Satokauden herkut (26.9.-16.10.) Status: Peli on päättynyt Pelaajia murhattu: 16 Tappoja: 4 Pidätyksiä: 1
Sivullisia uhreja: 0 Todistajia: 31 Silminnäkijöitä: 6

Satokauden herkut 26.9.-16.10.2016

Tapahtumat


21.10.2016 klo 14.00 Pelin pisteytys tehty

Kaikki tapahtumat on nyt pisteytetty. Lopullinen pistetaulukko valmistunee marraskuun alkuun mennessä.

Puuttuvia raportteja saa toimittaa edelleen tuomaristolle. Puuttuvasta raportista tulee -5 p!


17.10.2016 klo 01.40 Kokin myrkyt saapuivat liian myöhään - ynnä muuta turnauksessa sattunutta

Kokin myrkyt tavoittivat Vitsiniekan kätöset liian myöhään, kun kohde käpälöi oven kahvaa vasta puolen yön jälkeen. "He knew how to be properly late."

Turnauksessa koettiin muitakin jännittäviä hetkiä, joita uskalletaan näyttää paremmin nyt turnauksen jälkeen.

Poistuessaan luennolta Red Jack kiinnitti huomionsa epäilyttävään raksamieheen. Rakennus on toki remontoitavana.

Pelaaja halusi toimittaa turnausmaksun käteisellä. Tuomari varoitti että olisi epäilyksiä herättävää varsinkaan kampusalueilla maksella turnausmaksuja. Berry Pickerillä oli ratkaisu. Kuva on Exactumin löytötavaralaatikolta.


17.10.2016 klo 00.00 Peli on päättynyt

Turnauksessa murhattiin 16 kertaa, itsepuolustettiin huimat 4 kertaa ja näimme myös yhden pidätyksen.

Erikoistehtävän pisteytys jakautui seuraavasti:

M. Amanita, 15 pistettä
Seitikki, 15 pistettä
Muumiotauti, 15 pistettä
Captain T, 10 pistettä


16.10.2016 klo 16.40 Vahvinkin taipuu toiston edessä

Henrik "Isä Grigori" Marttinen lankesi, kun Sikurirousku kävi myrkyttämässä auton ovenkahvan uudelleen.

Murhaaja kertoo:
Hotelli oli onnistunut lakaisemaan aamiaissalinsa hämähäkkiepisodin maton alle niin hyvin, ettei lehdistö ollutkaan lävähtänyt siitä liekkeihin niin kuin Sikurirousku oli toivonut. Yhä edelleen metsät vetivät vaeltajia sienikoreineen eikä Sikurirousku tuntenut olevansa turvassa.

Lauantaina se kävi livauttamassa myrkkykäärmeen erään opiskelijan laukkuun toivoen sen edes lietsovan paniikkia sopivassa määrin, mutta jotain meni pieleen. Murha ei päätynytkään otsikoihin, kun kassi käärmeineen ei osunutkaan oikean käsiparin kopeloitavaksi.

Sunnuntaina Sikurirousku päätti yrittää vielä viimeisen kerran. Se otti jälleen käyttöön myrkyn, jonka oli sekoittanut omasta, tunnistettavan tuoksuisesta maitiaisnesteestään ja valkokärpässienen tappavista uutteista. Kohteeksi valikoitui hengenmies, jonka kuolema Rukoushuoneen edustalla olisi symboliikassaan vaikuttava. Myrkylliseksi muuttuneesta Sikurirouskusta puhuttaisiin pian uutena vitsauksena, joka enteili lopun aikoja.

Jos se ei pitäisi sienestäjiä poissa metsästä, niin mikä sitten?

Uhri kertoo:
Kolme viikkoa olin vartonut kuolon enkeliä. Kolme pitkää viikkoa. Muutaman kerran olin itsekin lähellä livetä murhasyntiin, mutta jokaisen kerran suojelusenkeleiden väliintulo oli estänyt kättäni toimimasta. Viimeisenä pyhäpäivän ehtoona luulin jo kaiken olevan ohi. Sieluni huusi parannusta, minun oli päästävä puhdistautumaan synneistäni. Kolme viikkoa murha-ase oli painanut taskussani kuin synkät ajatukseni sydämessäni. Kolme viikkoa olin vainoharhaisesti tarkistanut ovenkahvat ennen niihin tarttumista. Jokaisen kerran… paitsi tänään.

Isä, miksi minut hylkäsit?

Pisteet:
Sikurirousku: 10(murha) + 2,5(raportti) + 1(teemauskollisuus) = 13,5

Isä Grigori: 2,5(raportti)


14.10.2016 klo 22.40 Murha Malminkartanossa

Replikaatiohaarukka käytti tilanteen hyväkseen ja ampui Laura "Chef Chaput" Leskelän polkupyöränsä viereen. Murhaa seurasi yksi silminnäkijä, taitaa olla fillaria rikkaampi.

Murhaaja kertoo:
Selviän esimmäisestä ja toisesta päivästä ehjin nahoin ja jännitys helpottaa. On aika toteuttaa oma suunnitelmani. Lähden liikkeelle pimeän turvin. Olen saanut selville kohteeni työpaikan ja reitin kotiin. Seuraan häntä porteilta juna-asemalle sopivan etäisyyden päässä. Kun hän hyppää kyydistä, teen samoin. Varjostan kohdetta asema-alueen ulkopuolelle valmiina iskemään. Tilaisuus tulee, vain yksi ulkopuolinen on näköetäisyydellä, joten vedän aseeni esiin ja laukaisen! Pelkurimaisesti selkään, mutta ei vasta harjoittelevaa voi tästä syyttää. Lämmin tunne valtaa kehoni, kun tehtävä on vihdoin suoritettu. Uhri romahtaa maahan ja veri valuu viimeisten korahdusten saattelemana asfaltille. Olo on onnellinen ja tyytyväinen. En pettänyt työnantajaani.

Uhri kertoo:
Malminkartanon asema kylpi kelmeässä valossa kuin verenhukasta kalpea raaja. Jälleen olin myöhään palaamassa töistä, aivan liian myöhään; junasta vyöryvä ihmismassa valtasi hetkessä aseman ja hetkessä oli taas poissa, kuin jokin valtava sydän pumppaisi ihmisiä kuin verta junataiteet valtimoinaan. Ajatus häkelsi minut, tuntui kuin olisin bakteeri tämän valtavan kehon sisällä, saastainen, mätää sylkevä rakkula, erilainen, vääränlainen.
Virtasin ihmislauman vana vedessä kun yhtäkkiä tunsin jonkin tahmean, lämpimän valuvan selkääni pitkin. Katsahdin ympärilleni ja huomasin että kuin yhteisestä sopimuksesta kanssamatkustajat olivat livenneet pois, kahta lukuun ottamatta. Toinen katsoi selässäni ammottavaa reikää lievästi yllättyneenä ja toinen kysyi, iloisesti, mistä pääsisi takaisin keskustaan. Asiakaspalveluhymy palasi oitis huulilleni ja neuvoin murhaani samalla kun tuntui näköni sumenevan ja puheeni puuroutuvan. Lopuksi, kuin ohimennen, hän kyseli että sinullahan on pian syntymäpäivä? Hyvää syntymäpäivää!
Niine hyvineen hän kääntyi kannoillaan ja jätti minut verisenä syleilemään asfalttia, eikä syntymäpäivä enää koskaan koittanut.

Pisteet:
Replikaatiohaarukka: 10(murha) -2(silminnäkijä) + 0 (myöhässä tullut raportti) = 8

Chef Chaput: 0 (myöhässä tullut raportti)


14.10.2016 klo 18.01 Kaksois-eliminaatio

Sekä Mira-Pauliina Puhakka aka T. M. Amanita, että Heli "Stefan Richter" Hämäläinen saavat surmansa tulitaistelussa. Aiemmista tiedoista poiketen virkavallalla ei ollut mitään osuutta asiaan.

T. M. Amanita kertoo:
Matkani salaiseen tapaamiseen kulki pimeän alikulkukäytävän lävitse. Käytävä oli kapea ja pilkkopimeä, ihan kuin kaikki lamput olisi sammutettu juuri tätä hetkeä varten. Ketään ei näkynyt mailla halmeilla. Minua alkoi naurattaa, paikka oli täydellinen väijytykselle jos vain sattuisi tietämään uhrinsa kulkevan siitä tiettyyn aikaan. Puristin ladattua luotettuani kädessäni yhä tiukemmin.

Kuin ihmeen kaupalla näin valoa tunnelin päässä, pääsin ulos käytävästä ja tunsin edelleen sydämeni pumppaavan verta ja keuhkojeni täyttyvän ilmasta. Se olisikin ollut liian ilmiselvää. Olin aivan salaisen tapaamispaikkani vieressä, kun näin kengän kärjet kääntyvän kulman takaa. Katsoin kohtaloani silmiin ja me molemmat tiesimme siinä hetkessä että se on menoa. Ajattelematta sen suuremmin, laukaisin aseeni ja aivan kuin luoti olisi kääntynyt minua vastaan, tunsin kylmän sisälläni. Surmaajani kanssa kaaduimme ruskan lehtien peittämään maahan.

Pisteet:
Stefan Richter: 10(murha) - 5(puuttuva raportti) = 5

T. M. Amanita: 5(itsepuolustus) + 2(raportti) = 7


14.10.2016 klo 08.50 Viimeinen hotelliaamiainen

Sikurirousku päästää hämähäkkinsä valloilleen Kaisaniemen Cumuluksessa. Uhriksi päätyy Krister "Molokko" Laine.

Murhaaja kertoo:
Pieni Sikurirousku ei ollut tyytyväinen kahden viikon takaisen myrkytyksensä vaikutuksiin. Sinnikkäät sienestäjät eivät olleet antaneet satunnaisen myrkytystapauksen säikäyttää itseään. ”Ryöpätään vaan huolella”, he toistelivat toisilleen.

Oli keksittävä jotakin, joka saisi koko suomalaisen metsän tuntumaan arveluttavalta paikalta. Jotakin, joka pelästyttäisi paatuneimmankin patikoijan.

Sikurirousku houkutteli luokseen kotikuusikkonsa kunnioitettavimman kokoisen metsähämähäkin, harmittoman mutta kookkaan. Se siveli hämähäkin aiemmin valmistamallaan myrkkyseoksella. Niin syntyi vaikutelma kotoisissa kuusikoissamme arvaamatta vaanivasta vaarallisesta verkonkutojasta. Pian lehdistö olisi liekeissä, kun lööpit toistensa perästä toitottaisivat tietoa kauheasta uudesta tulokaslajista, joka saattoi iskeä sienenpoimijaan viattoman näköisessä varvikossa.

Nyt oli enää aiheutettava hämähäkkikuolema näyttävällä tavalla. Sikurirousku keksi: mikä olisikaan karmaisevampi kikka kuin iskeä keittiöhenkilökuntaan eräässä Helsingin keskeisimmistä hotelleista. Kolmisenkymmentä todistajaa hotellin aamiaissalissa varmistivat huhun nopean leviämisen. Helsingin kaduille levisi kulovalkean tavoin karmiva kuulopuhe, kuinka tavallisia suomalaisia sieniä hotellin keittiössä käsitellyt miekkonen oli kuollut myrkyllisen metsähämähäkin puremaan.

Vihdoinkin sienestysinto loppuisi kuin seinään.

Uhri kertoo:
Minut murhattiin tänään!
Asiakas toi toisen asiakkaan unohtaman paketin työntekijälle, pahaa aavistamaton työntekijä avasi paketin ja sieltä paljastui myrkky hämähäkki, joka tappoi työntekijän... Silminnäkijöitä ei ollut

Pisteet:
Sikurirousku: 10(murha) + 2,5(raportti) = 12,5

Molokko: 1(raportti)


13.10.2016 klo 22.42 Etsivä Lehtinen parrasvaloissa

Etsivä S. Lehtinen pääsi valokeilaan tai ainakin sen liepeille pidätettyään reportaasiryhmän todistamana Toni "Tono" Niittylahden.

Etsivä kertoo:
Raportti kuolemaan johtaneesta virka-aseen käyttötilanteesta
13.10.2016 16:52

Kello 1630 kuljin tavanomaisella partioreitillä Kallion kirkon läheisyydessä huomatessani alueella liikuskelevan epämääräisen näköisen henkilön. Kävelin henkilöä kohti, ja hän lähti poispäin epäilyttävän näköisesti. Käskin hänet pysähtymään. Päästyäni epäillyn kohdalle kysyin hänen nimeään ja syytään olla paikalla, missä vaiheessa varuillaan oleva epäilty siirsi kätensä takkinsa sisäpuolelle tapaillen jonkinlaista asetta. Varoitin epäiltyä, mutta hän alkoi ottaa taka-askeleita. Käskin epäiltyä antautumaan tarkastettavaksi, mutta hän käyttäytyi uhkaavasti ja ammuin itsepuolustukseksi virka-aseellani epäiltyä, joka menehtyi vammoihinsa ennen ensi-avun saapumista.

Helvettiäkö näistä aina tarvii jotain raportteja kirjottaa. Kaikki ilo viedään tästäkin duunista. Tänään oli taas aivan saatanan tylsä rinki keskustas ku näin jossai yliopistolla päin yhen tosi hermostuneen näkösen tyypin, ei oikeen tuntunu kuuluvan tänne. Lähin huvikseni perään ja tsekkasin tietokannasta ja siinähän se Tono, joku pikkurikollinen tai jotai ei meil ees ollu mitään sen tekemisiä listoilla. Kerranki jotai viihdykettä. Kuljin ihan sen takana kosketusetäisyydel ja mietin jo et ottaisin siinä kiinni mut emt ehkä se tapais jotai kavereitaa joita vois syyttää jostai tai jotain. Kuiskasin sen nimen kuitenkin, näin kun se säpsähti ja näytti viel hermostuneemmalt. Seurasin sitä johonki pikkukuppilaa ja katoin kun se osti safkaa ja sit melkee juoksi mun ohi. Katoin mihin päin se lähti ja lähin ite oikkarii sen kotiovelle, se tuli vastaa toiselt suunnalt vilkuillen taakseen ja käveli sisään rappuun. Sain just ovesta kiinni ennenku se sulkeutu ja astuin sen perään, vilautin ovelta asetta ja näytin tummas takis oikeen joltai enforcerilta kun se katto portaist, valahti kalpeeks ja linnottautu sisään.

Mut mä tiesin ettei se vois sinne jäädä ku meiän yks vasikka oli kertonu yhest diilist mihin näit kavereit menis Kallios. Ihme pohjasakkaa neki, tapaa kirkol vaik kaikki tietää ettei opiskelijoil oo sieluukaa. Odottelin et se tuli ulos ja lähin taas perää, otin kuvaaki sen ilmeest ku se katteli taaksee nii et hyvä ku ei kävelly liikenteeseen. Ei se sit uskaltanu tulla suoraa reittii, kuvitteli kai karistaneensa mut ku odotin sitä kirkol ja sliippasin vähän ulkomuotoo et näyttäisin sopivan sankarilliselt ku vieres oli teeveekamerat ja kaikki.

Se tuli sit vihdoin ja ajoin sen jumiin siihen puiston puitten eteen, sanoin et tulee tänne tai muuten. Et se kyl tärisi kun tuli siihen eteen, hapuili kait jotai mutkaa taskust mut sanoin et eihän täs ihmisten nähden mitää muuta ku et neuvotellaa se diili kondiksee. Se katto mua hetke ja luuli et oon sen diilari, hymyili helpotuksesta oikeen et piti ottaa rintakameral kuva. Sit vetäsin aseen ja ku kert ne kamerat siin ni piti huutaa sille et antautuu, varmistin ettei kuvas näy kunnol mitä se tekee ja tyhjäsin lippaan sitä vatsaan. Oisitte nähny kun se sopers jotai siinä.

Nykäsin äkkii sen taskust sen aseen esille mut ei sil ollukaa ku joku pikkune mora. Laitoin kumminkin sen käteen sen et se ois uhkaillu mua tai jtn, mut en viittiny sit siin jäädä pitää puheit medialle ku kuitenki viherpiipertäjät ja kukkahattutädit vetää herneet. Ikään ku ketää oikeest kiinnostais tollaset tyypit.

Yhteis kunnam Puollustaja Lehtinen

Pisteet:
Etsivä S. Lehtinen: 5(pidätys) + 1(kuumotus) -1(tehottomuus) + 3(raportti) = 8

Tono: -5(raportti puuttuu)


13.10.2016 klo 11.00 Seitikki vaihtaa eläimet teräkseen.

Mira Nybom alias Nigella Lawless on löydetty puukotettuna Laurean rappukäytävästä. Surmatyöstä epäillään Seitikkiä.

Murhaaja kertoo:
Mira Nybom aka Nigella Lawless, vanha tuttuni näistä ympyröistä. Olin katsellut hänen kansiotaan jo tovin, ja odotellut, että krokotiili tai käärme palautuisi aikaisemmista koettelemuksistaan. Mutta kun ei niin ei. Ahmatti makoilee edelleen vatsa turpeana terraariossaan ja Näykkijä vaikuttaa murjottavan kerällä omassaan. Jopa hämähäkit näyttävät välttelevän kosketustani. Päädyn siis tuttuun ja turvalliseen veitseen.

Kohteeni työskentelee peitetehtävässään Leppävaaran Laureassa ja päätän tutustua tuohon opinahjoon itsekin. Paikan päällä löydän kohteeni istuskelemasta työpisteellään samassa tilassa useiden ihmisten kanssa. Ostan kahvia, otan lehden pöydältä ja käyn aulaan istuskelemaan siten, että näen kohteeni työhuoneen oviaukon. Istuskelen tovin, nousen ja etsiskelen vaihtoehtoisia paikkoja, ja lopulta päädyn kerrosta ylemmäksi. Istuskelen tunnin, sitten vähän lisää. Saan selville, että kohteeni on lähdössä käymään yhdessä luokista ja päädyn rappukäytävään väijymään. Näen kohteeni peilin kautta oviaukossa ja tämän lähtiessä liikkeelle, siirryn kerrosta ylemmäs. En kuitenkaan yhytä häntä tällä kertaa. Saan kuitenkin selville hänen suosimansa reittivaihtoehdon. Istahdan uudelleen kerrosta ylemmäksi ja jään odottamaan kohteeni lounastaukoa, jota tämä ei sanan varsinaisessa merkityksessä enää tulisi saamaan – ikinä.

Lopulta kohteeni nälkä voittaa, ja hän suuntaa lounaalle. Itse katselen hänen lähtöään kerrosta ylempää nousten samalla itsekin. Liikun vikkelästi kohti portaikkoa, jossa olen laskenut nopean mutta terävän kohtaamisemme tapahtuvan. Olen edennyt kaksi porrasta alaspäin kun kohteeni kääntyy portaikkoon. Olisin halunnut olla tässä vaiheessa jo puolessa välissä ja toivon hänen tajuavan liian myöhään identiteettini tai asiani. Muutoin päädyn ammutuksi. No, epätydellinen maailma mutta minkäs teet, astun kaksi rappusta kerrallaan ja kohteeni ilme kertoo, raks raks, tunnistuksen tapahtuneen. Astun kolme rappusta ja samalla tökkään veitseni kohteeni vatsaan. En ole vielä päättänyt, kumpi onkaan parempi; ilme kun kohde tajuaa asian jolla olen, vai ilme, kun kohde tajuaa kaiken olevan jo hänen osaltaan ohi. Jätän kohteeni täyttämään vatsaansa omalla verellään, eipähän tarvitse sittenkään kuolla tyhjin vatsoin, ja suuntaan ulos maailmaan jossa syksyn sienet kukoistavat vielä hetken.

Uhri kertoo:
Tiistaina olin kohdannut tutunnäköiset kasvot toimistoni ovelta tarkkailemassa. Kylmä hiki nousi pintaan ja olin jo varma väistämättömästä lopustani. Minut oli löydetty. Pureskelin hermostuneena aamiaissämpylääni ja sen pakkauskääre rapisee rankasti hiljaisessa toimistohuoneessa.
Keskiviikkona odotin samoja kasvoja ilmestyväksi taas työpaikalleni vain kävelemään ohi ja moikkaamaan, istumaan läheiselle penkille lukemaan lehteä ja juomaan kahvia, odotellen että uskaltaudun ulos toimistostani. Jossain vaiheessa olisi pakko poistua. Ketään ei kuitenkaan näkynyt päivällä eikä illallakaan, kun lähdin istumaan iltaa läheiseen baariin.

Torstaina olen jo melko turvallisin mielin aamusta istumassa työpöytäni ääressä, kun samat tutut kasvot viuhahtavat oven ohi taas. Tänään minun olisi pakko lähteä turvallisesta huoneestani ulos ja käydä viemässä tilattuja julisteita erääseen luokkaan. Luokassa on tunti kesken joten päätän yrittää lounastauolla uudestaan. Mantelikalaa, hyh. Varomattomana käytän samaa portaikkoa kahdesti - vanha tuttuni odottaakin siellä. Reaktioaikaa ei jää minulle itselleni juuri laisinkaan, kun terä uppoaakin jo mouruavaan vatsaani.

Pisteet:
Seitikki: 10(murha) + 2,5(raportti) = 12,5

Nigella Lawless: 1,5(raportti)


09.10.2016 klo 20.30 Erikoistehtävä Alppilassa

Raportti toimeksiantajan antaman erikoistehtävän suorittamisesta.

Muumiotauti kertoo:
Toimeksiantaja kutsui, murhaajan oli mentävä.

Olin pukeutunut tummiin ja peittänyt hiukseni. Strategiani oli vain suorittaa vaaditut tehtävät nopeasti ja poistua elävänä. En aikonutkaan lähteä kohteeni perään, vaikka tiesin toisen heistä olevan tulossa paikalle. En uskonut kykeneväni tunnistamaan häntä varmuudella hämärässä. Luotin etteivät myöskään perässäni olijat pystyisi tunnistamaan minua. Edellispäivän muisto pitäisi minut kyllä lämpimänä vielä tämän illan, vaikka syysillat olivatkin jo käyneet epämiellyttävän viileiksi. Turha ottaa riskiä ja lähestyä vainoharhaista kohdetta. Parempi kolme omenaa pivossa kuin yhden luoti rinnassa.

Lähestyin jalkaisin ja taakseni vilkuillen kohdealuetta, Alppilan pahamaineista kaupunginosaa. Kuuntelin hermostuneesti jokaista risahdusta. Näköpiirissäni alkoi vähitellen liikkua yhä useampia muita tummiin pukeutuneita. Ei hyvä. Piilouduin varjoihin tarkkailemaan kohdetta. Tajusin etten voisi jäädä tähän odottamaan muiden hahmojen katoamista. Ennen kuin niin kävisi, saisin jonkun sieniveitsen lapojeni väliin. Hermostunein askelin marssin vaihtamaan koodisanoja kohdehenkilön kanssa ja kipaisin tieheni Töölönlahden suuntaan, missä tiesin liikkuvan tarpeeksi ihmisiä salamurhan estämiseksi jopa sunnuntai-iltana. Sydämeni hakkasi. Kukaan ei vaikuttanut seuraavan. Hyvä.

Seuraavaa kohdetta lähestyessäni vastaan virtasi sankoin joukoin Linnanmäen Valokarnevaalien osanottajia. Keräsin muutamia kummaksuvia katseita piilottaessani kasvojani paremmin. Tuijottakoot. Pienemmälle tielle kääntyessäni siirryin hiekalta nurmikon puolelle kävelemään askeleiden vaimentamiseksi. Tummiin pukeutunut vastaantulija. Ei hyvä. Käänsin selkääni häntä kohti ja kiskoin huppua syvemmälle. Mies meni menojaan ja jatkoin matkaani hiirenhiljaisia askeleitani kiihdyttäen. Lähestyin kohdetta kalliolta, jota vasten saatoin kääntää selkäni. Tarkkailin hetken. Ei liikettä näköpiirissä. Kohteen sen sijaan näin. Hyvä. Loikkasin alas, kiskaisin sanan esiin ja painoin sen mieleeni, palautin esineen paikoilleen. Käännähdin takaisin kohti Linnanmäen todistajia ja pistin juoksuksi. Toivoin käyväni lenkkeilijästä, jos joku tulisi vastaan. Kun kiskoin hanskan kädestäni kirjoittaakseni tämänkin sanan muistiin kämmenselkääni, huomasin hikoilleeni ensimmäisen sanan lähes näkymättömiin. Ei hyvä. Istahdin bussipysäkille siirtämään muistiinpanoni digitaaliseen muotoon.

Viimeinen tehtävä tuotti eniten ongelmia. Saavuin paikalle, josta luulin kohteen löytyvän, vain huomatakseni lukeneeni karttaa liian huolimattomasti. Ei hyvä. Minun oli avattava ohjeet puhelimestani ja altistettava kasvoni sen kelmeälle hohteelle. Ilmakuvan vertaaminen pimeään puistoon, jossa jokainen liikahtava oksa vaikutti päätäni vaanivalta omenatarhurilta oksasaksineen, osoittautui yllättävän hankalaksi, vaikka olin aina ylpeillyt kartanlukutaidoillani. Lopulta löysin kohteen. Tärisevin sormin ujutin paperin kuorestaan ja rustasin häthätää sanani ylös. Minua tyydytti huomata, että vain kaksi muuta oli ehtinyt edelleni. Hyvä. Kello lähestyi jo puolta kymmentä, kenpäties kovin moni muu ei paikalle löytäisikään. Toimeksiantaja olisi tyytyväinen. Minuun.

Ryntäsin lyhintä tietä ulos puistosta. Kadulle päästyäni laskin huppuni, oikaisin silmälasini ja otin heijastimen esiin. Olin vain iltakävelyllä oleva asukas, johon kukaan ei vilkaisisi kahta kertaa. Oikein hyvä.

Tuomaristo: mainiota. +1p


08.10.2016 klo 21.30 Isä Grigori nuhtelee moraalittomia

Isä Grigori tuntee myrkyt eikä koskenut hänelle tarkoitettuun voideltuun kosketuspintaan. Liha on heikko, mutta henki vahva.

Myrkytysyrityksen kohteena ollut pelaaja kertoo:

Herra on hyvä.

Olen kuullut kutsun, ja matkustanut kauas isieni kotiseudulta, tänne syntisten maahan. En aluksi ymmärtänyt miksi minun oli tultava tähän pahuuden pyhättöön. Epäröin, olinko sittenkään ymmärtänyt tehtävääni oikein, tarkkaillessani näitä saastaisia olentoja, joilla kaikilla on jotain salattavaa pimeässä sydämessään. Heidän sielunsa ovat turmeltuneita, he ovat antaneet ruumiinsa vihollisen työkaluiksi. He eivät ota kuuleviin korviinsa armahduksen sanaa vaan kostavat pahan pahalla, jatkavat ikiaikaista kierrettä, jolla ei ole loppua. Olin hämmentynyt. Miten minä voisin auttaa näitä kurjia, täysin eksyneitä katumuksen tieltä?

Sitten he tulivat minun perääni. Yrittivät vaientaa minut myrkyllä. Minut, joka on tullut vapaaehtoisesti tähän kyykäärmeiden sikiämispesään. Minut, joka on varustautunut pyhällä tiedolla ja sanan haarniskalla. Minut, joka on juonut päivittäin käärmeenmaitoa valmistaakseni itseäni tähän koitokseen. Minut he yrittivät tappaa. Vaientaa ikiajoiksi, päästäkseen kuulemasta parannussaarnaa.

Minun on tutkisteltava tätä sydämessäni. Löydettävä tehtäväni. Mikä onkaan tarkoitukseni tässä matoisessa maassa? Tänä Herran päivänä minun on rukoiltava, että Hän näyttäisi minulle oikean polun.

Kääntykää ja tehkää parannus, te kurjat. Tuomion päivä on pian koittava.

Tuomaristo arvostaa nuhtelua 1 pisteen arvoisesti.


08.10.2016 klo 17.07 Ruokamyrkytys yllättää kutsuilla

Soile "Sienestäjä" Itkonen kuolee ruokamyrkytykseen. Kakun tarjoili Muumiotauti. Todistajaa kuulustellaan parhaillaan.

Myrkyttäjä raportoi.
Sain armeliaalta toimeksiantajalta uuden tilaisuuden. Parempi olla antamatta syytä katumukseen.

Uusi kohteeni oli hyvä ystäväni. Kutsuin hänet käymään. Ei epäillyt mitään. Hyvä.

Aikaisin sopiva ajankohta oli loppuviikosta. Ei hyvä. Kunpa muut eivät ehtisi apajille ensin.

Kehittelin suunnitelmiani. Toimeksiantaja oli ilmaissut arvostavansa ruokamyrkkyjä aivan erityisesti. Ei siis muuta kuin leipomaan. Sokeria, suklaata ja paljon paljon voita - unohtamatta salaista ainesosaani muumiomyrkkyä. Kuorrutetta levittäessäni sain uskaliaan tuuman. Kyseessä oli sentään yksi parhaista ystävistäni, olisi annettava mahdollisuus. Koristelin kakun raksilla. Jos kohde kävisi epäileväiseksi, voisin aina turvautua puukkoon. Hyvä.

Esittelin aikomukseni kissalleni kiherrellen. Se raapaisi minua. Ilmeisesti liian hauska leikkikaveri uhrattavaksi. Lupasin että niitä löytyisi helposti uusia noin suloiselle otukselle. Se käänsi minulle selkänsä. Ei hyvä. Mokoma vielä paljastaisi juoneni kohteelle.

Söisimme samaa kakkua, joten vielä oli päätettävä vastamyrkyn sijoittelusta. Leikkeleeseen? Ei, kohteen ruokavalion vuoksi se olisi kovin epäreilua. Poikaystävänikin olisi mukava säästää, jossen saisi tätä häädettyä kahvipöydästä. Tuskin saisin. Kukapa kieltäytyisi suklaakakusta? Kahvia hänelle, teetä kohteelle, kaakaota minulle... maitokaakaota? Maitokahvia? Vasta-aineen olisi oltava maidossa! Kohde ei muistaakseni sitä teehensä ottaisi. Hyvä.
Vihdoin koitti lauantai. Odottelu oli ollut tuskaa. Pelkäsin kuolevani ennen suunnitelmani täytäntöönpanoa. Pelkäsin kohteeni joutuvan jonkun toisen uhriksi. Pelkäsin kohteeni raivaavan tiensä saalistajakseni ja ampuvan minut eteiseen ennenkuin ehtisin sanoa kissaakaan.

Sienestäjä saapui. Hiukan varovaisesti hän astui sisään mutta rentoutui huomattuaan aseeni lepäävän eteiskaapin päällä, ei siis kätkössä vaatteissani. Hyvä. Juttelimme niitä näitä. Pelkäsin hermostuneisuuteni paljastavan juoneni. Ei hyvä.

Olin nostanut kakun valmiiksi esiin, huoneenlämpöisenä myrkky ei maistuisi. Kissani oli pilata kaiken kävelemällä sen yli. Ei hyvä. Pinta oli täynnä karvoja. Kohteeni piteli kakkua kun poimin niitä pois pinseteillä. Hän ei huomannut mitään erikoista. Hyvä. Annoin kissan leikkiä kohteella vielä hetken ennen kahvipöytään kutsumista.

Poikaystäväni oli aiheuttaa ongelmia. Hän oli vasta juonut aamukahvinsa. Hän vain pudisteli päätään tarjoutuessani keittämään lisää. Ei hyvä. Kaadoin kahvipannun pohjalle jääneen tilkan hänen kuppiinsa. Sitä oli sentään juuri tarpeeksi että saatoin epäilyksiä herättämättä lisätä siihen maitoa. Hyvä. Valmistin kaakaoni, kaadoin Sienestäjän teen. Ojensin kakkulapion, vieraat ensin. Söimme hyvällä ruokahalulla, kumpikin kehui kakkua erinomaiseksi. Kohteeni ei vieläkään ojentanut kättään maitopurkille. Hyvä.

Myrkyn vaikutusta odotellessani minun oli vaikea pidättäytyä hymyilemästä. Naamioin sen iloksi poikaystäväni kotona olemisesta ja ystäväni tapaamisesta. Kahvipöydästä noustessamme huomasin hänen huojahtavan hiukan. Iho oli alkanut tummua. Hyvä. Hymyni syveni. Nojauduin kuiskaamaan hänen korvaansa. Halusin hänen tietävän. Minäkin, Brutuksesi. Kohteen silmät laajenivat ja kuolinkouristuksissaan hän kiskoi aseensa esiin. Naurahtaen väistin laukaukset.
Tiesin poikaystäväni todistavan meidän syöneen samaa ruokaa, eivätkä tutkimukset paljastaisi teestä mitään erikoista. Poikaystäväni olisi myös helppo usuttaa tuhoamaan todisteet, siis syömään kakku loppuun. Vajosin polvilleni hitaasti muumioituvan ruumiin viereen vuodattaen krokotiilinkyyneleitä. Muistelin edellisen viikon epäonnistumistani. Luulivat selättäneensä Muumiotaudin. Hö, käykää Viikissä niin opitte ettei se noin helposti käy. Olemme sitkeitä ja sopeutuvaisia, me taudit. Minä sen sijaan tiesin että Sienestäjä ei tuosta nousisi, ei ainakaan täysjärkisenä murhaajana. Hyvä, hyvä.

Suorastaan erinomaista.

Uhri kertoo:
Sienestäjä saapui sadonkorjuujuhlaan tyhjin käsin. Hänen hedelmättömät tai pikemminkin sienettömät ponnistelunsa eivät olleet johtaneet toivotunlaiseen satoon. Kaihoisat muistot menneistä sienijahdeista täyttivät hänen mielensä hänen soittaessaan ovikelloa. Kaikesta huolimatta tervehtivät toverit ja etenkin paikan kissa-asukas häntä iloisesti. Kissan parissa leikittiin hyvä tovi. Viimein seurue istuutui yhdessä pöydän ääreen keskustelemaan henkevästi ihmissienten herkullisimmista alalajeista.

Jokin vieras mauste kihelmöi Sienestäjän makunystyröitä hänen maistaessaan juhlakakkua. Hän aikoi juuri virittää keskustelun leipomuksen erinomaisuudesta, kun tunsi sisimmässään kummaa kuohuntaa. Itiökasvaimet välähtivät kakun leiponeen toverin hampaiden paikalla tämän virnistäessä vahingoniloisesti. Silmänräpäyksessä Sienestäjä käsitti, että muumiotauti oli vallannut hänen pitkäaikaisen toverinsa ja vienyt tämän ihmisyyden. Oivallus kylmäsi hänen sydäntään.

Yleisesti oli luultu muumiotaudin tulleen hävitetyksi Kumpulan empiirisessä krokotiilikokeessa, mutta kuolettavat rihmastot olivat näköjään jo ehtineet levitä muualle Helsinkiin. Kuka tiesi, kauanko kaupungin taistelu epidemian kourissa enää kestäisi. Sienestäjä ei ollut koskaan pitänyt itseään sankarina, mutta viimeisenä tekonaan hän yrittäisi jarruttaa muumiotaudin voittokulkua.
Hänen taskussaan lepäävä sienilamautin soveltui parhaiten pakenevien ihmissienten ampumiseen, mutta jotain tehoa sillä oli tautirihmastojakin vastaan. Sienestäjä kohotti vaivoin sienilamauttimensa kouristusten lomassa. Epätoivoiset laukaukset viilsivät tyhjää ilmaa. Tämän viimeisen ponnistuksen jälkeen sienestäjä vajosi lattialle kehonsa hallinnan menettäneenä. Hänen silmäkulmastaan vierähti itiöidensekainen kyynel, jonka kissa tuli uteliaasti nuolemaan pois. Ryppyiset itiöpesäkkeet puhkesivat yhtäkkiä ruumiin pinnalla täyteen kukoistukseensa, mikä sai kissan kavahtamaan ja luikkimaan piiloon.
Kaikista tärkein asia, terve vainoharhaisuus, oli päässyt jäämään Sienestäjän matkasta sinä päivänä. Hetkellisestä varomattomuudestaan hän maksoi karvaan hinnan. Elämän yksinkertaiset ilot olivat olleet hänen sydäntään lähellä – porisevat sienikattilat, ihmissienten kirkuminen, sienestäjätoverin kissan leikittäminen. Kaikki tämä jäi kauas taa sykkivän sienirihmaston verhotessa Sienestäjän sammuvan tajunnan tukahduttavaan syleilyynsä.

Pisteet:
Muumiotauti: 10(murha)x2(myrkkyviikko) + 1(ensimmäinen ruokamyrkky) + 3(raportti) + 1(teemauskollisuus) = 25

Sienestäjä: 3(raportti)


07.10.2016 klo 17.30 Ateneumissa Viilleltiin Jack

Simo "Red Jack" Lehtinen tarkkaili Ateneumissa tauluja ja sivusilmällä vähän myös M. Amanitaa. Amanita reagoi jäämällä odottamaan nurkan taakse puukon kanssa. Pienen epäröinnin jälkeen silminnäkijä ja kaksi todistajaa pitivät tapahtunutta itsepuolustuksena. "Arvasinhan että siinä Jaskassa oli jotakin outoa."

Eloon jäänyt itsepuolustaja kertoo:
Päivän suunnitelmat olivat muuttuneet niin monta kertaa, että olin varmasti turvassa. Päätin hetken mielijohteesta käydä Ateneumin taidemuseossa.

Vanhan taideakatemian salien seiniltä kaikuivat askeleet, kun yksin vaelsin noiden satojen muotokuvista tuijottavien silmien editse huoneesta toiseen. Perjantai-ilta ei näemmä ole se suosituin ajankohta museossa. Olin juuri tutkailemassa erityisen läheltä Edelfeltin mestarillisia siveltimenjälkiä, kun näin sivusilmällä liikettä takanani. En ehkä muuten olisi sen pahemmin kiinnittänyt huomiota, mutta täydessä ulkoiluvarustuksessa taidetta tulkitseva hahmo ei ole kamalan yleinen näky tällaisessa näyttelyssä. Tunsin väijyvän katseen niskassani. Karvani nousivat pystyyn. Hahmo siirtyi seuraavaan saliin.

En enää pystynyt keskittymään edessäni olevaan maalaukseen, huoneessa ja paikallaan oleminen tuntui tuskalliselta. Hermostuneesti varmistin veitseni sijainnin taskussani ja astuin seuraavaan huoneeseen. Silmämme kohtasivat vain hetken, mutta tunnistin vaanijani kasvot. Pahamaineinen ja tunnettu salamurhaaja oli perässäni. Vain toinen meistä tulisi lähtemään täältä elossa, olin siitä varma.

Sydämeni melkein jyskytti ulos rinnastani, ajatukseni sumenivat. Nyt täytyi vain selviytyä. Se kumpi toimii ensin, selviyttyy. Kävelin seuraavaan huoneeseen, jossa istui lempeän näköinen vanhempi taiteen tutkiskelija. Käteni hikosivat kun tartuin veitseni kahvaan. Vaanijani astui huoneeseen, nopea isku. Silminnäkijän kiljahdus kun veri alkoi pulputa parketille, huoneeseen juoksi kaksi näyttelyvalvojaa. Pakenin kädet vielä lämpimässä veressä. Selviydyin.

Kuollut murhaa yrittänyt kertoo:

7.10 Rotan Vuosi

You have been a busy bee. But unlike such wholesome work, yours has not borne fruit nor honey. It's like a day job, wake up early, stalk around all day, go to bed late and tired. You're losing your edge.

A few of the people you've seen have hinted at their true colours as predators, yet none have strayed far enough from the beaten path to hunt. You've found many places that could do with a splash of red and an artist's touch, but they have always been empty, void. The guardians of this city are crafty, almost as crafty as you.

Today, again, you tread the same path as one of your foes. You've ascertained their identity as a predator by following their steps the days previous, yet they failed to arrive where and when they were meant to - thus today.

They enter a museum of art, and you also do. They look at the paintings with awe, as you ponder how much better they could be if you could just improve them a little. But this is not the time nor the place. You deserve patience and care in the execution, and this house of mediocre horrors holds no promise for anything more exquisite than a simple cold blade. Pitiful.

They pass by. Maybe they've sensed something. You glance after them, seeing them leave the next room as well. You give it some time, then follow - it is about time to leave.

  
p͍̳̱͐̍͌̃͘ä̧͖́͊ͣ̌̈́ͥͣ̕͠i̩̰͈̼̹̗ͨ͋̒̀͝n̠̭̦̪͙̪̅͆́!̰̠̝̣̙̤̝͍̓͌ ̵̷̰̪͍̞̗̥̈ͧ̈́̒̔ͬ͝ͅw̡̤͖̞̗̱͖̜̜͔ͨ̀̇̎̀h̡̬̭̔̎͋́͋̔͆́͜͠ĩ͙̫̭̣̯̳̍́͝s͍͎̤̮̜̼̰̳͐p̺̖̬̘̼̄͒͆͐̉ͯͤͣͤ͟͡e̘̥̟̣̒͐ͭr̛̰̥̫͉̘͙̫̽ͨ̿͑̉̾̽s̡̡̮̜̭͕͙̦̩͋̈́̃̀͞ ̷̢͙̰̪̥ͬ͊̀̾͆ͅc̴̴̯̳͎͓̞͈̓ͪ̎͊ͮͫ́̆͋ā̸̪̭̭̤̜̹͎̞̈́ͯ͢r̡̰̭͚͌̔̏́̈̀e̷͚̮̅ͤͪ͝͝ş̰̰̳̗̰̜͓͛̏ͣͦ̑̇ͮ̌̌͝s̸͓̭̻̺͐̒́̏ͤ̆ͮ̑̎ ̟̞̩̋ͥͬ̍͝f͇͇͂̃͢͝͠r̢̝̠̯̗̼͗͌͆̄ͦ̕͝o̷̴̲͚͓̦̥̥̥̅͋̏ͬ̂͋̀ͅz̸͆ͣ̏̓ͩ̂̉͏͕͔̪̭͍̰͖eͦ̋́͐͗҉̦̼̬̠̠̮͔͍n͉͇̯̼̘̭̯͑̇͊͢͞ ̠̻̮̹̙̒̑̕g̶͈̖̺͈͎̻͖̰͛ͧľͤͣͭ̾ͤ͆ͯ͏͉͖̞̮ͅa͉̯̺͕̝̿ͭ̽̒̃̕͜͜s͐̅ͥ̐̿̓̓ͣ҉̧͙̝̙͈̻̠̕s̰͚̼ͨͣ͛̓͒͆̂̂͜ ̪̬̰͕͎̘̼ͥ̓̀̚ͅŝ̗̪̘̗̤͚̫̊̎́h̙̯̥̣̜͚̞ͫ̽ͪͬ͊̅ͬ͠ạ͖̭̖̲͕̝̯̐̃́r̪͉ͮ͑ͭ̏̑ͤd̥̥̝̰͑̋̑̌ͫ̏̀̚s̝͍̠̀̊̊̽ͨ͝͝ ͈̱̺͙́ͬ̒̀͟e̞ͨ̊̀̄̿̌ͧ͞ḑ̷̊̔̏̃̇ͥ̈͛҉̖̞̣̹̦͔͕̬͔g̨̹͈̑̎e͕̊̿ͬ̈́̄ͪ̀͘s̷͎̘͇͍ͧ̿͜͢ ̩̲̝̠̟͒ͫ̽́š̝̙̬̙̿̆ͯ͊ͣ͐̈́͝l̸̗͖̰̼̪͑̋̅͗i͉̖̲̜͎̥͍̠͍̔ͪ̉̔ṿ̥̜͐̿̋̃͗ͨ̒̔ȩ̷̤̦̪͉ͪͫ̐͆ͯ̓̑ͣͩ͡r̗͉̍̔͋ͭͯ̑̕s̢̜̯̓ͣ̓̿͘
̛͇̘͖͇͔͖̿ͥ̋́͝

  
̸̘̞̣̟̦ͪ̋̉̀̚͞s̼̖̮̬͈̰̮̱ͨͬ̌́ȟ̸̴̹̰̙͙͖̯iͥ͗͌ͫ͂̓̊̆̅͏̷̲̬̫ͅv̰͔͓̉̎ͣ̽ͪ͂̀e̥̞̭̮̫̮͍͕̙̾́ͭ͗ͫ̓ͪͦ͘r̷̷̛͍̼̙͔̮̥̊ͨ̈̆̋̓͛͂į̮̹̻̿ͧ͐̈́͗ͥͦ̔͡n̴̢͓͓̳͇̳̳͒ͫ͊ͧ̆̍̊͝g̈̌̎̈̔ͣ̀͂͏̥̭̲̗͎̫͘̕ ̐̍ͥ̂̊͜҉͎ẅ̷̤ͩ́͡h͐͋̽̄͑͏̰͔̤̜͙͇̯i͉͖̯̾ͯ̌̒̍́̈͢ͅs̸̮̲͍͛̊͑̽̇́͠ͅp̸͚͓̬̖̳̻̮̯͂͑e̸̟̠͔̖͚̩͉̼͑r̴̵̪̤̪̠̊̉͊ͯͮ͆ͬ̕î̲̼ͣ͘n̹͔̮̹̺̱̽ġ̪̹̻͔̘͈̌ͤ̽̋ͦ́ ͓̫ͨ̄͒ͤͣͯ͢ć͇̳̙̞̫̬͛ͨͤ̒̚o͒͏̸̙͔̬͕w̲̞͙͋̊͂̇ͫ̏̚͘͞ͅe͓̖͙̪̖̿ͩ̃́r̨̜̳̫̦ͣ̔̂͊̒͠i̘̥͙̝̩̬͇̪͆̃̉ͤ͑̐̋n̨̯̘̺͎̘̗̠̳̍̿̇̑͝ĝ͊ͪ͂ͫ͋̒͊ͧ҉͏̳̘̺ ̠̝̙͍ͦͮ͒̈́̎͟h͗̌̊͊̒ͥ̍̀̕͜҉̟y̰͉̞̳͍̘͙͑̊ͨ́ͣ͝ŝ̷̱̙ͯ̇̆͛ͦ̇̽͆t̟̼̩̼͈̠̱͓̦͌͋̋ͤ͗͗͡͞e͛̋ͪ̓̓ͧ͗̚҉͙̘́ṟ̛̖̊ͮ̌͜i̳͉̮͔̺̻̻͑ͭ̆̓ͣ̓ĉ̭͔̖̭̗̭̫ͥs̨̞͓͍͙͕̉̔̏ͪ̽ͨ͛̍ͩ ̻̜̺̪ͧ͒̓͠sͯ̉̇̓ͨ͌͐͏̖͈̳͔͍́c̢̱̼͓̺͔̠̖ͬͦ̍̅̒͌͠r̄̏̑̄͐͒͊́ͭ҉̜͈͈̖̱̪͟͡e͍̯̫͕͚͋̿͛̽͒̿̂̀́͝ą̰̮̞͗ͮͫͫͤͭ̉ͣm͈̙͉͈̺̅̄͟i̵̢̫͍̹͚̰͖̦̰͐ͫ͂́n̷͔̟͐ͩ̓̋͞ͅg̪̬̗͍̣̖̙̩͐͌͢͝ ̣͓̦̝̊ͩ͑̈̓̐́ͮ͜qͮ̋ͨ̑̔҉̗̼̫̣͓͚̝̞̺u̜̳̰͗̄̒̽̾̚͟ḯ̴̷͎̱͋̆͆̑e̡͓̟̣̣̟̳͓͖ͥ͛͞t͈͇̰͖̞͇̥̥̂ͫ͊̈̏͌ͨͅl͗ͤͥ͏̢̟͈͍̖̗y̴̘̳̦̬̭̗̅͛̾ͥ̑̋ͦ̔
̻̳̂̑̿͌̔̓̕

  
̶̛̖̦̱͎͙͉ͪͬ̑͌̋̽̈ͭ̅ͅͅ ̽̇̅ͧ͋҉̮͓̟̼͘ ̛͓̗͓̹̹̯̞̩ͫ̉͡ ̵̱̤̮͕̖͈̠ͧ̓̇͛͜ ̢̡̺̠͕̗̌̇͆̿̄͊͠ͅ ̪̏̎̀ ̵̘ͦ̈́͢ ̩͎̥̺͌͗̎̅ͪ͆͒͗̚͢ ̸̧͖̳̳͕̥ͪ͒̿ͭ̐̇ ͚̯̺̣̯̱̩̣͐͋͐̆́̓̚ ̧̼̞ͥ ̡̙̻̱͕͕̟ͣ͝ ̵̙̹͎̙̲̪̬̟͇̘̋ͪͫͧ̀ͦ̈́͢ ̩͎̥̺͌͗̎̅ͪ͆͒͗̚͢ ̸̧͖̳̳͕̥ͪ͒̿ͭ̐̇ ͚̯̺̣̯̱̩̣͐͋͐̆́̓̚ ̧̼̞ͥ ̪͙͖̮͈͖̅̀̑͑ͤ̏͗̚͟ ̤͎̾̒̓̌̆ͬ̽́́͡ͅ ̛̫̥̜̦̦̳̈̊ͣ ͕͎͔͚̼͙͍̱̋̀͒̃͑̋ͥ ̭̬̇̀͞ ̸̲͎̞̘̘ͤͣ͘ ̪͙͖̮͈͖̣̅̀̑͑ͤ̏͗̚͟ ̤͎̾̒̓̌̆ͬ̽́́͡ͅ ̛̫̥̜̦̦̳̈̊ͣ ͕͎͔͚̼͙͍̱̋̀͒̃͑̋ͥ ̭̬̗̮̻̇̀͞ ̵͖̱̝̩ͭ́̊̂͝q̺͇̯̘͎̆̍͞ų̛̻̩͓̲ͤ̈́̚͝i̵͓̞̜̲̯̰͐̑̊͟͠e̘̣̤̊ͧͤ͋ͩ̾͟ṫ̪͔̲͈͖̈ͧͩ̌̀ͥ̅̕?̨͈̼͈̮̍̿̎ͬ ̨̯̬͈̊̌̏̒͌̀͘w̶̩͉͉̖͖̙̬̖͒ͨͭ̀̓̾̋ͯ̌̀ȩ̙̳̫̋ͨ̄͛̊̔̃̀̚͝t̝̳͕̂ ̡͇̲͔͆̇̌ͬ͘s̬̥̩͖̳̮̤͙̖̓ͪ͂ͬͮͬ͞c͔͚̭̝͇͓͚̈́͌̚͘ͅḙ̛̪̩͚͈ͤ̋̋̉̆̽n͍̮͖̫̠̭̪̹ͥ̀̾t̖̮̼͔͓͖̮ͣͦͣͭ̊ͧ ̟̹̲̠͍̘̟͌͝õ̪̰̯͖͙ͫ͋͐͑ͩ͌̀͘f̨̙̞̬̻͖̱̟̌͑̌̚ ̰̼͔̘̖̩̍ͫ̉ͨ̈ͩ͐ͮ́ȑ̯̗͎̺̺̟̣͎̉͆ͦ̔̌͌̓͜ě̬̼͙̘̤̯ͨ̾̃̍ͨͫ́d̸̜͕͉͉̥̝ͬ͞ ̧̧͚̮̗̮̦ͧ͂̌ ̎̊̓͛̔͂͏̵̢̠ ̢͔͍͇̜̫̦̝̩̓̃͐̉̊̕͢ ̸̪͍̮͖̭ͩ̇͌̽ ̡̛͉̺̬͙̺͇͙͚̄̈ͅ ̭̼̩̰̩̣͕̏̍͗ͯ͊ͯ ̵̣̹͔̗̟͑́͋ͨ ̶̢̺̟̭̝͙̦̬ͭ̍̒͗ͩ̐͒ͅ ̛̪̬͚̝̗͎̙ͮͤ̓ͤͪ͌ͪ́̚ ̈́ͤ̿͌̈́͘͏͔͉̩̻̜ ̶͎̜͔̐̄̂ͩ͡ ͕̎ͩ͆ͦ̉̓̇̐͘ ̫͚̲̯͛̇̔̓͋ ̞̟̹̖̊ͯ̄̉͢ ̡͇̯̘͕̲̬ͯ̂ͬ ̣̺͓̗͆́̽̓̀ ̖̝ͮ͛ͩ̀́ͅ ̦̳̦͔̿̋̌̈̎͗̂͞ ̠̻͉̲̯̻̲͊̾͘ ̜͕͇͇ͬ̐ͭ̌̀͒͝ ̰̮̻̜͈̮̫̉̎͋͛ͦ͘ͅ ̟͗͒͝ ̡̖̙̜̻̇̎̂̇͘͢ ̶̡̟̟̞ͤͣ̅ͤͯ͊ͧ ̸̘ͬ̌̋̀ͧ͋͝ ̼̹͓̖̟̘͐̃̄̽͗͌ ̡̧̗͖̗̣̱̣̺͎͂ͯͯ͆ͬ̓̃͂ ̟̓̃̽͌͛͛̔ͪ́ ̮̟͂̍͛̈̚ ̅͛҉̛͓ ̵͚̪̼̲̖͚͓̭ͣ͑̑

You suppose quantity has a quality all of its own. Perhaps you should have attempted a more direct attack. It is too late now, as the would-be prey steps forward from their hiding place in the corner and embeds a sharp piece of metal in your heart. Even Others may have claws, when pushed too far too fast.

C'est la vie.

Pisteet:
M. Amanita: 5(itsepuolustus) + 3(tittelierotus (lisuri)) + 2,5(raportti) = 10,5

Red Jack: 2(raportti) + 1(tyyliuskollisuus&graafinen ilme) = 3


06.10.2016 klo 20.30 Kokki ei jättänyt soppaansa sattumien varaan

Frans "Mr. J" Nyberg sai maistaa Kokin spesiaalia. Ensin myrkytys, sitten seivästys. Siihen loppui närästys.

Murhaaja kertoo:

Kolmas iltani hänen jäljillään. Tiesin, että hän saattaisi olla tietyllä urheiluhallilla. Partiolainenkin. Jotain... erähenkistä? Nuotiolle sopivaa? Vaiko myrkkyä? Myrkky, kuin chili, sopii kaikkeen.

Löysin auton parkkipaikalta. Tällä kertaa hän oli jättänyt sen kutakuinkin valoisimpaan mahdolliseen paikkaan. Tiistaina olin myrkyttänyt tuuletuksen haihtuvalla myrkyllä, mutta sitä oli joko liian vähän, tai sää oli liian kylmä. Keskiviikkona käytin kontaktimyrkkyä ovenkahvaan, mutta se oli ehtinyt kuivua ennen kuin auto oli seuraavan kerran käytössä. Levitin kolminkertaisen määrän myrkkyä ilmastoinnille ja toisella ohikävelyllä tuoreen kerroksen ovenkahvalle. Sää oli edelleen viileä, mutta hyvällä tuurilla hänellä ei olisi hansikkaita.

Enää en jättäisi asioita vain myrkyn etäiseen varaan. Tavalla tai toisella hän kohtaisi loppunsa tänä iltana, aivan niin läheltä kuin tarpeen. Hain autoni ja pysäköin sen muutaman autorivin päähän. Minuutit matelivat ohi, mutta lopulta näin hänen lähestyvän autoaan ja, elleivät silmäni pettäneet, ilman käsineitä. Toisaalta, hänellä voisi olla sellaiset taskussaan.Hän saapui autolleen ja seisahtui toviksi. En nähnyt hänen kättään kun hän avasi oven, mutta hän silminnähden epäröi jotain. Sitten hän nousi autoon. Hän käynnisti auton, minä omani. Liuimme hitaasti pois parkkipaikalta, välissämme kaksi autoa.

Toinen autoista kääntyi nopeasti pois, mutta toinen pysyi kätevästi välissämme pitkään. Jäljityksen olisi pakko onnistua, sillä kohde saattaisi kodin sijaan aivan yhtä hyvin olla matkalla tyttöystävänsä tuntemattomaan osoitteeseen. En voinut olla varma oliko hän altistunut myrkyille. Odotin, että hetkenä minä hyvänsä auto suistuisi tieltä kuskin kouristellessa verta yskien. Odotin turhaan.

Reitistä kävi pian selväksi, että hän oli kotimatkalla. Kotipiha oli tuttu jo eiliseltä. Näppärästi kotipihan vieressä, yhtä kulmaa ennen, oli pensasaidan erottama paikka, jonne tiesin voivani pysäköidä nopeasti ja luultavasti huomaamatta. Hänen autonsa kääntyi kulmasta, omani hetkeä ennen. Ponnahdin autosta, tempaisin keihään takapenkiltä, ja ryntäsin aukosta pensasaidassa. Pääsin tielle ennen kuin kohde oli edes poistunut pihalle pysähtyneestä autostaan. Yritin esittää ohikulkijaa. Keihääni kärki oli suojapussissa ja kapine toivottavasti näyttäisi riittävän viattomalta hetken. Kohde istui yhä autossa. Yritin kävellä hitaammin. Vihdoin ovi kävi ja hän nousi auton viereen, huojuen hieman. Pahoinvoiva? Olisiko myrkky sittenkin toiminut? Ei. Tämä ei jäisi sen varaan.

Etäisyys välillämme oli vain vajaa kymmenkunta metriä, mutta se olisi ikuisuus. Katsoin häntä ja harpoin nopeasti kohti, samalla kysyen tietä. Molemmat kädet näkyvillä. Hyvä. Hän vastasi ystävällisesti. Kysyin häkeltyneesti, että oliko hän aivan varma, joka oli luultavasti huonoimpia hämäyksiä koskaan, mutta ainoa joka äkisti tuli mieleeni. Sama se, mitä tahansa minkä sanominen antaisi minulle vain pari sekuntia lisää. Oli varma. Hyvä tietää millä kadulla asuu. Heilautin suojapussin pois, tartuin keihääseen kaksin käsin ja lävistin hänet niille sijoilleen.

Tänään illaliseksi on varrasta.

- Kokki

Pisteytys:
Kokki: 10(murha) + 3(raportti) = 13

Mr. J: -5(puuttuva raportti)


04.10.2016 klo 23.58 A Wilde murderer appeared!

A party of two got caught by Wilde murderer in Leppäsuo. Sardana "Berry picker" Ivanova and Maximilian "Felix" Remming fell to the same knife.

The murderer reports:
I'll write the following in English for the memory of my foreing target.

It was a chilly Tuesday evening and instead of love there was murder in the air that night. Both of my new targets were attending the same party so I decided to go for the dare. I got in relatively easy as the new student that simply had joined the student association a little while ago. Luckily for me people took my stories with little or no suspicion at all. It wasn't long until I was just one of them. I felt controversially bad for lying but I shrugged it off as necessary casualties. After all I could not pass up such an oppoturnity and people seemed rather happy to talk to me. If anyone who reads this knows me and got hurt by my deceit, Im sorry. Sometimes you got to risk it for the biscuit.

As the evening went on my victims started to show up. We even played a few games before it was time. My first victim left the table for a refill and I followed. I met her in an aisle where nobody saw us. It only took to ask her about her drink choice that distracted her long enough for me to cut the bowels open. Second target was quite the same. I waited him to leave his group and step into the corridor. Before stabbing him I had closed the doors so nobody could trouble us. As he reached for the door handle I stabbed him time after time until squirming stopped. I took my leave and left home for some freshly baked brownies.

The Victim (Sardana) reports:
It was gloomy cloudy windy grey cold afternoon. After quite a busy day I went to an event to play some board games. On my way there I was watching my back, but after getting inside the building I lost my vigilance...

There was so friendly warm atmosphere so I didn't expect that murder can happen here and I totally relaxed.

My friend introduced me to my murderer. And I didn't suspect anything!

He looked so nice and friendly and interested about my hometown and my Finnish lessons. I should've suspect that, but unfortunately I didn't. He several time chose my answer as the best one... I surely should've suspect him, but I didn't!

I let him meet me in a narrow hallway. And he stabbed me with a knife.

I was sort of glad to be murdered by such a professional.

No berries were picked this autumn.

Pisteet:
Wilde: 10(murha) + 10(murha) + 2(raportti) +1(puukkouskollisuus) = 23

Berry picker: 2(raportti)

Felix: -5(puuttuva raportti)


04.10.2016 klo 20.09 Ensimmäinen viikko pisteytetty

Pisteet raporttien yhteydessä. Tuomaristo toivoo lisää teemaan sopivia raportteja.

Pisteytystä avataan tarkemmin viimeistään turnauksen palautetilaisuudessa.

-Toimeksiantajanne


03.10.2016 klo 12.00 M. Amanitan hämähäkki sai toverin

Murhayrityksen kohteena ollut raportoi:
Hyvä yritys, mutta onneksi olen tottunut käsittelemään kasijalkaisia. Rakkaalla Myrkky-Myyllä on nyt uusi leikkikaveri.

Viehättävästä kuvasta Amanitalle 1 piste.


01.10.2016 klo 21.26 Salmisaaressa vapaaksi päässyt käärme on nähty Uudella ylioppilastalolla

Seitikin vapauttama käärme on vaatinut uuden uhrin kun Stick 'em with the pointy end löydetään kuolleena Uudelta ylioppilastalolta. Teon on nähnyt yksi silminnäkijä, jota virkavalta on menossa kuulustelemaan.

Murhaaja kertoo:
Vastoin kaikkia odotuksiani onnistuin selviämään hengissä lasersodasta, huolimatta paikalla parveilleista salamurhaajista. Päädyn palkitsemaan itseni oluella kaupungin keskustassa hieman vaarallisessa seurueessa, johon myös kohteeni kuuluu. Kuinkas ollakaan, yksi muuttuu kahdeksi ja sitten kolmeksi. Lopulta vaihtoehtona on päätyä pienessä seurueessa Uudelle ylioppilastalolle, tuohon paheiden pesään. Harkitsen asiaa hetken, tässä on vaaransa. Niin moni on kannettu tuosta rakennuksesta jalat edellä pois. Päädyn kuitenkin pitämään paikkaa jokseenkin turvallisena, nyt kun tässä sopassa on yksi Kokki vähemmän.

Seurueemme astuu hissiin vaivaantuneina, kädet taskuissa ja selät seiniä vasten. Pääsemme kuitenkin ylös asti ilman uhreja. Eräällä kerhohuoneella otamme oluet, sitten toiset, ja päätämme vilkaista viereisessä huoneessa pyörivää Doctor Who:ta. Tulen jonon viimeisenä ja yllätten olen kohteeni kanssa kahden käytävällä. Olin kuitenkin täysin valmistautumaton asioiden saamaan käänteeseen ja kohteeni käännähtää nopeasti takaisinpäin. En tarvitse muita vihjeitä, kiljahtaen pakenen takaisin huoneeseen, josta juuri tulin. Takanani kuulen veitsen leikkaavan ilmaa kohdassa, jossa vielä hetki sitten seisoin. Hieman myöhemmin, koottuani rohkeuteni, uskaltaudun viereiseen huoneeseen, jossa kohteeni seisoo muina miehinä hymy kasvoillaan. Tunnen kuinka Näykkijä kiemurtelee äreänä taskussani ja hivutan sen vaivihkaa hansikoituun käteeni. Hieman myöhemmin kohteeni siirtyy käytävän puolelle ja uskaltaudun hivuttautumaan tämän ohi, pidemmälle käytävään. Vai puukotus oli mielessä? Harkitsen hetken vaihtoehtojani ja päätän päästää Näykkijän ulkoilemaan taas hieman, paikalla olevasta silminnäkijästä huolimatta. Nopealla liikkeellä heitän kohdettani käärmeellä ja Näykkijä puree tätä poskeen. Kuolema seuraa hyvin nopeasti perässä, silminnäkijän katsellessa näytelmää ja siemaillessa kaljaansa. Hymyilen silminnäkijälle, poimin nyt jo vähemmän äreän Näykkijän takaisin taskuuni ja poistun paikalta. Jos ottaa Seitikin herkkupöytäänsä, voi siinä käydä ikävästi.

Uhri selittelee:
Toimeksiantaja oli muuttunut kieroksi ja pettänyt meidät kaikki, se oli selvää. Pieni joukko ihmisiä oli laitettu jahtaamaan toisiaan ahtaissa tiloissa. Tämä oli tarkoituksellista.

Ajattelin kuitenkin olla osallistumatta tähän, mutta kun tilaisuus muutaman oluen jälkeen tuli, olihan sitä pakko yrittää. Nopea käännös ja sieniveitsellä huitaisu sokkona. Taisin vain oluttölkkiin saada reiän, koska olutta suihkusi seinille veren sijaan. Yritin selitellä, että tämmöinen humalaisen päähänpisto, älä nyt pienestä suutu. Hetken aikaa näytti, että pääsemme kaikki elävinä kotiin, kunnes käärme, lentävä käärme.

Kaikkea sitä näkee kun vanhaksi elää.

Pisteet
Murhaaja: 10(murha) - 2(yksi silminnäkijä) + raportti 2 = 10p
Uhri: raportti 2p


01.10.2016 klo 17.35 Kokki löytynyt kuolleena Salmisaaresta

Seitikin tutkimusaineisto laajenee, kun hänen käärmeensä pääsee vapaaksi ja törmää epäonniseen Kokkiin. Tällekään teolle ei löydy yhtään silminnäkijää.

Murhaajan kertomus:
Palautettuani hyvin syöneen Ahmatin omistajalleen päätin ulkoiluttaa tuttuni toista matelijaa, egyptinkobra (Naja haje) Näykkijää. Toimeksiantaja oli ilmeisesti pettynyt saamaansa annokseen ja osoittanut kohteekseni erään Kokin. Tiesin tämän Kokin sekoittavan soppaansa myös käärmeitä, joten ajattelin olevan vain sopivaa, jos hän saisi kuolettavan näykkäisyn kobralta. Olin onnekkaasti menossa lasersotimaan samaan aikaan kohteeni kanssa ja päätin ottaa Näykkijän mukaan areenalle. Tällä kertaa Salmisaaressa olisi muutakin purevaa kuin tuuli.

Areena oli haastava paikka. Ihmisiä juoksemassa koko ajan ympäillä, kohteeni ties missä, ja paikalla varmasti myös joku toinen jolla olisi käärme/hämähäkki/puukko/myrkky varalleni. Puristin toisessa kädessäni laserasetta ja toisessa Näykkijää. Hiki valui silmilleni ja pari kertaa meinasin saada sydämentykytyksiä, kun joku tunnetuista toimijoista päätyi kanssani samaan yksinäiseen kulmaukseen. Ja sitten, aivan sattumalta, muut pelaajat kaikkoavat näkyviltä ja Kokki juoksee ohitseni. Astun askelen eteenpäin ja ranneliikkeeni sinkoaa Näykkijän (pidän vielä hännästä kiinni) kohti Kokin suojaamatonta käsivartta. Äsyyntynyt käärme näykkäisee ainutta saatavilla olevaa paikkaa, Kokin käsivartta, ennen kuin kiskaisen sen takaisin hansikoituun käteeni. Kokin pitäisi tietää paremmin. Aikaisemminkin käärme on koitunut usean kokin turmaksi, eikä tähän aina ole tarvittu edes kokonaista käärmettä: http://www.mirror.co.uk/news/world-news/chef-cooking-snake-dies-after-4088634. Kokki jää kouristelemaan UV-lamppujen groteskin loisteen alle ja itse jatkan kuin mitään ei olisi tapahtunut – väistellen edelleen hengissä olevia toimijoita.

Uhrin kertomus
Helsingin syysöiden muututtua tavallistakin vaarallisemmiksi päätin eristäytyä hetkeksi kaupungin pelottavasta huumasta. Hakeuduin Megazoneen, tuohon meditatiivisen rauhan tyyssijaan, muutaman turvalliseksi arvioimani ystävän kesken. Odotellessamme erän alkua tajusin erehdykseni. Tunnelma oli jännittynyt. Useimmat seurueesta käyttivät hansikkaita sisätiloissa. Kaikkien selkä haki seinää ja katse hylättyjä reppuja. Osa heistä liittyi varmasti viimeaikaisiin levottomuuksiin.

Ottelun alettua hakkaava musiikki ja savuisesta hämärästä ilmestyvät hahmot veivät nopeasti huomioni muualle. Kuvittelin olevani varuillani. Kuvittelin, että silminnäkijöitä riittäisi. Vaelsin ampuen ja tullen ammutuksi pitkin raivoavaa lasersotaa, kunnes hetkeksi ympärilläni hiljeni, eikä missään näkynyt ketään. Äkisti hahmo harppasi minua kohti kulman takaa, mutta ponnisti samantien loikkaan taaksepäin. Vain kantapää vilahti, kun hän katosi uudelleen sinne mistä tulikin. Miksi? Sekunnin puolikkaan ehdin miettiä seuraisinko häntä, mutta sitten tunsin jonkin liikahtavan kädelläni, suomuisen vartalon lempeän puristuksen käsivarteni ympärillä ja sitten, väistämättä, hampaat.

Pisteet
Murhaaja: 10(murha) + raportti 2,5 = 12,5p
Uhri: raportti 2p


29.09.2016 klo 19.45 Kotiovi koitui vieraan kohtaloksi

Karabenemsi lähti visiitille Red Jackin luo. Sen pituinen se.

Tekijä kertoo:

29.09 Rotan Vuosi


Today, you saw something beautiful.    tͨ͞ȏͯ̌̾̈́r̔̓ͧ̄͑̌ͤ́n̾͏ ͫc̐ͪ͋̿ͨh̵ͭ̂u̍ͮ͛̍̂́͡n̢̎͂ͦͨk̒ͩͫ͆͗sͩͮ̐ ̏ͪ̓̂̓̍ở̍̑f̂͆ͫ̇̄͋ͦ f̵ͫ͂͒̿̑ͩl̆ë́̏sͭ̂̋ͪh̷ͨ̑̆͋̔̚


It filled you with envy and longing. With restless steps you paced the hallways, streets and corridors of your new home. A strange sensation, allowing another predator pass unchallenged and even take your prey. Something would need to give.

̅ͯͩ͂͡ ̨̛ͥ̔͋̋̿̔̐́s͌̏ͯ́ǫ̓̃͐͛͢͡r̉̃ͣͨͣ҉́d̾͂̇ͩͦ́i̇̄͑̆̍̿̔͘ḑ̨̂ͮͯ͞ ͣ̏̏̈́ͣ͏ǵ̶̇̇̊͌̎̾â̛̌͌̾͡t̍͗ͯͦ͋̋͝҉h͗ͤ̉҉̶e̒͛̌rͫ̽͆̊ͦi̿ͨ͝͞n̢̍̏͛ͬͮͧͭ͜͠g̵̐ͩͤ̽̓̓͂̍s̶ͣ̈̆͒ͤ͠ ͛̏̿̄̀҉ ͂̅ͭ̎͐͞͏

Vague feelings follow you - you know there are targets to hunt somewhere nearby, but there just is not enough to go on. You feel distracted. No matter where you go, the sensation does not get any clearer. They must be here, but the place is large and filled with chaff, sheep.


No matter. One more time you leave your nest, as darkness falls. You broadcast your presence with as much force and eloquence as you can muster, frustration chafing at your shoulders. You howl on top of the hill into the darkness, and begin heading back.                ͘ ͛̆̍͑ ̾ͬ́̋͏ ͧͭ̽ͪ̾̃̀͢ ̏ͬͮ͂ ̈͂̓ͭ̂͡ ͦ̆͐͡ ̶͑̂ ̌̾̿͐ ͯ͊̈ͦ͏ ͨ̓͊͋͒̍ǹͪ̽̃ͧͩ̾͝ē͂͆͛ͣ͒̈m͐̒e̾̈́ͦ́̔ͧ͟s̢ͧͯ̈́ͣ̒̄̑iͬͩ̉ͪͪ̽s̆͞ ̽ ͆͐̊̉̔̃͊ ͂ ͆ͬ͆͂͞ ͬ̉̊͞ ̴̑ͬͫͮͧ̈ ́̾ ̢́̂͗̂ͮ͒ͦ ͯ̆̅̂ͫ̅̈ ̇̇̅́̈̀̏̀ ̄͌͂͆ ͨ̍̆͘ ͦ
                                                               ͚͓̘̝̼̜́ ̷͉͚̩̬̲̕ ̧̹̮̝̮̯̞̰y̥͖̗͇̜̲ͅo҉̺̺̟̹͇͖u̡͈͉ ̻̥̥͇̙͖͉͞a̛̕҉̹̺̣̦r̪̺̪̻̦̳̘͇̕e̹̝͓̹̕͢͟ ̡̭̣̱͉̼̝̥̥g̗͕̟͓̘̥͇̯͘͝͠ò̼̯͉̟͙̤̟͝i̫̤̲̼n̡͉͔̙̱̞̭͖͠g̢͔ ҉̧̻̜̝ṭ̵̶͙̮̞̠̭o͎͎̦͇͕̩̼͞ ̷̶̬͙̲̺̜̰ͅͅd͇̦͖̣̩̗̜͕i̷̥͉̦̱͚͖̖̮͘e͏͓̯ ̷̢̛͈̙͍̝̟͇ ̛̱̱̙͔̪͙͙͓̕ ͉̹̕

You think you almost saw something. Someone running in the dark. You do not believe in 'tricks of the light', so a smile creeps on your face.


You round the corner and stop, sensing the coming confrontation. Wait for a random passer-by to escape the rain inside, so you don't need to worry about revealing your true colour.            ̦̗̯͙̜̣͉ ͙̦̪̣͓r̮̬̯͜ͅe̮̦̜͙d͙̤̬͜ ̸̘ ̴̬̙̦͈ͅ


The mist seeps out from under your hood and cloak. The red tinge melts into the night. You see the overgrown vegetation that might, no, must be the spot. The blood seeps into ground and wafts through the air, coating the plants.


A moment passes, but there is no reaction. Could it be that you were mistaken? As you turn yourself to look the other way, a rustling - you turn and see the foe, already on his last legs, pulsing blood from cuts that spread over his skin. He will make a beautiful doll. You beckon, and he approaches unwillingly, falling to his knees in front of you.



 

̸̸̬̮̜̗̥̟̞͚̅͂͒͌̎̆̒ͣͫ́́ͅ ̷͂ͮͭ̍͋ͫͮ̏̀̓͌ͬ͛̽̎͟҉̜͓̪͕̹͙̭̳̪̝̹̪̠̻̫̹ ̨̨̺̣̥̬̣̮͙̯̯̟̼̹̱̤̻̫̞̌͐̋̓̏ͥ̈́͌̽̀̀͟ͅ ̞̞̹͕̠͈͙͇͎̖̘̣̤̹̑ͨ̍̂̾ͭͥ̓̀ͬ̀̀͞ͅ ̡̟̫̬̜̼̱̘̪̣̣̞̲͓͚̐̓͂̊͊ͮ̏͑͝ ̢͉̘͔̣̠̣̣̆̓̅͒ͭ̈́͠͡ͅ ̶̴̦̼̮̼͚̭͔̯͓͔̠̲̮͍̻̩̼͒̌͗̈ͨ̐ͯ̉͒ͣ͂͂̓ͨ͟͝  ̶͊͑ͤͣ͊ͧ̅̃̅̇̾͂̋ͮ͋ͭ҉̳̩͕͓̫͈̩̹̠̘̣̭̮̪̀ ͤ̔͋̓ͭ͌̌͑̀ͧ̓̇̚҉̶̧̛̗͕̮͉̮̞͔̙̜͓͎̩̦͘ ̗̗̝̪̘͈̞̦̺̹̫ͦ̒̔ͭ̌ͪ̉̃́͟ ̵̻̭̪͈̼̣̩͎̗ͩͥ̈̍ͫ͐ͮ̄̆͋̀͜ ͣͦ̂̄̉ͥ͗͟͏̛̯̻͕̦̙͢ ̶̳̝͇̹̥͔̲̼̱̲̽ͪ̓̏̋͌̄̈́̓̿̚̕͠ ̧̳͙͇̮͉͈̭͚̥̦̇̿͋̔ͨ̋̈̃ͦ̔ͣ͂͑̉̅ͥ̌͟͢ͅ ̷̡ͫ̋̓̈́ͭ̆ͤ͌̏̈́͐͌̆̆ͮ̀ͣ̒ͪ҉̴̺̮͖̩̮̝̞̲͙͙̜̯̰̭͖̦̫ ̢̙̣̞͍̗̘̤͗̔ͭ͆͛͟͡͞ͅ ̤̥̺̠̗̠̗̹̝͎̰̞͓̃͆ͣͭ̉̃̄̆̑ͯ̋͊̉͊ͤ̉̀̀̚͘̕ ͚͓͈͍͚̱̫͈̬̋͋̍̀͊͊̒̕͠ͅ ̡̗̼̘͎̝͇͕̰̙̱̻̝̰͗̋̅ͪͭ̀̀̓ͫ̅̽͐̐̿ͤͦ͒͝ͅ ̛͚͇̗͖̱̟̞̈́ͫ̃̿̾̑̔ͦ͆̎̅ͧ̚̚͟͝ ̸̨̳̣͕͙͚̟̙̺̦͉̳̺̭̗ͬ̊̽ͬ̈́̏̅ͤ͑ͪ͂̉̀̄ͭ͊ͥ̏͜ ̷̸̸̧̨̻͕͉̯̮͚̼̬̖̟̳̣͕͙͚̟̙̺̦͉̳̺̭̗͊ͯ͆̀̾ͦ͊́̀ͬ̊̽ͬ̈́̏̅ͤ͑ͪ͂̉̀̄ͭ͊ͥ̏͜ͅ ̷̸̧̻͕͉̯̮͚̼̬̖̟͊ͯ͆̀̾ͦ͊́̀ͅ ̨̧̯͇͕̞̝̼̲̭̠̏̃̑͗̽̈́ͪ͐ͮ̃̌͝ ̵̛̘̜̖̩̪̟͔̠̻̺̺̰̝̠͇̠ͧ̊̈́̍ͭͤ͂͛̊͋̅ͥ͛ͧ͑̀̚ ̷̺͇̣͖̬̠͈̠̹̩̬͇ͮͨͥ̇̕͜ ̧̜̪̝̤͇͕̬̙͉̬̠̬̏͑̑̕ͅ ͔̼̮̩̯̪̣̝̝̣͙͎̥̭̖̭̻̳̝ͫ̊̅̽̎̄ͧͤͬͮͫ̓͜͠ ̫̻̤͎͚̝̹͉̟̪̒̔͌ͧ̽ͩͥ̅̃̏͊ͯ̾ͧͩ̊͗͜͝ ̵̨̘̭͈̝̤̖̩̦͙̲̼̥͖̲̦̰̜͐ͩ̉͂̑̈̽̅ͬ̒̾ͨ͐ͪ̓͘ͅͅ ̶̡̫̝͙̖͇̫̥̱̙͙̣͚̙̥͕ͦͧͯ̿̓ͫ̀͘ ̄̍̎ͥ̾ͥͣ̏̆́̾̌̏ͭ͏̡̦͖̹̹͓̬̫͎̻̞͕̫̗̫̼͕̩̠ ̵̨̠̯̝̙̩̥̤͉̣̦͕̪̤͎̰̤͎͊̿͌̋̽̾̽̈͑̌ͧ̔̒̌ͭ́ ̧̛̹̻̖̣͎̻͓̭̟̖̖̮̳̹̣̃ͭͪ͗͢͞ͅ ̢̍̑̇̚͏̸̫̮͎͙͕͖͎͝ ̵̡̗̰̫̞̗̠͉̱͇̯̯̣̬̏ͪ͑ͣ͌̉ͣ̇̋͑̆ͧ̈͛̓̄̇̉̚͜͟͡ ̸̸̬̮̜̗̥̟̞͚̅͂͒͌̎̆̒ͣͫ́́ͅ ̷͂ͮͭ̍͋ͫͮ̏̀̓͌ͬ͛̽̎͟҉̜͓̪͕̹͙̭̳̪̝̹̪̠̻̫̹ ̨̨̺̣̥̬̣̮͙̯̯̟̼̹̱̤̻̫̞̌͐̋̓̏ͥ̈́͌̽̀̀͟ͅ ̞̞̹͕̠͈͙͇͎̖̘̣̤̹̑ͨ̍̂̾ͭͥ̓̀ͬ̀̀͞ͅ ̡̟̫̬̜̼̱̘̪̣̣̞̲͓͚̐̓͂̊͊ͮ̏͑͝ ̢͉̘͔̣̠̣̣̆̓̅͒ͭ̈́͠͡ͅ ̶̴̦̼̮̼͚̭͔̯͓͔̠̲̮͍̻̩̼͒̌͗̈ͨ̐ͯ̉͒ͣ͂͂̓ͨ͟͝  ̶͊͑ͤͣ͊ͧ̅̃̅̇̾͂̋ͮ͋ͭ҉̳̩͕͓̫͈̩̹̠̘̣̭̮̪̀ ͤ̔͋̓ͭ͌̌͑̀ͧ̓̇̚҉̶̧̛̗͕̮͉̮̞͔̙̜͓͎̩̦͘ ̗̗̝̪̘͈̞̦̺̹̫ͦ̒̔ͭ̌ͪ̉̃́͟ ̵̻̭̪͈̼̣̩͎̗ͩͥ̈̍ͫ͐ͮ̄̆͋̀͜ ͣͦ̂̄̉ͥ͗͟͏̛̯̻͕̦̙͢ ̶̳̝͇̹̥͔̲̼̱̲̽ͪ̓̏̋͌̄̈́̓̿̚̕͠ ̧̳͙͇̮͉͈̭͚̥̦̇̿͋̔ͨ̋̈̃ͦ̔ͣ͂͑̉̅ͥ̌͟͢ͅ ̷̡ͫ̋̓̈́ͭ̆ͤ͌̏̈́͐͌̆̆ͮ̀ͣ̒ͪ҉̴̺̮͖̩̮̝̞̲͙͙̜̯̰̭͖̦̫ ̢̙̣̞͍̗̘̤͗̔ͭ͆͛͟͡͞ͅ ̤̥̺̠̗̠̗̹̝͎̰̞͓̃͆ͣͭ̉̃̄̆̑ͯ̋͊̉͊ͤ̉̀̀̚͘̕ ͚͓͈͍͚̱̫͈̬̋͋̍̀͊͊̒̕͠ͅ ̡̗̼̘͎̝͇͕̰̙̱̻̝̰͗̋̅ͪͭ̀̀̓ͫ̅̽͐̐̿ͤͦ͒͝ͅ ̛͚͇̗͖̱̟̞̈́ͫ̃̿̾̑̔ͦ͆̎̅ͧ̚̚͟͝ ̸̨̳̣͕͙͚̟̙̺̦͉̳̺̭̗ͬ̊̽ͬ̈́̏̅ͤ͑ͪ͂̉̀̄ͭ͊ͥ̏͜ ̷̸̧̻͕͉̯̮͚̼̬̖̟͊ͯ͆̀̾ͦ͊́̀ͅ ̨̧̯͇͕̞̝̼̲̭̠̏̃̑͗̽̈́ͪ͐ͮ̃̌͝ ̵̛̘̜̖̩̪̟͔̠̻̺̺̰̝̠͇̠ͧ̊̈́̍ͭͤ͂͛̊͋̅ͥ͛ͧ͑̀̚ ̷̺͇̣͖̬̠͈̠̹̩̬͇ͮͨͥ̇̕͜ ̧̜̪̝̤͇͕̬̙͉̬̠̬̏͑̑̕ͅ ͔̼̮̩̯̪̣̝̝̣͙͎̥̭̖̭̻̳̝ͫ̊̅̽̎̄ͧͤͬͮͫ̓͜͠ ̫̻̤͎͚̝̹͉̟̪̒̔͌ͧ̽ͩͥ̅̃̏͊ͯ̾ͧͩ̊͗͜͝ ̵̨̘̭͈̝̤̖̩̦͙̲̼̥͖̲̦̰̜͐ͩ̉͂̑̈̽̅ͬ̒̾ͨ͐ͪ̓͘ͅͅ ̶̡̫̝͙̖͇̫̥̱̙͙̣͚̙̥͕ͦͧͯ̿̓ͫ̀͘ ̄̍̎ͥ̾ͥͣ̏̆́̾̌̏ͭ͏̡̦͖̹̹͓̬̫͎̻̞͕̫̗̫̼͕̩̠ ̵̨̠̯̝̙̩̥̤͉̣̦͕̪̤͎̰̤͎͊̿͌̋̽̾̽̈͑̌ͧ̔̒̌ͭ́ ̧̛̹̻̖̣͎̻͓̭̟̖̖̮̳̹̣̃ͭͪ͗͢͞ͅ ̢̍̑̇̚͏̸̫̮͎͙͕͖͎͝ ̵̡̗̰̫̞̗̠͉̱͇̯̯̣̬̏ͪ͑ͣ͌̉ͣ̇̋͑̆ͧ̈͛̓̄̇̉̚͜͟͡ ̸̸̬̮̜̗̥̟̞͚̅͂͒͌̎̆̒ͣͫ́́ͅ ̷͂ͮͭ̍͋ͫͮ̏̀̓͌ͬ͛̽̎͟҉̜͓̪͕̹͙̭̳̪̝̹̪̠̻̫̹ ̨̨̺̣̥̬̣̮͙̯̯̟̼̹̱̤̻̫̞̌͐̋̓̏ͥ̈́͌̽̀̀͟ͅ ̞̞̹͕̠͈͙͇͎̖̘̣̤̹̑ͨ̍̂̾ͭͥ̓̀ͬ̀̀͞ͅ ̡̟̫̬̜̼̱̘̪̣̣̞̲͓͚̐̓͂̊͊ͮ̏͑͝ ̢͉̘͔̣̠̣̣̆̓̅͒ͭ̈́͠͡ͅ ̶̴̦̼̮̼͚̭͔̯͓͔̠̲̮͍̻̩̼͒̌͗̈ͨ̐ͯ̉͒ͣ͂͂̓ͨ͟͝Y̽͆̋̔ͣ̔ͤ̋͛̓̋ͩ͒ͬ̕͏̢̲͍̱͕̝̟̜̺̮̼̰̹̤͔͚͙̕Oͨͣ̐ͫ̃̓͛͑̈̈́̈́ͬͮ̍ͮͥ҉҉̢͚̯̮͇̰͕̹͍̮̘͖̞U̴̡̢̖̲͓̟̬̻̦̭̙̖̘̦̦̰̥̫̥͆̔̓̈̍ͩ̽͛̽ͥͤ͢͡ ̷̸̢̡̛̗̘̺͙ͬͩͬ̋̒̈̎̈̓̉̔̽̾͐̍̚S̸̹̺̣̲̦͍͚̼̫̪̭̜̼̉͒̌ͣ̂ͪ͐͗͞E̵͕̦͚͈̒̇͊ͫ͆͆̆͂̈́̏̉ͩ̀ͩ̈̿̽̕R̴̢̛̩̜̗͈͉̘̹̬̙̥͇͇͚̘̤͓̻̪̹͂̎ͬͮ̏̈́͐ͯ̅͌̑͌̄ͬ̎͑ͮ͡V̷̷̨̤͚̬̥̲̳̖̯͉̣̇͒̓̈́Ḙ̢̭̪̯͔̫͉̘͎̥̭̩̬͙́͗̇̈͊͐͐̾͐ͫ̇ͫ͡͞ ̶̛̠̰̜̪̩̭̠̣͖̯͗̇ͧ͑̈́̾̏ͭ͋͌̔ͧ́͘͜͠A̵̐ͣͪ̎ͯ͂ͨͥ͆̏͆͑̓͐͞҉̀͏̬̣͎͎̭̺̥̖ ̨̛̤̙̥͍͍̒͒ͮ̉̀̑̅͑ͣ͑̑͂̒̅ͥ͑̌̽̏́̕Ņ͈̱͍̮̜̮͇̝͈̹͉̟̬͖̭̄͋̊̀͛͋͒͞Ę̶͓̘̜̰̊͆̋ͨ̃͐̒ͬͣ̌̈́̑̚͢ͅW̨͒̔ͪ̌̊̑͆͊͏̼͙͎͉̱̗̣̹̹̩͕͉̥̳̣̝ͅ ̵͚͙̺̳̹̫͖̬̼̿ͮ̑̾̈͆͑̆͌̆̇͋̓͢͠M̤̻̬̭̮̎ͮͦ̽̾ͧ̉̏ͫ́ͩ̂̏̉ͫ̒͒̀͟Â̛̳͉̟̤͍̜̠̭̠͌̌̈́ͪ̽͘S̶͉̫̮̭̞̯̰̬͍̞̞̩͇͙̯͙ͣ̍̚T̴̡ͮ́̈́ͦͯ̋̓ͬ̔̍͂͠͏̝͈̩̖͍͙̲͓͙͔̞͕̖E̶͒ͥͬͥͥͮ̎́́͞҉̲͎̪̦̖͉̜̹̜̗̳̤Rͯ̿̃̐̃ͥ̌̎ͣ̊ͩ̑͊̇̊̇̀͌̚͘͏̛͙̥͇͉̼̼͈̠̯͡ ̶̛͚̖̣̦͚͔͍̭͖̖̜̱̣̦͋ͮ̅̍ͣ̒͆̄ͫͥ̓̿ͅN̛͍͉͕͉̠̤̟ͧ̑̑̀ͩ̃ͭͩ̐̅͒ͭ͑͋̉͌́͠ͅO̢̝̘͓̦͓̣̙̫̩̾̎̓ͪ̊̾͐̈̊̽̂̅̈̐͑ͯ͊ͮ̎́W̨̎̾̏ͯͣ͘͏͏̭̟̖̣͎̯̩͓̦̣̗̥͈̣̘̙̫ ̶̤͇̫̟̞ͤ̄̔̈́ͬ̈́̑̿ͭͧ͝ ̷̵̧̛͇̺͇̞̲̪̰̘͕͓͔̃̔͐̾ͯͮ̈́ͫ͆ͬͮ̑̽̚ ̷̴̢̼̙̬̺̞̣͚͖͍̽ͧ͗̂̈̆̐͛ ̓̿̏ͪ̈́̅҉̶̷̡҉̭̟̲͚͎̖̳̭̯̹̮̪͈ͅ ͂̄̒ͣͯ́ͫ҉͏̞̯̹̼̲̗̠͕̦̪̲̯͠ ̢͖̦̱͍̜̜̝̦͇̙̲̻͚͍̯̰̆͊̿̈́̄̆ͦ̀ͣ͗͗̊ͥ̋̄͟͡ ̴͍̦̺̖͔͓̝̹̯̗͉͕̲̹̞̫̥̻̼͑̒͌ͯ͛̐̿̆̒ͦ͋̊̊̒͞ ̰̙̤͉̖̣̜͙͍̈́͛́ͫ̋̓ͪ͐̇ͬͦ̏̅͗ͮ̿̍ͧͦ̕͢͠ ̢̢͕̞̜̥̬̳͙̭̲̼̗̠̠̞̬͇͎̟̩̌ͪ̂ͮ̽ͧ̔͂͢͢͝ ̬̭͎͈ͮ̇̈̀͘ ̷̢ͯͫ͒̒̊̔ͤ̍ͣ̇̓̒̍ͪ҉̝̯̭͔̗̪̗̘̫̱̻ ̶̸̗̻͚̦̞̯̦͉̜̹̑̀̊ͯ͛̓ͪ̏̐̓̍͡͡ ̴̵̨̨͕̯̩͓̞̠̟̣̰̲͉̗̼̩͈̩̺̳̲̊̊̓̅̉ͤ̈́̄̊ͯͬ̈ͤ ͪͮ́̋̅̿ͫ́ͦ̋̿͗̃̌͂ͥ͜҉͏҉̟̥͇̱̼̮̹ ͗̔͒͊̒̀͑͆̓̃̀̕͝͝҉̙̪̘̰͚͙͓̳̗͙̻̱͇ ͨͧ͐̅̽ͤ͑ͪ̃͌̽͂̅ͮ͆̉̿͝҉͙̫̘̼̟͍͔ ̴̡̖̬̬͔ͯͥ̏̓ ̄ͩ͛͐͋̽̒ͧ̆ͥ̾͊̽ͣͨ̏̅ͩ͒͏̧̫̰̰̖̭̫͕͈̮̯̮̮̰̯̤͖̞͘͝ ̴̷͈͓͎̩̼̯̩̺̦͖̼̺͍̬̭͔̙̓̍ͦ͐͊́͠ͅͅ ̛͓̭̺͍̜̥̘͈̩̞̱̩̯̉́̌̊͐̆ͪ͋͗ͯ̑͆͐ͭͨͩ̓̐̐́ͅ ̵̤̻̥̥̫͖̟̜̗̟̺͚͇̎ͦͧ̋͜͠ ̶̶͉̥͙̩͉̱̲̙̜̠̤̦͉̱̟͖̟̰͍̇̇̆̋͆̂ͨ̇ͮ̑̉ͥ̈́̉ͣ ̷̴̢̟̗̫̺̳̤̿̔ͨ͌ͬͭ̏͒͋̏͗̆̈́ͤ͜ ̶̶̷̷͖͕͉̼͈͓̣͓͈̗̜̳̦̭̳̩̎̿̊̔ͣ̅ͦ̍ͣ̿̎ ̸̶̧̧̠̞̭̯̳͚͔̬̳͇̦͙́̓̓̇̆̓̈ͣ̉ͤ͆ͮͦ̔̊͘ ̶̞͍̬͍̖̬͙̠̪̜̥͓̼̬̫̤̝̺̉̄̀̂͛͗͋̄͛͌̐̀̏ͣ͝ ͉̩̗̹͖͖̿ͥ͐̇̒͒̅̓́͘͜ ̋ͦ̓̓̿ͭ̌̀͋̈̓̐҉҉̧̤͈̝͓͔̫ ̢̡̧͎͉̮͍̰͇̫̠ͬ̔͐͒̿ͨ̿̄͗͆͋̎̃͂ͬ̌͑ ̸̡̥͈̻͇͎̒ͭͣ̾ͧ͆ͮ̀͝ ͈̘̹͉̦̗̮̱̓͆̾̊ͭ͡ ̶̢̫̘͇͓̞ͯ̑̏̆̄̆̿̽̀̚͡ ̴̢̖̯̮̥͔͎͖̼̠̭͖͈̪͉͂ͨͮ̇̐ͥͤͫ̑ͬͩ́͗͡͞ ͙͖̳̦͖̪͇͊͆̊̑̈́ͭͩ̎ͧͩ́̚͝ ͌ͣ̆ͥ̓͐̄͐̒͐ͭͦ́̽ͥ̒̋͏̴̨̖͓̪̤̬͙͍̻͔̹̰̻̹̳̹͙̺̩̬͞͝ ̵̨̛̫̺̥̰̣̹̯̻͚͖̬͍͍̖̲̞͇̮̆̃̿ͥͩ̅ͫ͑ͨ̒ͨͯ̉͒̃ͭͥ ̸̶̸͎͉̝̫͇̗̳̦̬͚̰̖̮͔̩̜̖̤̗̻͚̦̞̯̦͉̜̹̀͑̌̇̐̒ͭ͗ͧ͆͛ͨ̑͊͋̑̀̊ͯ͛̓ͪ̏̐̓̍͘͘͜͞͡͡ͅ ̴̵̨̨͕̯̩͓̞̠̟̣̰̲͉̗̼̩͈̩̺̳̲̊̊̓̅̉ͤ̈́̄̊ͯͬ̈ͤ ͪͮ́̋̅̿ͫ́ͦ̋̿͗̃̌͂ͥ͜҉͏҉̟̥͇̱̼̮̹ ͗̔͒͊̒̀͑͆̓̃̀̕͝͝҉̙̪̘̰͚͙͓̳̗͙̻̱͇ ͨͧ͐̅̽ͤ͑ͪ̃͌̽͂̅ͮ͆̉̿͝҉͙̫̘̼̟͍͔ ̴̡̖̬̬͔ͯͥ̏̓ ̄ͩ͛͐͋̽̒ͧ̆ͥ̾͊̽ͣͨ̏̅ͩ͒͏̧̫̰̰̖̭̫͕͈̮̯̮̮̰̯̤͖̞͘͝ ̴̷͈͓͎̩̼̯̩̺̦͖̼̺͍̬̭͔̙̓̍ͦ͐͊́͠ͅͅ ̛͓̭̺͍̜̥̘͈̩̞̱̩̯̉́̌̊͐̆ͪ͋͗ͯ̑͆͐ͭͨͩ̓̐̐́ͅ ̵̤̻̥̥̫͖̟̜̗̟̺͚͇̎ͦͧ̋͜͠ ̶̶͉̥͙̩͉̱̲̙̜̠̤̦͉̱̟͖̟̰͍̇̇̆̋͆̂ͨ̇ͮ̑̉ͥ̈́̉ͣ ̷̴̢̟̗̫̺̳̤̿̔ͨ͌ͬͭ̏͒͋̏͗̆̈́ͤ͜ ̶̶̷̷͖͕͉̼͈͓̣͓͈̗̜̳̦̭̳̩̎̿̊̔ͣ̅ͦ̍ͣ̿̎ ̸̶̧̧̠̞̭̯̳͚͔̬̳͇̦͙́̓̓̇̆̓̈ͣ̉ͤ͆ͮͦ̔̊͘ ̶̞͍̬͍̖̬͙̠̪̜̥͓̼̬̫̤̝̺̉̄̀̂͛͗͋̄͛͌̐̀̏ͣ͝ ͉̩̗̹͖͖̿ͥ͐̇̒͒̅̓́͘͜ ̋ͦ̓̓̿ͭ̌̀͋̈̓̐҉҉̧̤͈̝͓͔̫ ̢̡̧͎͉̮͍̰͇̫̠ͬ̔͐͒̿ͨ̿̄͗͆͋̎̃͂ͬ̌͑ ̸̡̥͈̻͇͎̒ͭͣ̾ͧ͆ͮ̀͝ ͈̘̹͉̦̗̮̱̓͆̾̊ͭ͡ ̶̢̫̘͇͓̞ͯ̑̏̆̄̆̿̽̀̚͡ ̴̢̖̯̮̥͔͎͖̼̠̭͖͈̪͉͂ͨͮ̇̐ͥͤͫ̑ͬͩ́͗͡͞ ͙͖̳̦͖̪͇͊͆̊̑̈́ͭͩ̎ͧͩ́̚͝ ͌ͣ̆ͥ̓͐̄͐̒͐ͭͦ́̽ͥ̒̋͏̴̨̖͓̪̤̬͙͍̻͔̹̰̻̹̳̹͙̺̩̬͞͝ ̵̨̛̫̺̥̰̣̹̯̻͚͖̬͍͍̖̲̞͇̮̆̃̿ͥͩ̅ͫ͑ͨ̒ͨͯ̉͒̃ͭͥ ̸̸̨͎͉̝̫͇̗̳̦̬͚̰̖̮͔̩̜̖̤̳̣͕͙͚̟̙̺̦͉̳̺̭̗̀͑̌̇̐̒ͭ͗ͧ͆͛ͨ̑͊͋ͬ̊̽ͬ̈́̏̅ͤ͑ͪ͂̉̀̄ͭ͊ͥ̏͘͘͜͜͞ͅ ̷̸̧̻͕͉̯̮͚̼̬̖̟͊ͯ͆̀̾ͦ͊́̀ͅ ̨̧̯͇͕̞̝̼̲̭̠̏̃̑͗̽̈́ͪ͐ͮ̃̌͝ ̵̛̘̜̖̩̪̟͔̠̻̺̺̰̝̠͇̠ͧ̊̈́̍ͭͤ͂͛̊͋̅ͥ͛ͧ͑̀̚ ̷̺͇̣͖̬̠͈̠̹̩̬͇ͮͨͥ̇̕͜ ̧̜̪̝̤͇͕̬̙͉̬̠̬̏͑̑̕ͅ ͔̼̮̩̯̪̣̝̝̣͙͎̥̭̖̭̻̳̝ͫ̊̅̽̎̄ͧͤͬͮͫ̓͜͠ ̫̻̤͎͚̝̹͉̟̪̒̔͌ͧ̽ͩͥ̅̃̏͊ͯ̾ͧͩ̊͗͜͝ ̵̨̘̭͈̝̤̖̩̦͙̲̼̥͖̲̦̰̜͐ͩ̉͂̑̈̽̅ͬ̒̾ͨ͐ͪ̓͘ͅͅ ̶̡̫̝͙̖͇̫̥̱̙͙̣͚̙̥͕ͦͧͯ̿̓ͫ̀͘ ̄̍̎ͥ̾ͥͣ̏̆́̾̌̏ͭ͏̡̦͖̹̹͓̬̫͎̻̞͕̫̗̫̼͕̩̠ ̵̨̠̯̝̙̩̥̤͉̣̦͕̪̤͎̰̤͎͊̿͌̋̽̾̽̈͑̌ͧ̔̒̌ͭ́ ̧̛̹̻̖̣͎̻͓̭̟̖̖̮̳̹̣̃ͭͪ͗͢͞ͅ ̢̍̑̇̚͏̸̫̮͎͙͕͖͎͝ ̵̡̗̰̫̞̗̠͉̱͇̯̯̣̬̏ͪ͑ͣ͌̉ͣ̇̋͑̆ͧ̈͛̓̄̇̉̚͜͟͡ ̸̸̬̮̜̗̥̟̞͚̅͂͒͌̎̆̒ͣͫ́́ͅ ̷͂ͮͭ̍͋ͫͮ̏̀̓͌ͬ͛̽̎͟҉̜͓̪͕̹͙̭̳̪̝̹̪̠̻̫̹ ̨̨̺̣̥̬̣̮͙̯̯̟̼̹̱̤̻̫̞̌͐̋̓̏ͥ̈́͌̽̀̀͟ͅ ̞̞̹͕̠͈͙͇͎̖̘̣̤̹̑ͨ̍̂̾ͭͥ̓̀ͬ̀̀͞ͅ ̡̟̫̬̜̼̱̘̪̣̣̞̲͓͚̐̓͂̊͊ͮ̏͑͝ ̢͉̘͔̣̠̣̣̆̓̅͒ͭ̈́͠͡ͅ ̶̴̦̼̮̼͚̭͔̯͓͔̠̲̮͍̻̩̼͒̌͗̈ͨ̐ͯ̉͒ͣ͂͂̓ͨ͟͝


 

 

Do not go out when the Mist tinges red.

Uhri kertoo:
Vapaailta, mitäköhän sitä tekisi… tavakseni oli jo tullut tarkistaa uhrin kalenteria ahkerammin (lue neuroottisemmin) kuin facebookia, joten sen puoleen käännyin nytkin selättääkseni tämän vapaa-ajan ongelman. Päiväohjelmaan oli ilmestynyt päivitys: Käyn iltakävelyllä kallion kirjastolla. Sydämeni pompahti ilosta! Loistava tilaisuus, uhrihan ihan kerjää tulla murhatuksi. Niinpä vedin lenkkivaatteet niskaan ja lähdin yön pimeyteen täysmustissa. Saapuessani kirjastolle juoksin sen ohi ja tarkistettuani mahdollisen kävelyreitin tulin takaisin. Siinä hän oli! ylittämässä suojatietä.. Paikka oli aivan liian julkinen joten jatkoin juoksemista muina miehinä. Tiesin hänen kotiosoitteensa ja se olisi varmasti suojaisampi paikka teolle joten päätin mennä niille main odottamaan. Juoksin kiertoreittiä jotta olisimme perillä suunnilleen samoihin aikoihin. Näin se toimikin, olin muutaman sadan metrin päässä uhrin kodista kun hän ilmaantui sivukatua. Ohitin hänet ja menin nurkan taakse odottamaan. Ulko-oven vieressä oli tiheä pusikko joka oli kuin tehty väijyttämiseen. Työnnyin kasvillisuuden sisään. Oli pimeää, satoi, tuuli ja olin täysin mustissa. Hänen olisi mahdotonta nähdä minua. Loistavaa! Olo oli kuin Sam Fisherillä (https://templardigital.files.wordpress.com/2012/08/samfisher21.jpg). Lehtien välistä näin kuinka kohde tuli esiin ja käveli ovea kohti. Jostain syystä hän kuitenkin kävikin toiseen suuntaan ja menetin näköyhteyden. Toinen henkilö käveli ovelle, avasi sen ja meni sisään. Minne uhri katosi? Aa sieltä hän tuleekin… nyt vain pitää odottaa että hän ohittaa ja minut ja menee avaamaan ovea jotta voin turvallisesti lahdata hänet. Tyrmistyksekseni kohde ei kuitenkaan tyytynyt vain kävelemään ohitse vaan samalla upotti runsaasti lyijyä kasvustoon, juuri sinne missä minä olin. Oikeasti!! kuka on niin vainoharhainen että pippuroi omat pihakasvinsakin.. sanonpahan vaan.. Saalistajasta tuli siis saalis ja pihakasvit tulevat kukoistamaan kun ruumis maatuessaan tarjoaa ensiluokkaista lannoitetta.

Pisteet
Murhaaja: 5(itsepuolustus) + raportti 2 = 7p
Uhri: raportti 2p


29.09.2016 klo 19.40 Kontaktimyrkky yllättää

Sikurirousku myrkytti Orwellin biljardipelin tuoksinnassa.

Myrkyttäjä kertoo:
Pieni ja vaatimattoman näköinen Sikurirousku on saanut elää rauhassa vuosikymmeniä. Vanhoissa sienikirjoissa siitä ei ollut minkäänlaista mainintaa, eikä sitä siksi ole sienestyspiireissä tunnettu. Jos joku utelias on siihen erehtynyt koskemaankin, sen voimakas, eriskummallinen haju on karkottanut useimmat. Ensimmäisen viillon myötä sienen sisältä tursuava valkoinen maitiaisneste on viimeistään saanut sen näyttämään myrkylliseltä, joten se ei ole koskaan päätynyt kenenkään koriin asti, saati pannulle.

Mutta kuinka sitten kävikään! Sienilehdessä julkaistu artikkeli teki pienestä Sikurirouskusta yhtäkkiä sienestäjien kuumimman puheenaiheen, kun eräs alan guruista kehaisi tuntemattomaksi jääneen sienen aromaattista, curryyn vivahtavaa tuoksua ja miellyttävää makua. Ja mitä himosienestäjät edellä, sitä hipsterit perässä. Ei aikaakaan, kun trendikäs sikurirousku oli kaikkien huulilla. Yhtäkkiä se oli himoittu kulttisieni, jota Kallion kommuuneissa kilvan kuivattiin ja jauhettiin härkispatojen mausteeksi. Tämähän ei käynyt päinsä. Sikurirouskun oli aika ryhtyä vastaiskuun.

Se lainasi naapuriltaan Valkokärpässieneltä sopivia uutteita ja sekoitti niitä omaan, voimakkaanhajuiseen maitiaisnesteeseensä mukavan notkeaksi valkoiseksi seokseksi. Sitten se lähti vaanimaan sopivaa uhria. Kuoleman tulisi tapahtua keskellä kaupunkia jollakin julkisella paikalla, jotta muutkin ymmärtäisivät varoituksen ja ottaisivat opikseen: Sikurirouskun kanssa ei leikitä.

Kai edes myrkytystapauksen myötä ihmiset alkaisivat levittää huhua Sikurirouskun syömäkelvottomuudesta, ja se saisi vaipua takaisin siihen uneliaaseen unohduksen tilaan, josta se oli saanut nauttia niin kauan.

Uhri kertoo:
Sadonkorjuun ollessa käynnissä voi pieninkin herpaantuminen olla kohtalokas - muistakaa se.

Astuin illan alkaessa hämärtää Bar Chaplinin rauhalliseen, biljardipöytien ja vain muutamien asiakkaiden kansoittamaan saliin. Rankan päivän uuvuttamana oli ajatus minua seuraavasta palkkatappajasta etääntynyt yhä kauemmas. Tapasin ystäväni salin nurkassa; he olivat iloisen tietämättöminä syventyneet biljardipeliin. Valkoinen pallo kolahti nurkan pussiin - epäuskoinen älähdys ja muiden hurraus seurasivat.

Tervehdin heitä ja liityin peliin. Laskin laukkuni, takkini ja lakkini läheisen pöydän juurelle - hieman liian kauas, jotta olisin voinut jatkuvasti valvoa niitä. Pussitin pallon jos toisenkin. Ennen pitkää myös kahdeksikkoa kyljessään kantava musta pallo löysi tiensä pussinpohjalle. Illan ensimmäinen voitto - ja myös viimeinen.

Päätimme lähteä syömään. Itse kukin poimi kamppeensa niskaansa. Nappasin hattuni ja vedin sen päähäni. Mutta jokin oli pielessä.

Viikatemies oli jättänyt yllätyksen.

Pisteet
Murhaaja: 10(murha) + 1(ensimmäinen kontaktimyrkytys) + raportti 3 = 14p
Uhri: raportti 1,5p


29.09.2016 klo 13.30 Muumiotautiin löytyi ekologinen hoitokeino

Kumpulassa tutkimus kantaa nyt tervettä hedelmää. Seitikiltä odotetaan pian proof of concept -julkaisua onnistuneesta kokeesta, jossa käytettiin krokotiilia Muumiotaudin hoitoon. Kokeella ei valitettavasti ollut silminnäkijöitä, mutta helpotuksen kyyneliltä ei tiedotustilaisuudessa vältytty.

Murhaaja kertoo:

Krokotiilin ruokkiminen kampusolosuhteissa Muumiotaudin hävittämiseksi

Seitikki et al. 2016

Graafinen abstrakti

Graphical abstract

Abstrakti

Tässä tutkimuksessa todistetaan Muumiotaudin hävittäminen krokotiilillä kampusympäristöstä ympäristöystävällisesti ja halvalla, sekä ruokkien samalla kyseinen eläin. Kokeessa (n=1) Muumiotauti katosi kokonaan, ja nälkäisestä krokotiilista tuli kylläinen krokotiili luonnonarvoja vaarantamatta. Lisäksi kokeessa koe-eläimen kokema epämukavuus saatiin rajattua lievän nälkiintymisen asteelle, eikä tästä arvioitu olevan merkittävää haittaa kyseiselle yksilölle. Ainoina negatiivisina puolina voidaan pitää hoidon jälkeensä jättämää lievää sotkua, ja vaikeuksia liikutella kylläistä ja laiskaa krokotiilia kokeen suorittamisen jälkeen.

Materiaalit ja metodit

Suolaisenvedenkrokotiili , Crocodylus porosus, nimeltään Ahmatti (150 cm, 35 kg), lainattiin tutulta. Krokotiiliä pidettiin ravinnotta 2 viikkoa ennen kokeen suorittamista. Krokotiili pidettiin kokeen aikana kepin päässä kaulapannassa käsittelijän turvallisuuden takaamiseksi. Käsiteltäessä menettiin ainoastaan yksi nahkainen hansikas (170 g), mitä ei voida pitää merkittävänä kokeen kannalta.

Infektoituneena käytettiin toimeksiantajan osoittamaa, Muumiotaudillista kädellistä (Homo Sapiens; 170 cm, approx. 60 kg).

Kokeen suoritus ja tulokset

Krokotiili ja käsittelijä asettuivat odottamaan Muumiotaudin saapumista kemian laitoksen toisen kerroksen autioon kulmaan. Esitietojen mukaan Muumiotaudin pitäisi kulkea kyseisestä kohdasta piakkoin. Käsittelijä oli pukeutunut asianmukaiseen suojavarustukseen. Krokotiili oli yleisen paniikin estämiseksi sijoitettu pahviseen säiliöön siten, että se olisi siitä nopeasti vapautettavissa. Täysin aikataulun mukaisesti Muumiotauti saapui koejärjestelyyn klo 13.24. Klo 13.25 Ahmatti usutettiin kohdalle ehtineen Muumiotaudin kimppuun. Nälkiintynyt krokotiili kävi kohteen kimppuun odotettua suuremmalla raivokkuudella ja ruokailu oli suoritettu hetkessä. Muumiotauti yritti protestoida kokeen aikana, mutta Ahmatti lopetti moisen lyhyeen. Krokotiili onnistui ahmimaan sisäänsä koko Muumiotaudin ja infektio saatiin näin puhdistettua kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti. Ahmatti jouduttiin kuitenkin äkillisestä painonnoususta johtuen siirtämään paikalta nokkakärryillä.

Uhri kertoo:

Satokauteni alkoi nihkeästi. Olin aikonut mädätellä suunnitelmiani vielä viikon ennen epidemian aloittamista, kun lukaisin laskuharjoituksissa sähköpostini. Katastrofi! Murhaajat ovat liikkeellä NYT, eivät ensi viikolla. Ei hyvä. Kirosin hajamielisyyttäni. Toimeksiantaja ei pitäisi tästä.
Toisena päivänä osasin jo olla varuillani. Aseen kahvaa puristaen luikin pitkin kampuksia idättäen samalla aikomuksiani. Esittelin ne kissalleni myrkkyjä keittäessäni. Se kehräsi. Hyvä.
Kolmantena päivänä oli aika ryhtyä tuumasta toimeen. Toimeksiantajan ei saisi alkutöpeksintäni jälkeen antaa odottaa liian kauan. Edelleen varuillani väijyin kirjastossa kohdettani etsien. Kolmannen kierroksen jälkeen minua alettiin katsoa hyvin kummaksuen, enkä vieläkään ollut saanut kohdetta silmiini. Ei hyvä. Kiroten poistuin, huomenna on uusi päivä.
Neljäntenä päivänä jouduin lähtemään luennoltani etuajassa. Viikon vaarallisin hetki, tiesin. Kumpulan käytävät olisivat tyhjät. Otollista murhaajille. Tarkistin huolellisesti, ettei kukaan muu luentosalissa noussut samaan aikaan kanssani. Hyvä. Astuessani käytävään näin yksinäisen remonttimiehen. Hyvä. Silminnäkijä pakottaisi aulassa mahdollisesti vaanivan murhaajan miettimään kahdesti. Haparoin takkia kädessäni parempaan asentoon, valmistautuen vetämään aseeni esiin, jos aulassa näkyisi liikettä. Hissien kohdalla, nähdessäni aulan olevan tyhjä, haaveilin jo kohteitteni pikaisesta muumioitumisesta. Kun krokotiili ryömi esiin miehen työkalupakista, tajusin virhearviointini. Liian myöhään. Ei hyvä.
Toivottavasti mokoma otus saisi edes mahanpuruja.

Pisteet
Murhaaja: 10(murha) + 1(ensimmäinen vaarallinen eläin) + 2(tyyli) + raportti 3+ = 16p
Uhri: raportti 2,5p


29.09.2016 klo 10.21 Wilde päätti päivänsä sieniretkellä

Wilde yritti haukata liian suurta palaa Seitikkiä. Hänet löydettiin kuolleena Exactumin pihalta. Kuolinsyyksi määritettiin luonnollinen lyijymyrkytys. Itsepuolustus, mikä ihana tekosyy.

Seitikki kertoo:
Sienestäminen on oppineiden harrastus. Jotkut tosin lukevat edelleen ilmeisen vanhaa painosta, jossa ohjeiksi annetaan: ”opettele tunnistamaan myrkkysienet” ja vain hiukan myöhemmin ”poimi vain sieniä jotka tunnistat”. Voisin vielä lisätä tuohon: ”jätä Seitikit rauhaan, ne ovat kuolemaksi”.

Yhtä kaikki, Wilde päätti lähestyä tätä Seitikkiä myrkyllä – huonolla menestyksellä johtuen kattavasta kuorestani. Tullessaan tarkistamaan juonittelunsa hedelmiä Wilde sai Seitikistä tappavan annoksen lyijyä sisuksiinsa, vaikka myrkytys ei tainnutkaan olla primäärinen kuolinsyy.

Wilde kertoo:
Tiistaista asti olin yrittänyt uutta iskua. Tosin molemmat kohteeni olivat miltein haavoittumattomia aikataulujensa suhteen ja vastassa oli jo kokeneempia pelaajia. Kotikäyntiä en olisi tulossa tekemään, joten isku piti suorittaa uhrien ollessa matkalla. Keskiviikon olin jo kuluttunat toisen kohteen varjostamiseen, mutta turhaan. Vasta torstaina aukesi sopiva ikkuna iskulle, Kumpulan tiedekirjasto. Puukon heiluttelu piti unohtaa tällä kertaa ja kokeilla epäsuorempia metodeja.

Kirjastolla kävin myrkyttämässä kohteeni auton ovenkahvat, koska siis suora isku olisi ollut liian iso riski silminnäkijöiden tähden. Varroin piilossa ja odottelin uhrini saapuvan. Kohteeni tartuttua ovenkahvoihin kävin tarkistamassa paikan, vain huomatakseni että hän oli välttänyt kontaktin myrkyn kanssa. Ei kestänyt pitkään kunnes tajusin pelini olleen pelattu. Muistakaa lapset, ikinä ei voi olla liian paranoidi.

Pisteet
Murhaaja: 5(itsepuolustus) + raportti 2 = 7p
Uhri: raportti 1,5p


27.09.2016 klo 23.30 Puukko heilui Uudella

Seuraavaksi teräaseen eteen osuu Aku Valtti. Murhaajana Red Jack. Poliisi etsii kahta todistajaa.

Murhaaja kertoo:
27.09 Rotan Vuosi


You are beginning to make a place for yourself in this new city.    Ḫ̙̰̬͍̖̕͞o̘̝͕̻̭m̛̦̻ę̲̖ͅ


You drew too deep into the Mists on the way here. The constabulary was surprisingly dogged in their pursuit. Despite the presents you left behind, you only just managed to give them the slip. Now the spirits are hungry, restless.


Ê͙̯̺͖͂͋͆ḁ͖̙̟̳ͦ̒̃ͯ̇ͮt̙̯͕̳̝̰̼ͫ̌͊̔ ͉̗͙̓ͧ̌ͧͮͦ̒̓M͓̃ͪ̆a͓͎͓̫̬̭͖͈ͮ̓́̈́͊̓t̤͛ͨ̋̃̈͌e͖̖͇̳͗̃ͯ̀̈́̔ ̬͔̪̹͙̎̀͑ͬ̊ͧ̋̔S͖̙͖̙̣͓͌̏ͪ͗̓̓̐̎ͭl͕̰̥̹̱̝͆ͫ̽̑̓͒̂̐e̫̜̮͍̣̠͍͆ͩ͊̔̿e̙̤̹͕̮̭͑p͙̫̱͉̪̜̺̥ͭ̐



You aren't sure how much time you have. You prefer a certain sense of decorum, but there is a certain balance between preparation and the growing pulsing of the urges.


You bite into a red apple, staring avidly at a passing fellow. Sharp, in your focus, you can almost feel the tanginess, the scent of metallic blood. They are wearing red, like you. But yours is better hidden.  b͙̝̭̬͕̬͡ͅl̻͓̲͍̭͟ͅo̧͎̪͉̯͎̫̙o̵̘̹ͅd͖  This hunter must be either proud and confident in their sins or else new to their purpose. They will do.

                                              c̰r͚͉̕ͅa͈̟̘͞ẁ͓͈̮l̸̗̯̠̬̥̼̘ ̙̟͙͚̭̠̹t̩o̥̠ ̻̪̙̩m͉͙̩̳̖̱͓e͇͇̫͕̮̣͟

You meet in a store. Exchange greetings, smiles with just a hint of teeth. They seem on edge, somehow, but not yet driven to terror. You leave them stew, ferment. To fear the unknown, to lose their edge in fatigue.


You meet in a room. They play games here. Games of chance, those disgust you. But games of skill and deception, now those you were born to. Or made for, you are not quite sure. The Mists have taken much, from others and from you.

ȁ̒͢͞sͦͦ̓̀̐̐̃̀h̨̍͊ͣ̽ͧ̕ě̵ͭ̈́̾͆ͮͦ͘͞sͦ͑̅̐ͬ ̶ͪͯ̽͊͊tͩ͘͘o̡͐̋̏̉ ̊ͨā͐̒͌͗͂ͥs̶ͣ̍̕h͐͛̐ͭe̸̢ͧ́͊̑͡s̴̛̀̊̑͟                     

The moments pass, the glances grow wary, then lose their glint in the passing of hours. Patience is something ingrained into your soul, carved by those butchers' blades when they removed what made you, you. You smile and plan and win, together with the would-be hunter, against the now hunted.

You slip a fetish bound with sticky strands into the sleeve of a hanging jacket as you sit next to them. It has a bite - a small wisp of red death the merest touch of which has become your byword back in Sav Altulas. And will again here. But the spirits that protect the quarry are not as impotent as they seem - whilst they're standing, intent on disappearing into the night, the fetish slips out and pools on the floor underneath. You click your tongue as you gather it up. It can't be helped. The Mists won't let you wait past this night.

         s̴̊ͯ́̇̉av̵̒̇̚ȍͩ͛ů̡r̒̿ ̋̏ͨ̊ͥͫͩt̨̎̇͆̋̆̍̚h̨͒́̚̚ĕͬ̔̓̽ ͫh͢u̷ͪͭ͋̃ͤnt͐͐͊͋͋͛

You slip after them, unnoticed, as they make to leave. The prey passes into a small room, and you step out of their shadow. A stutter, surprise, still speaking of games. This is the only game, the last one will ever play, the curved dagger that opens a tiny cut at their breast.

̬̳͙̜̠̹̊͋̍̈́́ ̧̗̗͍̻̥̘̤̖͆̋̃̈͡͝ ̛̺͓͔̩̫̣̙̪̭̤̩̯͉̻̠̰̅ͪͨ̋̐͊̏ͪ̏ͤͤ̈ͤͥ͘͟͞ ̧̨̳̺͙͇̜̟͙̋͑́ͭ̋ͭ̿̔̽̇ͨ͂ͦ͋͛̅̊̒̚ ̮̗̝͋ͬ̂͆͛̆͌ͯͯͦͣ͋̃͂́̀̚ͅ ̛̱̦̝̮̣̫̗̤̹̟͓̮ͧͣ͒͑͌ͤ͘ͅ ̷̱̠̟̰͔̪̦̫̲͌ͯ̆͊ͬ͑̓̓͞ ̳̱̞̻͇̜̘̬̗̮̄ͤ̆͡͡ͅ ̵̡͇̼̥͍̲͖̖͍̯͈̬͔̠̩̮̰͇̤̯̑̊ͭͥ̒̇ͦ͊ͣ͋̅̀̀ ̖̰͕̪̗͈̩͍̺̙̼̤̬̞̞͓͖͑ͨ̑̓̃̀ ̸̸̢̠̫̘̙̩̤ͣ͛̋̆ͨͬ̓́̽̐̚͠ ̓ͤ̏́ͭ͑́̏҉̷̴̛͉̯̖͓͍͉͚̖̲͈̜̮̘̘͖̼̲͘ ̸̧̬̰̪͕̱̥̰̥͕̹̩͖̦͉̻̠̞̃ͫ̈́̄ͮ͗ͩ͒ͩ̆̈́̃̓̔ͥ͢͠ ̱͖͙̜̗̞̱͇̙͔̘̗͍͇̻̤̈ͫ̓̿ͫ̓̎͊ͨͬ͑̀͜͝ ̸̨͖̗͕̜̫̮͕̘̰̟̟̻͓̜͈͚̪̱̩͐̂̓ͦ͝ ̸̡̤̭̘̳͉̜͈̈́ͨͥ̾͆ͥ̍ͧ̎͂̇ͣ̅ͬ͐̉̅͘ ̷̵̧̩̠̣̬̰̱̘̫̱̥̔̿́̂͋ͩͭͦ̀̐ͨ͒ͤ̇ͬ̊̂͝ ̡̧̄̾͊̔͐ͦ͌̃̏̿ͯ҉̦̭͍̘̹̤ ̢͉̟̠͙̭̹͍̜͔̩͔͕͈̥̙̖̈̾ͭ̿ͦ̋̒̍̇ͤ̉ͨ͂̚͠ͅ ̷̔͋͒̀͑̓̓͌̑̓̍̉̚͏̸̟̖̞̺̜̺̭̹̯̦̲̞̦̺̤̫ ̶̶̛̩͕͙͔̠̪͙̥͎̩̟̫̺͔͎̟̥̉̀͒̒̅̓̂ͬͫ͌͊̄̇͑̉ͤ̐͌ ̠͖̙͇̦̗̱̖̥͚͎̜̞̙̪̱͖ͫ̊ͦ̔̄̒ͣ͊͗̅͌ͨͯ̑͘͜ ̷ͩͫ͊̿͑̀҉́͏̛͕̲̣̪̝̥͙̳̲ ̜̠̜̘̖͓͔̠͕̼̔ͧ̃̐ͩ̿̔͑̍̉̉̍́̚͢͠ͅ ̴͕͕͖̟ͩ̏̿ͧͭͤ̍ͥ̆̇̆̄͞ ̨̉̆̓ͦ̾͊̀͢͡҉͈̜̬̦̫̟̯ ̨͔͍̝̜̣̼̙̹̻̬͍ͨ͒͂̍ͬ͑̽ͨ̽̿́ ̡̡͈͖͎̱̪͕̫͉͇̮̪̦̹͙̆̽͋ͪ̊́ ̦̺̠̟͈̭ͤͥ̆̋̉̽̽ͣ̃̀́͡ͅ ̴̷̢ͭͦ̋͒ͦ̽̀́̾ͮͦͤ̊̒̾̎҉̯̖̘̩̪̤͉̭̠̫̯̻͇̝͉ ̵̵̨̬̲̫̫̯͙ͩ̎̑̂̎̈́ͨ̓̄̋̎͛̈́ͭ̚͘͘ ̢̙̬̘̤̬̳̜̭̙̼̥̭͓͂ͤ͌ͥ̇ͪ̿̈́̍ͩ͋́͘͟ ̙̯̤͕̗̠̝̼̙͓̥ͥ̎͌ͣ͗͋̐̇̇ͣ͗͊̓́́͟͜ ̢̤͖͙̟̪͍͍͇͓͂̿̓͋ͣ̑̀́͢ ̴̧̗̻̣̗͔̠̹̮̈͋̓̓̉̎̿̃̄ͩͧ͊͆̅ͧ̀ͮͧͤ́͘ ̶̸̖̫̤̠͍̰̬͕͇͉͓͇͓̗̠̎̓ͥ̑̐͆̀̾̇̔̓̔͂ͮ́̚͡ ̢͚̱̯̤͌̋̌̿ͧ̏ͫ͊ͨͩ̂ͧ̚̚̕͜͞ ̔̀̒̆҉̶̲̗̘̼̠̱̪̥̗͚̘͓̠̕͜ ̟̫̪͈̙͔̠̼̯̼͓͓͙̥̥̟̯̲̱͐͛̾̏͊̾̂ͣ̄̂ͬͪ̈ͯ̀̕ ̵̧̠̼̙̠̼ͩ̀ͭ̏͂͋̈́́ͣ͒̀͛̉̈́͛̽͛̽̚͝͝ ͆̒̍ͬ̋ͩ̂̊͛̉͂͑̐ͤ̂̒͐͗͏̨̺̗̗̬̭̖͍ͅ ̧̛̫̣͇̤̗̠͈͕̯̠̗̭̼̺̂ͮ̍̍̒̓ͪ̌̇͠ ̴̦̪̭̏͛̉͊ͨ̓̓̓̔̍̎̚͢ͅ ̠͎͎͙̣̮͉͍̭͉͖͓̘͎̗͎̲̣ͮͣ͗̾̉ͧ̓͌ͯ͋́͢ ̷̀̋ͭ͒́̈͏̰͎̙̩̲͘̕͘ ̺͈̠̰̳̺ͬ͆ͩ͌̐̾ͮ̆̆ͧͪ͂̎̀͋͢͞ͅ ̸̵̝̙͕̺͍̰̫̬̳͙̜̠̹̉̽͌̒ͭͣͤ̊͋̍̈́́͜͠ͅ ̧̗̗͍̻̥̘̤̖͆̋̃̈͡͝ ̛̺͓͔̩̫̣̙̪̭̤̩̯͉̻̠̰̅ͪͨ̋̐͊̏ͪ̏ͤͤ̈ͤͥ͘͟͞ ̧̨̳̺͙͇̜̟͙̋͑́ͭ̋ͭ̿̔̽̇ͨ͂ͦ͋͛̅̊̒̚ ̮̗̝͋ͬ̂͆͛̆͌ͯͯͦͣ͋̃͂́̀̚ͅ ̛̱̦̝̮̣̫̗̤̹̟͓̮ͧͣ͒͑͌ͤ͘ͅ ̷̱̠̟̰͔̪̦̫̲͌ͯ̆͊ͬ͑̓̓͞ ̳̱̞̻͇̜̘̬̗̮̄ͤ̆͡͡ͅ ̵̡͇̼̥͍̲͖̖͍̯͈̬͔̠̩̮̰͇̤̯̑̊ͭͥ̒̇ͦ͊ͣ͋̅̀̀ ̖̰͕̪̗͈̩͍̺̙̼̤̬̞̞͓͖͑ͨ̑̓̃̀ ̸̸̢̠̫̘̙̩̤ͣ͛̋̆ͨͬ̓́̽̐̚͠ ̓ͤ̏́ͭ͑́̏҉̷̴̛͉̯̖͓͍͉͚̖̲͈̜̮̘̘͖̼̲͘ ̸̧̬̰̪͕̱̥̰̥͕̹̩͖̦͉̻̠̞̃ͫ̈́̄ͮ͗ͩ͒ͩ̆̈́̃̓̔ͥ͢͠ ̱͖͙̜̗̞̱͇̙͔̘̗͍͇̻̤̈ͫ̓̿ͫ̓̎͊ͨͬ͑̀͜͝ ̸̨͖̗͕̜̫̮͕̘̰̟̟̻͓̜͈͚̪̱̩͐̂̓ͦ͝ ̸̡̤̭̘̳͉̜͈̈́ͨͥ̾͆ͥ̍ͧ̎͂̇ͣ̅ͬ͐̉̅͘ ̷̵̧̩̠̣̬̰̱̘̫̱̥̔̿́̂͋ͩͭͦ̀̐ͨ͒ͤ̇ͬ̊̂͝ ̡̧̄̾͊̔͐ͦ͌̃̏̿ͯ҉̦̭͍̘̹̤ ̢͉̟̠͙̭̹͍̜͔̩͔͕͈̥̙̖̈̾ͭ̿ͦ̋̒̍̇ͤ̉ͨ͂̚͠ͅ ̷̔͋͒̀͑̓̓͌̑̓̍̉̚͏̸̟̖̞̺̜̺̭̹̯̦̲̞̦̺̤̫ ̶̶̛̩͕͙͔̠̪͙̥͎̩̟̫̺͔͎̟̥̉̀͒̒̅̓̂ͬͫ͌͊̄̇͑̉ͤ̐͌ ̠͖̙͇̦̗̱̖̥͚͎̜̞̙̪̱͖ͫ̊ͦ̔̄̒ͣ͊͗̅͌ͨͯ̑͘͜ ̷ͩͫ͊̿͑̀҉́͏̛͕̲̣̪̝̥͙̳̲ ̜̠̜̘̖͓͔̠͕̼̔ͧ̃̐ͩ̿̔͑̍̉̉̍́̚͢͠ͅ ̴͕͕͖̟ͩ̏̿ͧͭͤ̍ͥ̆̇̆̄͞ ̨̉̆̓ͦ̾͊̀͢͡҉͈̜̬̦̫̟̯ ̨͔͍̝̜̣̼̙̹̻̬͍ͨ͒͂̍ͬ͑̽ͨ̽̿́ ̡̡͈͖͎̱̪͕̫͉͇̮̪̦̹͙̆̽͋ͪ̊́ ̦̺̠̟͈̭ͤͥ̆̋̉̽̽ͣ̃̀́͡ͅ ̴̷̢ͭͦ̋͒ͦ̽̀́̾ͮͦͤ̊̒̾̎҉̯̖̘̩̪̤͉̭̠̫̯̻͇̝͉ ̵̵̨̬̲̫̫̯͙ͩ̎̑̂̎̈́ͨ̓̄̋̎͛̈́ͭ̚͘͘ ̢̙̬̘̤̬̳̜̭̙̼̥̭͓͂ͤ͌ͥ̇ͪ̿̈́̍ͩ͋́͘͟ ̙̯̤͕̗̠̝̼̙͓̥ͥ̎͌ͣ͗͋̐̇̇ͣ͗͊̓́́͟͜ ̢̤͖͙̟̪͍͍͇͓͂̿̓͋ͣ̑̀́͢ ̴̧̗̻̣̗͔̠̹̮̈͋̓̓̉̎̿̃̄ͩͧ͊͆̅ͧ̀ͮͧͤ́͘ ̶̸̖̫̤̠͍̰̬͕͇͉͓͇͓̗̠̎̓ͥ̑̐͆̀̾̇̔̓̔͂ͮ́̚͡ ̢͚̱̯̤͌̋̌̿ͧ̏ͫ͊ͨͩ̂ͧ̚̚̕͜͞ ̔̀̒̆҉̶̲̗̘̼̠̱̪̥̗͚̘͓̠̕͜ ̟̫̪͈̙͔̠̼̯̼͓͓͙̥̥̟̯̲̱͐͛̾̏͊̾̂ͣ̄̂ͬͪ̈ͯ̀̕ ̵̧̠̼̙̠̼ͩ̀ͭ̏͂͋̈́́ͣ͒̀͛̉̈́͛̽͛̽̚͝͝ ͆̒̍ͬ̋ͩ̂̊͛̉͂͑̐ͤ̂̒͐͗͏̨̺̗̗̬̭̖͍ͅ ̧̛̫̣͇̤̗̠͈͕̯̠̗̭̼̺̂ͮ̍̍̒̓ͪ̌̇͠ ̴̦̪̭̏͛̉͊ͨ̓̓̓̔̍̎̚͢ͅ ̠͎͎͙̣̮͉͍̭͉͖͓̘͎̗͎̲̣ͮͣ͗̾̉ͧ̓͌ͯ͋́͢ ̷̀̋ͭ͒́̈͏̰͎̙̩̲͘̕͘ ̺͈̠̰̳̺ͬ͆ͩ͌̐̾ͮ̆̆ͧͪ͂̎̀͋͢͞ͅ ̸̵̝̙͕̺͍̰̫͙͔̉̽͌̒ͭͣͤͫͩͨ̏ͥ̽͜͠͝ͅ ̢̟͍̞̖̯͖̹̿́̈̚͢ ̡͇̘̳͚̫ͦͮ͒̈ͤ̆̉̀͞ͅ ̮͇́́ ͚̫̈͛̈͗̎̚̕̕͝ ̸̴̟̞̪̤̫͓̽̾̓͞ ̭̹̻̘̭̃ͤ͆ͧͩͦͭͪ͠ ̠̫̬̰̟͚̺̎ͦ̈̽̚͠͝ ̵̸͓͚ͨ̽̾͛ ̭̗ͭ̀̚ ̢͕̟̩̳̖ͥ̑̅͟ͅͅͅ ͔͙̟͔̌ͨ̇̀̚ ̵̖̱̭̜̦̞̠ͦͣ̍̚͢ ̴̟̟͇̻̭̫̣̻͒̿̒͑͌́̕ ͭ̇ͩ̏͆̍̓҉̵̢̥̼̼ ̳̖̮̤̯͍͓̣ͩͫ̔̕͡ ̢͉̯̲͖̋̎̋̏͘ ̫̗̈̿ͥ̉ͯ͑̏ͮ͗ ̤̞̟̺̳̦͚̩͕̌̔̿ͣ̅ͥͤ̚͠͝F̟̦̩̘ͬ́͊̄̌͆̅͒E̸̤̱͆̃͐ͪ́͒́͠E̞̣̪͎̼̬̙̱͗ͥͦ͒D̰̙̅̕͜ ̸͖̘̬͖̼̈́̾ͥͅ ͔͔̘̮͐̋ͨ̂͘ͅ ͖̠͍ͫ͗͑̾ͫ̏̍͜ ͔͕͇͎̬͖̫̍ͧ̀̿ ̋҉̖̟͙̪̼̜͠ ̢̫̬̆̎͒̅̀ͬ̅ͮ ̿͑̊̇͏̠̦͖͕̤͝ͅͅ ̠͇̜͓̌͑̾ͭ̆ͮ̓ ̑͐͏͕̺́ ̷̙͓͔̰͔̱̜͙̲̾ͥ͑͘ ͙͕̲̮̤̮̹̣͈̇͋ͤ̿ ̫͎̘͐̄͐ ̧̠̪̯̮̬̬̬ͪͥ͒ͦ͛ͬ ́̅͏̲̼̺̟ ̨͉̼͕̪̮̱ͤ̓ͦ̒ͤ̈́͐ͮ͢͜ ̛̝̹̠͚̜͈̈͋̋ ̖̝̖͈̬͖̹̰͙̬̳͙̜̠̹̏̏̊͋̍̈́́͝ ̧̗̗͍̻̥̘̤̖͆̋̃̈͡͝ ̛̺͓͔̩̫̣̙̪̭̤̩̯͉̻̠̰̅ͪͨ̋̐͊̏ͪ̏ͤͤ̈ͤͥ͘͟͞ ̧̨̳̺͙͇̜̟͙̋͑́ͭ̋ͭ̿̔̽̇ͨ͂ͦ͋͛̅̊̒̚ ̮̗̝͋ͬ̂͆͛̆͌ͯͯͦͣ͋̃͂́̀̚ͅ ̛̱̦̝̮̣̫̗̤̹̟͓̮ͧͣ͒͑͌ͤ͘ͅ ̷̱̠̟̰͔̪̦̫̲͌ͯ̆͊ͬ͑̓̓͞ ̳̱̞̻͇̜̘̬̗̮̄ͤ̆͡͡ͅ ̵̡͇̼̥͍̲͖̖͍̯͈̬͔̠̩̮̰͇̤̯̑̊ͭͥ̒̇ͦ͊ͣ͋̅̀̀ ̖̰͕̪̗͈̩͍̺̙̼̤̬̞̞͓͖͑ͨ̑̓̃̀ ̸̸̢̠̫̘̙̩̤ͣ͛̋̆ͨͬ̓́̽̐̚͠ ̓ͤ̏́ͭ͑́̏҉̷̴̛͉̯̖͓͍͉͚̖̲͈̜̮̘̘͖̼̲͘ ̸̧̬̰̪͕̱̥̰̥͕̹̩͖̦͉̻̠̞̃ͫ̈́̄ͮ͗ͩ͒ͩ̆̈́̃̓̔ͥ͢͠ ̱͖͙̜̗̞̱͇̙͔̘̗͍͇̻̤̈ͫ̓̿ͫ̓̎͊ͨͬ͑̀͜͝ ̸̨͖̗͕̜̫̮͕̘̰̟̟̻͓̜͈͚̪̱̩͐̂̓ͦ͝ ̸̡̤̭̘̳͉̜͈̈́ͨͥ̾͆ͥ̍ͧ̎͂̇ͣ̅ͬ͐̉̅͘ ̷̵̧̩̠̣̬̰̱̘̫̱̥̔̿́̂͋ͩͭͦ̀̐ͨ͒ͤ̇ͬ̊̂͝ ̡̧̄̾͊̔͐ͦ͌̃̏̿ͯ҉̦̭͍̘̹̤ ̢͉̟̠͙̭̹͍̜͔̩͔͕͈̥̙̖̈̾ͭ̿ͦ̋̒̍̇ͤ̉ͨ͂̚͠ͅ ̷̔͋͒̀͑̓̓͌̑̓̍̉̚͏̸̟̖̞̺̜̺̭̹̯̦̲̞̦̺̤̫ ̶̶̛̩͕͙͔̠̪͙̥͎̩̟̫̺͔͎̟̥̉̀͒̒̅̓̂ͬͫ͌͊̄̇͑̉ͤ̐͌ ̠͖̙͇̦̗̱̖̥͚͎̜̞̙̪̱͖ͫ̊ͦ̔̄̒ͣ͊͗̅͌ͨͯ̑͘͜ ̷ͩͫ͊̿͑̀҉́͏̛͕̲̣̪̝̥͙̳̲ ̜̠̜̘̖͓͔̠͕̼̔ͧ̃̐ͩ̿̔͑̍̉̉̍́̚͢͠ͅ ̴͕͕͖̟ͩ̏̿ͧͭͤ̍ͥ̆̇̆̄͞ ̨̉̆̓ͦ̾͊̀͢͡҉͈̜̬̦̫̟̯ ̨͔͍̝̜̣̼̙̹̻̬͍ͨ͒͂̍ͬ͑̽ͨ̽̿́ ̡̡͈͖͎̱̪͕̫͉͇̮̪̦̹͙̆̽͋ͪ̊́ ̦̺̠̟͈̭ͤͥ̆̋̉̽̽ͣ̃̀́͡ͅ ̴̷̢ͭͦ̋͒ͦ̽̀́̾ͮͦͤ̊̒̾̎҉̯̖̘̩̪̤͉̭̠̫̯̻͇̝͉ ̵̵̨̬̲̫̫̯͙ͩ̎̑̂̎̈́ͨ̓̄̋̎͛̈́ͭ̚͘͘ ̢̙̬̘̤̬̳̜̭̙̼̥̭͓͂ͤ͌ͥ̇ͪ̿̈́̍ͩ͋́͘͟ ̙̯̤͕̗̠̝̼̙͓̥ͥ̎͌ͣ͗͋̐̇̇ͣ͗͊̓́́͟͜ ̢̤͖͙̟̪͍͍͇͓͂̿̓͋ͣ̑̀́͢ ̴̧̗̻̣̗͔̠̹̮̈͋̓̓̉̎̿̃̄ͩͧ͊͆̅ͧ̀ͮͧͤ́͘ ̶̸̖̫̤̠͍̰̬͕͇͉͓͇͓̗̠̎̓ͥ̑̐͆̀̾̇̔̓̔͂ͮ́̚͡ ̢͚̱̯̤͌̋̌̿ͧ̏ͫ͊ͨͩ̂ͧ̚̚̕͜͞ ̔̀̒̆҉̶̲̗̘̼̠̱̪̥̗͚̘͓̠̕͜ ̟̫̪͈̙͔̠̼̯̼͓͓͙̥̥̟̯̲̱͐͛̾̏͊̾̂ͣ̄̂ͬͪ̈ͯ̀̕ ̵̧̠̼̙̠̼ͩ̀ͭ̏͂͋̈́́ͣ͒̀͛̉̈́͛̽͛̽̚͝͝ ͆̒̍ͬ̋ͩ̂̊͛̉͂͑̐ͤ̂̒͐͗͏̨̺̗̗̬̭̖͍ͅ ̧̛̫̣͇̤̗̠͈͕̯̠̗̭̼̺̂ͮ̍̍̒̓ͪ̌̇͠ ̴̦̪̭̏͛̉͊ͨ̓̓̓̔̍̎̚͢ͅ ̠͎͎͙̣̮͉͍̭͉͖͓̘͎̗͎̲̣ͮͣ͗̾̉ͧ̓͌ͯ͋́͢ ̷̀̋ͭ͒́̈͏̰͎̙̩̲͘̕͘ ̺͈̠̰̳̺ͬ͆ͩ͌̐̾ͮ̆̆ͧͪ͂̎̀͋͢͞ͅ ̸̵̝̙͕̺͍̰̫̬̳͙̜̠̹̉̽͌̒ͭͣͤ̊͋̍̈́́͜͠ͅ ̧̗̗͍̻̥̘̤̖͆̋̃̈͡͝ ̛̺͓͔̩̫̣̙̪̭̤̩̯͉̻̠̰̅ͪͨ̋̐͊̏ͪ̏ͤͤ̈ͤͥ͘͟͞ ̧̨̳̺͙͇̜̟͙̋͑́ͭ̋ͭ̿̔̽̇ͨ͂ͦ͋͛̅̊̒̚ ̮̗̝͋ͬ̂͆͛̆͌ͯͯͦͣ͋̃͂́̀̚ͅ ̛̱̦̝̮̣̫̗̤̹̟͓̮ͧͣ͒͑͌ͤ͘ͅ ̷̱̠̟̰͔̪̦̫̲͌ͯ̆͊ͬ͑̓̓͞ ̳̱̞̻͇̜̘̬̗̮̄ͤ̆͡͡ͅ ̵̡͇̼̥͍̲͖̖͍̯͈̬͔̠̩̮̰͇̤̯̑̊ͭͥ̒̇ͦ͊ͣ͋̅̀̀ ̖̰͕̪̗͈̩͍̺̙̼̤̬̞̞͓͖͑ͨ̑̓̃̀ ̸̸̢̠̫̘̙̩̤ͣ͛̋̆ͨͬ̓́̽̐̚͠ ̓ͤ̏́ͭ͑́̏҉̷̴̛͉̯̖͓͍͉͚̖̲͈̜̮̘̘͖̼̲͘ ̸̧̬̰̪͕̱̥̰̥͕̹̩͖̦͉̻̠̞̃ͫ̈́̄ͮ͗ͩ͒ͩ̆̈́̃̓̔ͥ͢͠ ̱͖͙̜̗̞̱͇̙͔̘̗͍͇̻̤̈ͫ̓̿ͫ̓̎͊ͨͬ͑̀͜͝ ̸̨͖̗͕̜̫̮͕̘̰̟̟̻͓̜͈͚̪̱̩͐̂̓ͦ͝ ̸̡̤̭̘̳͉̜͈̈́ͨͥ̾͆ͥ̍ͧ̎͂̇ͣ̅ͬ͐̉̅͘ ̷̵̧̩̠̣̬̰̱̘̫̱̥̔̿́̂͋ͩͭͦ̀̐ͨ͒ͤ̇ͬ̊̂͝ ̡̧̄̾͊̔͐ͦ͌̃̏̿ͯ҉̦̭͍̘̹̤ ̢͉̟̠͙̭̹͍̜͔̩͔͕͈̥̙̖̈̾ͭ̿ͦ̋̒̍̇ͤ̉ͨ͂̚͠ͅ ̷̔͋͒̀͑̓̓͌̑̓̍̉̚͏̸̟̖̞̺̜̺̭̹̯̦̲̞̦̺̤̫ ̶̶̛̩͕͙͔̠̪͙̥͎̩̟̫̺͔͎̟̥̉̀͒̒̅̓̂ͬͫ͌͊̄̇͑̉ͤ̐͌ ̠͖̙͇̦̗̱̖̥͚͎̜̞̙̪̱͖ͫ̊ͦ̔̄̒ͣ͊͗̅͌ͨͯ̑͘͜ ̷ͩͫ͊̿͑̀҉́͏̛͕̲̣̪̝̥͙̳̲ ̜̠̜̘̖͓͔̠͕̼̔ͧ̃̐ͩ̿̔͑̍̉̉̍́̚͢͠ͅ ̴͕͕͖̟ͩ̏̿ͧͭͤ̍ͥ̆̇̆̄͞ ̨̉̆̓ͦ̾͊̀͢͡҉͈̜̬̦̫̟̯ ̨͔͍̝̜̣̼̙̹̻̬͍ͨ͒͂̍ͬ͑̽ͨ̽̿́ ̡̡͈͖͎̱̪͕̫͉͇̮̪̦̹͙̆̽͋ͪ̊́ ̦̺̠̟͈̭ͤͥ̆̋̉̽̽ͣ̃̀́͡ͅ ̴̷̢ͭͦ̋͒ͦ̽̀́̾ͮͦͤ̊̒̾̎҉̯̖̘̩̪̤͉̭̠̫̯̻͇̝͉ ̵̵̨̬̲̫̫̯͙ͩ̎̑̂̎̈́ͨ̓̄̋̎͛̈́ͭ̚͘͘ ̢̙̬̘̤̬̳̜̭̙̼̥̭͓͂ͤ͌ͥ̇ͪ̿̈́̍ͩ͋́͘͟ ̙̯̤͕̗̠̝̼̙͓̥ͥ̎͌ͣ͗͋̐̇̇ͣ͗͊̓́́͟͜ ̢̤͖͙̟̪͍͍͇͓͂̿̓͋ͣ̑̀́͢ ̴̧̗̻̣̗͔̠̹̮̈͋̓̓̉̎̿̃̄ͩͧ͊͆̅ͧ̀ͮͧͤ́͘ ̶̸̖̫̤̠͍̰̬͕͇͉͓͇͓̗̠̎̓ͥ̑̐͆̀̾̇̔̓̔͂ͮ́̚͡ ̢͚̱̯̤͌̋̌̿ͧ̏ͫ͊ͨͩ̂ͧ̚̚̕͜͞ ̔̀̒̆҉̶̲̗̘̼̠̱̪̥̗͚̘͓̠̕͜ ̟̫̪͈̙͔̠̼̯̼͓͓͙̥̥̟̯̲̱͐͛̾̏͊̾̂ͣ̄̂ͬͪ̈ͯ̀̕ ̵̧̠̼̙̠̼ͩ̀ͭ̏͂͋̈́́ͣ͒̀͛̉̈́͛̽͛̽̚͝͝ ͆̒̍ͬ̋ͩ̂̊͛̉͂͑̐ͤ̂̒͐͗͏̨̺̗̗̬̭̖͍ͅ ̧̛̫̣͇̤̗̠͈͕̯̠̗̭̼̺̂ͮ̍̍̒̓ͪ̌̇͠ ̴̦̪̭̏͛̉͊ͨ̓̓̓̔̍̎̚͢ͅ ̠͎͎͙̣̮͉͍̭͉͖͓̘͎̗͎̲̣ͮͣ͗̾̉ͧ̓͌ͯ͋́͢ ̷̀̋ͭ͒́̈͏̰͎̙̩̲͘̕͘ ̺͈̠̰̳̺ͬ͆ͩ͌̐̾ͮ̆̆ͧͪ͂̎̀͋͢͞ͅ ̸̵̝̙͕̺͍̰̫̉̽͌̒ͭͣͤ͜͠ͅ


The blood that beads out is yours now, to play with. The flow becomes a flood, and the flood turns into mist, coating the interior of the walls. Pulsing alongside the beat in your skull. You step at the would-be hunter, slipping a finger in the wound as they gasp in shock and pain and terror. Bring it to your mouth.


Succour the weary. Punish the unwary. See the unseen.

T̡̼͕̱͔̠̤͓̠̅͐ͮ̐͐ͧ̅͗h̼͓̰͈̓́e̷̞̣͍̪̟̟̮͉ͫͯ̃͘͝ ̸̹̖̼̬̳̱ͯ̐̈̀́ͅB̩͍͚̠̟̝̝̩̳͋̃͑̃͘͢l̞͂̆̋ͨͣ̋́̚͞͞o̞͈̤̓͊́̄̈́̀́ǫ͍̻͚̫̆ͥ̐̾ͭͮ̏d͉͕ͩ̅ͫ͐ͅỵ̦̤͎̜̗͓̻̍͘ ̇ͦ͑ͥ̀̈́͏͚̭̳̙͉̯M̺̳̺̹̬̖͕̠ͥͭ͋̔̑͋̾̿͘ị̈́̋̽͘͜s̺̙͙ͭͮ́͜t̋̾ͯ̄̂ͯ҉͎͚ ̲̮̘̈́ͥ̄ͅi̗̿ͫ̇̇s̵̙̤̩̜̬͖͇̥ͣ̃͠ ̛͔͕̣͌ͨ͑̏̏͌̿ͬ͢ḩ͓̩͉̰̈̔ͫ́͘e̛̜̞͉̼ͬȑͧ͂҉͓͢è̸̱̠̮̪͕̱͎̉͜

 


And all shall be well

And all shall be well

And all manner of thing shall be well

 

Uhri kertoo:
Viisi tuntia olimme vääntäneet. Viisi tuntia olimme taistelleet Mutta ne viisi tuntia olivat päättyneet aatteemme voittoon!

"Ota kymmenen suuruudenhullua. Hauduta pienessä tilassa useita tunteja. Lisää seokseen lupa tappaa ja vainoharhaisuutta maun mukaan..."

Olin juuri kätellyt kummpaneitani ja kiitellyt kaikkia varsin loistavista neuvotteluista. Kiitäessäni kohti hissiä en huomannut, kuinka petturuuden hämähäkki tipahti takkini hihaltani.

"Jos kuumentunut ja hiostunut tunnelma ei kiehu itsekseen yli, tuudittaudu turvallisuuden tunteeseen."

Kieron toverini iskiessä puukon kylkeeni kiehui vereni kuin aatteemme väri.

"Tarjoile seos kylmänä"

Kaksi muuta neuvottelijaa olivat hiljaa kuin hiiret kun he kulkivat ruumiini kera hiljalleen hissin mukana kohti katutasoa.

Pisteet
Murhaaja: 10(murha) + raportti 2,5 = 12,5p
Uhri: raportti 2p


26.09.2016 klo 19.02 Veitsi viuhuu Bulevardilla

Wilde jatkaa leikkuupuuhissa. Tällä kertaa veitsen alle jää M. Amanita Bulevardilla. Surmatyötä todistaa tuttuun tapaan kaksi kauhistunutta silminnäkijää.

Murhaajan näkökulma:
Maanantai ilta: Saavuttuani kotiin yliopistolta päätin lähteä uudelle verireippaillulle. Tosin tällä kertaa se kohdistui Metropolitaniin. Olin saanut selville uhrin olevan Bulevardin 31:ssä, jossain toimikunnan kokouksessa. Ajattelin soveltavani samaa taktiikka kuin Kaisatalolla, eli odottamista ja kärsivällisyyttä. Istahdin kokousluokan vieressä olevaan sivukäytävään ja jäin vartomaan. Ihmisiä tuli ja meni, ja viimein klo 19:00 kokous loppui. Pistooli tuntui kiusallisen epäpersoonalliselta, niin olin päätynyt samaan puukkoon nytkin. Sehän olisi ollut vallan harmillinen tapaus, jos uhri olisi kokenut tulleensa luokatuksi kömpelöllä pyssyllä. Uhrin astuttua ulos luokasta varmistin reitin olevan selvä. Viisi nopeaa askelta ja sivullas tekivät tehtävänsä. Jotta murha ei olisi ollut liian täydellinen oli käytävässä, kaikkien harmiksi, kaksi silminnäkijää.

Uhrin näkökulma:
Tiedossa oli, että juuri näinä päivinä oli alkamassa salamurhaajien kekri. Toimeksiantajat kävivät villeinä. Eikä kulunut aikaakaan, kun huhu aivan uudesta, kylmäverisesti viiltävästä verenvuodattajasta kantautui jo ennen lounasta. Kekrin ensimmäisen uhrin elämä oli päättynyt suoraan silminnäkijöiden edessä. Onneksi oma henki oli vielä tallella, mutta eihän tällainen kokematon murhaaja minua varmasti niin helpolla yllättäisi. Aloittelijan tuuria.

Olin koko päivän ollut ylivirittynyt aamun uutisten johdosta, murhaajat siis jo kirmailivat pitikin kaupunkia valtoimenaan ja täytyi tuon uuden viiltäjän varalta olla erityisen valpas. Illan koulutus Bulevardilla oli kuitenkin pitkäveteinen. Koulutuksen tahmea aihe ja rauhallinen ympäristö sai minun huomioni herpaantumaan ja rentoutumaan ehkä hieman liikaa. Aloin haaveilemaan mitä erikoisimmista keinoista listiä omat kohteeni, joilla saisin mainetta ja kunniaa sekä sairasta mielihyvää.

Havahduin haaveistani, kun ympärilläni olevat kanssaopiskelijat alkoivat valmistautua lähtöön. Sovittiin että käydään kaljalla. Sen jälkeen pääsisin vihdoinkin toteuttamaan itseäni. Astuin kahden toverin perässä käytävälle, muiden vielä jäädessä luokkaan hetkeksi keskustelemaan. Käytävä näytti autiolta, tarkistin taskussa olevan aseeni. Pahus, se oli vuotanut ja kastellut takkini… Nostin katseeni eteenpäin ja näin hullunkiiltoisen tuijotuksen ilmestyvän kuin tyhjästä. Viiltäjä oli löytänyt seuraavan kohteensa ja tuijotti sitä nyt suoraan silmiin, häpeilemättä. Hän tiesi kuka olen. Taistele! Ajatus iski tajuntaani nanosekunnissa, hapuilin asetta taskustani mutta oli jo liian myöhäistä.

Aloittelijan tuuria.

Pisteet
Murhaaja: 10(murha) -4(kaksi silminnäkijää + raportti 1,5 = 7,5p
Uhri: raportti 2p


26.09.2016 klo 11.01 Veitsi viuhuu Kaisakirjastossa

Ensimmäinen veitsimurha tehty. Wilde puukottaa Stefan Richterin Kaisakirjastossa. Surmatyötä todistavat pari kauhistunutta lukijaa. Käytävä värittyy ruskan väreihin, toimeksiantaja arvostaa.

Murhaaja kertoo:
Maanantai aamu: Uhrini majaili Kaisakirjastossa. Päivä oli pitkällä, ja olin päättänyt piipahtaa jo aikaisin raikkaalle aamumurhalle. Tosin, silloin klo 09:00, mielikuva "nopeasta murhasta" jäi ajan mittaa haaveeksi, huomattuani uhrini olevan käytännössä naulattu lukutuoliinsa, vieläpä kymmenien silminnäkijöiden kera. Hetken pörräiltyäni siinä ympärillä jäin istumaan uhriani vastapäätä ja hautomaan mahdollisuuksiani. Tuntien vieriessä tilanne alkoi vaikuttaa jo toivottomalta. Neiti oli pultattu tuoliin, todistajia olisi liiaksi ja mitään huomiota herättämätöntä tapaa kammeta uhria tuolistaan ei ollut. Kuitenkin muutaman tunnin kärsivällisyys palkittiin, kun uhri kävi puuteroimassa nenäänsä. Asetuin asemiin ja jäin odottamaan. Sijainti oli lähes täydellinen, ei todistajia ja pitkät kirjahyllyt peittivät näkyvyyden massoilta. Uhrin palatessaan näimme toisemme. Sekunnin pohdinnan jälkeen neiti otti jalat alleen, muttei ollut kyllin nopea väistääkseen puukoniskuani, joka osui klo 11:00. Kirjastoon jäi päivän päätteeksi vähän lisää punaisia kirjoja ja yksi valtiotieteen opiskelija.

Uhri kertoo:
Syyskuun viimeisenä, kirpeänä maanantaiaamuna olin raahautunut Kaisakirjastoon viimeistelemään erästä pääainekurssini vaatimaa analyysiä. Koko aamun olin tuntenut oloni jostain syystä hieman normaalia vainoharhaisemmaksi (kenties vasta-aloittamani jokseenkin kyseenalaisen osa-aikatyön takia), ja koko matkan ajan olin puristanut taskussani painavaa vastahankittua pistoolia.

Pari tuntia kirjastossa puurrettuani aloin kuitenkin jo tuntea oloni hieman rennommaksi - liekö ollut syynä kasvanut väkijoukko tai lähestyvä lounastauko. Joka tapauksessa, turvallisuuden tunteeseen tudittuneena, nousin aseettomana jaloittelemaan. Heti suunnatessani takaisin paikalleni tajusin kuitenkin kohtalokkaan virheeni: näin epäilyttävän hahmon odottelevan paluutani kulman takana, ja katseemme kohdatessa hänellä välähti hullunkiilto silmissä ja veitsi kädessä. Käännyin juoksemaan pakoon ja olin juuri kiljaisemassa avunhuudon, kun tunsin kylmän terän selässäni. Pari silminnäkijää jäi kauhusta jähmettyneenä tuijottamaan allani leviävää verilammikkoa, ja murhaaja pakeni paikalta.

Pisteet
Murhaaja: 10(murha) + 1(ensimmäinen murha) + 1(ensimmäinen veitsimurha) -4(kaksi silminnäkijää) + raportti 1,5 = 9,5p
Uhri: raportti 1,5 p


26.09.2016 klo 00.01 Hellan levy alkaa kuumeta

On taas se aika syksystä kun kattila siirretään hellalle ja pohditaan millaisia aineksia soppaan sekoittuu.