoitsevan hänen henkeään ja päättäneen lukittautua koppiin siihen asti, että paikalle tulisi silminnäkijöitä pelastamaan tilanteen. Sekunnit tuntuivat minuuteilta. Kuinka kauan voisin luontevasti viivytellä? Lopulta vedin vessan ja siirryin lavuaarin ja peilin ääreen. Laskettuani vettä liioitellun kauan tajusin, että olisin todella epäilyttävä, jos vain jäisin siihen seisomaan ja odottamaan. Kohde ei edelleenkään poistunut koppinsa suojasta. Harkitsin jo sitäkin, että ampuisin hänet kopin oven alta, mutta se tuntui liian tunkeilevalta.

Lopulta keksin: avasin käytävään johtavan oven, olin astuvinani ulos ja sulkevinani oven perässäni, mutta todellisuudessa jäin paikalleni. Nyt kohde saattoi kuvitella olevansa turvassa. Mutta miten kahisevalta takkini äkkiä tuntuikaan, miten raskailta sydämeni lyönnit! Varoin tekemästä yhtäkään ylimääräistä liikettä. Ja vihdoin viimein kohteeni avasi kopin lukon ja astui ulos – vain kohdatakseen pistoolini piipun ja pamauksen.

Kaunis murha tämä ei totisesti ollut, mutta eipä ole kaunis maailmakaan.

Uhri kertoo:

Vaelsi Vanamo vaaratta
Kankahilla käyskenteli
Vaan mättähälle mätkähti
Mitään mistään huomaamatta
Valtasi Vanamon valkeus
Koski kurkkua korahdus
Hurmasi huulet hurme
Veteli veri virsiänsä
Otsal uinui unikko
Kukinto kuoleman kukki

Jäytää puuta jäsen mennyt
Väkivalloin vinoon väännetty
Raavaasti irti raastettu
Vartoo oksa viimeinen
Tuonelan tuomen vuoroaan
Odottaa onnea omillansa
Koston koural koskemahan
Rohdol roteval ronkkimahan

Astuu assassiin' ovest'
Urkenee ulos uksesta
Viiltää viikatteen viileys
Syöksyt suuteloon surman
Suojaukses' jos suohon laulat

Pisteytys:
Murhaaja: murha 10p + raportti 2p = 12p
Uhri: raportti 2p


17.03.2016 klo 13.44 Veitsi viuhahtaa Kertsillä

Lippukunnan johtaja katkoo puukollaan oksia, kun Tuomio Tuonelan Tuomen menettää yhden haaransa Uuden B-rapussa. Harvennuksen kohteeksi joutunutta kutsuttiin tuttujensa keskuudessa hänen mottonsa mukaisesti: Ennen oli kunnollista. Vimmautunut puukottaja tiettävästi kuuluu Veren Paineen lippukuntaan.

Murhaaja kertoo:

Lippukunnan johtajana olen nähnyt vuosien saatossa monenlaista, sudenpentusukupolven toisensa jälkeen. Enimmäkseen kyse on ollut harmittomasta metsäretkeilystä, kansalaistaitojen opettelusta ja nuotiolaulujen laulamisesta sekä tietysti leikkimielisestä kisaamisesta muiden lippukuntien kanssa. Mutta ajat ovat muuttuneet eikä partiokaan ole niin kuin ennen. Nykyään tarvitaan kovempia otteita.

Keskiviikkoiltapäivänä kokoonnuin aterian ääreen kahden uskollisimman sudenpentuni, Glamour Baben ja Ossin kanssa. Punoimme juonia kilpailevien lippukuntien päihittämiseksi, ja jaoin sudenpennuille avokätisesti niin aseita kuin neuvojakin. Ossi onnistuikin murhaamaan vielä samana iltana erään kohteistamme ujuttamalla hänen juomaansa uutetta, jota oli valmistanut eräällä patikointiretkellämme metsästä keräämistään myrkkysienistä. Olin suunnattoman ylpeä suojatistani.

Mutta toinen lippukunta janosi yhtä lailla meidän vertamme, kuten pian saimme huomata. Jo edellisenä iltana Glamour Babe raportoi huomanneensa varjostajia kannoillaan, ja seuraavana aamuna hänet löydettiin ammuttuna, raukkamaisen väijytyksen uhrina. Kostoa vannoen teroitin uskollisen partiolaispuukkoni.

Järjestin tapaamisen toisen lippukunnan johtajan kanssa tutulle päämajalle. Vaikka hän oli varuillaan ja valppaana, hän toki kelpo partiolaisena tarjoutui auttamaan minua eräässä toimessani. Kun hän joutui käyttämään puuhaan molempia käsiään eikä niin ollen kyennyt pitämään toista aseen kahvalla, livautin partiolaispuukkoni hänen kylkeensä. Kilpailijoita oli jälleen yksi vähemmän, ja vähitellen raivaisin tieni myös sudenpentuni surmaajien luo.

Uhri kertoo

Kerhohuoneelle kun kiidin,
varovasti vaaniskelin,
mietiskelin mielessäni:
Tuollako kuoloni kohtaan?
Tuttu juuri tekstasihe,
viestillä vinhalla pohti,
josko uksen aukaisisin,
huolisin häntä auttaa.
Toki tutun tuonne päästin,
mutta metrin päässä pysyin,
turvaväliä tavoitin.
Hetken häntä hyvin varoin,
tekosiansa tarkkailin,
mutta sitten silmä vältti,
varovaisuus antoi myötä.
Puukon otti tuttu tuosta,
veitsen viekkaasti vetäisi,
vatsaani sen iski aivan,
mahani avasi auki.
Veri vuolaana virtasi,
lattialle lammikoksi,
lampeen tuohon lysähdinkin,
tuonen rannalle astuin.

Pisteytys:
Murhaaja: murha 10p + tyyli 1p + raportti 2p = 13p
Uhri: Raportti 2p = 2p


17.03.2016 klo 11.00 Kumpulassa tapahtuu

Veren Paine laskee, kun Glamour Babe joutuu Disney-prinsessojen tulilinjalle. Kumpulan parkkipaikalla tapahtunutta murhaa todistaa yksi silminnäkijä, joka tunnistaa surmalaukauksen ampujan Mulaniksi.

Murhaaja kertoo

16. maaliskuuta likaiset Hunnit ovat aloittaneet muurin yli kapuamisen. On aika ajaa heidät takaisin kotimaahansa. Ratkaisuna kriisiin tyttövoimalla toimiva prinsessapartio. Ehkä jos tuon tarpeeksi päänahkoja myös unelmieni prinssi Li Shang vihdoin huomaa minut! Meillä on pitkä matka edessämme.

16.3. Rakas päiväkirja, nyt on aika töihin, joka mies kun käy. Hunni käy taistelukoulutuksessa unidojolla, sitä vain ei näy. Minä, Ariel ja Tuhkimo seisomme kylmässä talon ulkopuolella. Tuntomerkkejä surkeempaa oo nähnyt en (autokin oli vain "punainen") ja tiedän sen, on nähty tuo. Hänestä viel ruumiin näin minä luon.

Ariel haistaa jotain epäilyttävää yhdestä autosta, en viitsinyt sanoa että varmaan itsensä koska tuoksuu koko ajan muutenkin oudosti kalalle. En hiero kiinalaisia rohtojani riskillä väärään autoon, joten Tuhkimo on tehokas ja odotellessa raapustaa jokaisen alueella olevan edes vähän punaiselta näyttävän auton rekisterinumeron muistiin, tyttö on varmaan entuudestaan tottunut tekemään jotain hanttihommia. Kohde livahtaa vauhdilla ohi, Ariel kuitenkin saa nähtyä hänen kasvonsa lähietäisyydeltä ja Tuhkimo tarkistaa listaltaan mikä autoista puuttuu. Nyt kaikki tarvittavat tiedot ovat kasassa ja Tuhkimokin hukkasi kenkänsä johonkin, joten on parasta odottaa huomiseen.

17.3 Rakas päiväkirja, tänään oli hyvä päivä! Minun ja Arielin lisäksi mukaan liittyy Pocahontas, joka pitää Tuhkimoon savumerkein yhteyttä. Tuhkimo kertoo meille piilopaikastaan väijytykseen reittiohjeita. Määränpäänä on Kumpula, jonne Pocahontas johtaa meidät sankan metsän lävitse kuulemma tuulta seuraillen ja samalla ilmeisesti koko ajan pesukarhulle puhuen. Outo tyttö.

Lopulta suunnittelemme väijytyksen kuraiselle parkkipaikalle, ja kun Ariel bongaa hunnin kaukaa kattavan eilisen taustatyön seurauksena, minä ja Pocahontas lähestymme kohdetta hänen pakoreitit tukkien, samalla aseita kaivaen. Autot estävät näköyhteydet tehokkaasti.

Aika juoksee meitä vastaan kun se Hans saapuu. Tää uhri on tosissaan, meitä hän ei vain huomaa. Ehkä vielä joskus puolustautumaan opetetaan. Kuin jokin voima se meissä virtaa, on juuret parkkipaikalla niin kuin kuuluu. On väijytys paikallaan vailla vertaa. Me liikumme yössä hiljaa niin kuin kuu.

Paitsi että joku vissiin näki laukaukseni, kaukaa. Hauska tyyppi, tapan hänet myöhemmin.

Onnistuimme tänään suojelemaan valtakuntaamme!
-Mulan

Mulan valmistautuu murhaan.

Uhri kertoo:

Oli aika lähteä yliopistolle. Olin jo myöhässä. Autolle pääsin turvallisesti enkä huomannut ketään epäilyttävää. Ajoin Kumpulaan.

Ajan autolla parkkipaikalle tasan 11.00 vaikka silloin minun olisi pitänyt olla jo Physicumissa. Parkkeeraan auton. Istun hetken autossa, katson ympärilleni, ketään ei näy. Nyt on jo tosi kiire... Pitää nousta autosta, laitan aseen laukkuun, laukku olalle ja ei ku menoks.

Hetken päästä huomaankin jo vastaan tulevan porukan. Huomaan, että yksi porukasta vilkaisee minua, mutta jatkaa jutustelua ja kävelyä ihan kuin minua ei olisikaan siinä. Epäilykseni heräävät... Mutta nyt on tosi kiire. Ajattelen itsekseni: olen kuvitellut jo monenlaista vaikka kenestä ja kaikki on ollut epäilyttävää, eihän nyt oikeasti mua voida murhata keskellä katua päiväsaikaan!?! Päätin kiertää porukan ja kävellä hieman nopeammin. Silloin kun huomasin, että porukka kaartaa mun mukana, oli jo myöhäistä...

Pisteytys:
Murhaajat: murha 10p + tiimityöskentely 2p + silminnäkijä -2p + raportti 2p = 12p
Uhri: raportti 1p = 1p


16.03.2016 klo 23.30 First blood!

Epäpätevä päättäjä Juho saa maistaa omaa lääkettään, eli myrkkyä, Uudella Ylioppilastalolla. Myrkyn toimitti Ossi salaperäisestä partiosta nimeltä Veren Paine.

Murhaaja kertoo:

Tiesin, että uhrini oli ilmoittautunut samoihin juhliin, joissa toimin järjestäjänä. Mikä oiva tilaisuus yrittää murhaa. Ongelman loi 70 muuta juhlijaa, joiden läsnäolo pitäisi jotenkin saada haihtumaan edes hetkeksi.

Sitsit sujuivat kuten ennenkin, kahden tauon ja hyvän ruoan ohessa. Toisen tauon aikana huomasin tilaisuuteni tulleen - sali oli tyhjä ja uhrin juomalasissa oli nestettä. Siispä lorautin sekaan hieman myrkkyä. Lähdin pois paikalta ja aloin tarjoilemaan jälkiruokia normaaliin tapaan.

Pian huomasin uhrini vesilasi tyhjänä, kuolleena pöydässä.

Uhri kertoo:

Join lasin vettä. Se virtasi kurkustani alas. Virkistyin. Jatkoin jälkiruoan syömistä.

Kaupunki vaikutti sinä iltana erityisen rauhalliselta. Partioiteni ansiota, ajattelin. Olivathan he vartioineet katuja jo melkein päivän.

Olin uskotellut heille, että heidän työnsä alkoivat myöhässä teknisten ongelmien takia. "Firman verkkopresenssin pitää vastata globaaleihin haasteisiin", olin todennut. Todellisuudessa firman rahat olivat loppuneet. Partiot eivät tulisi ikinä näkemään ensimmäistä palkkakuittiaan.
Jo ensi viikolla olisin lentänyt Portugalin lämpöön ilman aikeitakaan palata sieltä enää takaisin.

Pidin puheen. Se oli pitkä ja sisällötön - aivan kuten yritysjohtajan puheen pitääkin olla. Istuin alas. Jälkiruoka jäähtyi kovaa vauhtia. Tai kenties se olin minä, joka jäähdyin. Tunnustelin käsiäni ja ne olivat jääkylmät. Otsallani oli ilmestynyt kylmä hiki. Kuume nousemassa, ajattelin.

Portugalissa perustaisin taas uuden yrityksen, kenties lihakaupan, ja hankkisin uuden peitenimen. Vaikka laiton kemiallisten aseiden kauppa Suomessa oli saanut kolauksen, se eli ja voi hyvin Portugalissa. Siellä voisin jatkaa uraani rauhassa. Kukaan ei varmasti epäilisi lihakauppiasta hermomyrkkyjen salakuljettajaksi, ajattelin.

Oli aika laulaa juomalaulu. Suoristin selkäni. Laulu alkoi ja avasin suuni. Hämmennyksekseni en saanut ääntäni kuuluviin; ääneni oli muuttunut pihinäksi. Hätäännyin. Minut oli myrkytetty!
Tylppä, polttava kipu painoi nyt äkisti sisuskalujani. Kuulin, kun sydämeni tykytti raivokkaasti, kunnes äkisti hiljeni kokonaan. Veri pakeni sekunneissa päästäni ja menetin tajuntani.
Vierustoverini ajattelivat varmasti minun vain sammuneen. Kestäisi vielä puoli tuntia, ennen kuin kukaan tajuaisi asioiden todellista laitaa. Silloin olisi jo aivan liian myöhäistä.
Laulu jatkui:
Kuolleiden päivä! Kuolleiden päivä!
On tequilan nimipäivä!
Kuolleiden päivä! Kuolleiden päivä!...

Pisteytys:
Murhaaja: Bonuskohteen murha 8p + ensimmäinen murha 1p + tyyli 1p + surmapaikka:sitsit 1p + raportti 1p = 12p


16.03.2016 klo 00.01 Kaduilla on vaarallista

Suuri määrä erinäisiä partioita on vallannut kadut eikä pääkaupunkiseutu ole koskaan tuntunut turvattomammalta.


14.03.2016 klo 20.10 Turnaus siirtynyt

Teknisten ongelmien takia turnaus siirtyy alkamaan 16.3. klo 00.01

Peli-infot lähetetään pelaajille viimeistään tiistaina klo 12 mennessä. Jos et ole
saanut omaasi, ota yhteyttä tuomaristoon.

Onnea peliin!

-Tuomaristo