Syysturnaus 2019 (7.10.-20.10.) Status: Peli käynnissä Pelaajia murhattu: 10 Tappoja: 3 Pidätyksiä: 0
Sivullisia uhreja: 0 Todistajia: 2 Silminnäkijöitä: 4

Syysturnaus 2019 7.10.-20.10.2019

Tapahtumat


17.10.2019 klo 16.20 Amuletti vaihtaa omistajaa!

Shamaani jää Kumpulassa Neia Orimenorin saaliiksi, ja myös hänen kanniskelemansa himoittu amuletti päätyy murhaajan käsiin. Mutta tuottaako taikakalu tosiasiassa kantajalleen onnea vai onnettomuutta? Se jää nähtäväksi!

Murhaaja kertoo:

Obgunabali haluaa Amuletin. Amuletti on Shamaanilla. Amuletti täytyy viedä Shamaanilta. Liian monta kertaa olen jo tuottanut pettymyksen. Tässä tehtävässä on pakko onnistua.

Vaanin Shamaania Kumpulan Unisportin luona. Onneksi ei tarvitse odottaa kauaa. Seuraan häntä kohti Chemicumia. Rakennuksen ovilta hän kääntyy kuitenkin eri suuntaan kuin olin ajatellut. Hänen on täytynyt aavistaa aikeeni. Ja siksi hän käyttää kiertotietä. Jään odottamaan. Lopulta hän tulee minua vastaan käytävässä, mutta paikalla on liikaa silminnäkijöitä. Kaiken lisäksi Shamaani katsoo minua suoraan silmiin. Tunnen hänen näkevän suoraan sieluuni. Vatsani kääntyy ylösalaisin. Viimeistään nyt hän tietää aikeeni. Pakenen kauhuissani paikalta.

Hetken päästä pystyn taas ajattelemaan selkeästi. Tiedän, minne Shamaani matkaa seuraavaksi. Menen edeltä odottamaan häntä. Piiloudun nurkan taakse. Pian näenkin kohteeni. Vai näenkö? Sama ruumiinrakenne, samanväriset kengät, samanvärinen kassi. Epäröin. Jokin ei täsmää. En tiedä mitä tehdä. Ja sitten tilaisuuteni on ohi. Tuotin taas pettymyksen.

Lähden masentuneena kävelemään kohti bussipysäkkiä. Matkalla kohtaan odottamattoman vastaantulijan. Hän se on. Shamaani. En ole uskoa silmiäni. Noituutta! Shamaani osaa luoda itsestään kaksoisolentoja! Hämmentyneenä en osaa muuta kuin kävellä hänen ohitseen. En ehdi keksiä mitään toimintasuunnitelmaa. Toimin vaistojeni varassa. Käännyn ja alan seurata Shamaania. Saavutan häntä. Käsi tiukasti veitsenkahvan ympärille puristuneena. Hän huomaa minut ja kaivaa esiin pistoolinsa. Nyt tai ei koskaan! Vapaa käteni ottaa oman paukkurautani esiin ja ammun Shamaania juuri kun hän kääntyy minua kohti. Vihaan käyttää tällaisia luonnottomia aseita. Mutta nyt ei ollut vaihtoehtoja. En olisi ehtinyt puukottaa. Anna anteeksi, Obgunabali!

Noukin ruumiilta Amuletin. Poistun paikalta nopeasti. Iloitsen. Me saatiin amuletti! Obgunabali on varmasti tyytyväinen. Kauan eläköön Obgunabali!


17.10.2019 klo 12.50 Fantasiakirjallisuuden vaarat

Maagista amulettia kantanut Shamaani kuolee Pasilan kirjaston fantasiahyllyn edustalle, kun Ruskan virittämä ansa laukeaa ja tämä viimeistelee verityönsä veitsellä. Hyllyjen välissä vaaninut Etsivä A näkee, kun amuletti siirtyy uudelle omistajalleen, ja hyökkää tämän kimppuun kirjaston edustalla vain hetkeä myöhemmin. Ruska on kuitenkin valppaana ja ehtii ampua, vaikka saa myös itse kuolettavan osuman. Yllättävän sinnikkääksi osoittautuva Shamaani nousee kuolleista noutamaan rakkaan amulettinsa kahden maassa lojuvan ruumiin välistä.

Etsivä kertoo:

Vaanin amuletin/kristallikallon haltijaa Pasilan kirjastossa. Hyllyjen välissä selkäpiini kuitenkin vapisi ja tunsin tutun varjon laskeutuvan ylleni. Vanha tuttu löytyi väijymästä samalta apajalta. Jälleen vaihdoimme kuulumiset ja vajosimme hyllyväleihin. Menin vaanimaan sivummalle ja näin miten vanha ystäväni ja shamaani keskustelivat. Kassista amuletti myös vaihtoi omistajaa. Mietin mitä tehdä. Tiesin nyt kenellä on hallussaan maaginen amuletti mutten hänen nimeään tai oikeuttani anastaa kyseinen aarre itselleni. Päätin ottaa riskin ja kirjaston ulkopuolella syöksyin uuden kohteeni perään sanoen kuuluvasti: "Antaudu". Ja ammuin. Samalla kirpaisi. Tiesin osuneeni, mutta niin oli hänkin. Viimeisenä näin vain miten shamaani poimi amuletin hellään huomaansa.


16.10.2019 klo 14.20 Kuka väittikään, että halaus pidentää ikää?

Amatsoni törmäsi kadulla vanhaan tuttuun. Niin teki myös Tinderin veitsi. Yksi silminnäkijä jäi harmissaan pohtimaan omien ystäviensä luotettavuutta.

Murhaaja kertoo:
Ken toisen tunnistaa, se verta pääsee vuodattamaan

Tiesin kohteeni saapuvan naapurustooni keskiviikkona klo 14 paikkeilla, tämä olisi aivan täydellinen paikka iskeä, totesin itselleni. Kaiken kukkuraksi olimme tuttuja jo ennestään, joten hän tuskin osaisi epäillä motiivejani, ajattelin. Suuri suunitelmani olisi kohdatessa tervehtiä ja halata häntä, ja halauksen lämpimässä otteessa viedä hänen henkensä, tiedossa olisi siis kirjaimellisesti selkäänpuukottamista. Hymistelin siis tyytyväisenä itsekseni ja valmistauduin lähtöön.

Menin jo hyvissä ajoin kytikselle sopivaan paikkaan. Kohde antoi odottaa hyvän tovin ja olikin 20 min myöhässä alkuperäisestä ajasta, alkoi tulla jo kylmä ja silminnäkijöitäkin vilisi paikalla uskomattaman paljon. Aloin jo hermostua, mutta hoin itselleni että hän on aina myöhässä, kohta hän saapuisi ja saisin kauan odottamani koston.

Pitkä odotukseni onneksi palkittiin ja pian jo näinkin rakkaan ystäväiseni kävelevän loivaa rinnettä alas, täysin tietämättömänä mikä häntä kohta odottaisikaan.

Tervehdin häntä yllättyneenä, sillä olimmehan viimeksi nähneet yli puoli vuotta sitten. Raukka tervehti myös iloisesti, halasimme jälleennäkemisen ilosta, ja siinä, tiesin hetkeni koittaneen, vedin oikealla kädellä veitsen taskustani ja iskin häntä selkäpuolelta suoraan vasempaan keuhkoon. Hämmentyneenä uhri irroitti otteensa halauksesta ja istin häntä vielä useamman kerran rintaan varmistaakseni tekoni. Kunnes hän tuskasta vaikertaen luhistui jalkoihini anellen armoa. Työni oli tehty. Harmillisesti paikalle oli sattunut yksi silminnäkijä, hän ei tosin onnekseni reagoinut tapahtuneeseen mitenkään sillä oli tapahtumahetkellä jo selkä meihin päin. Jatkoin matkaani keskustaan muita tehtäviäni kohti ja jätin tämän mätäisen raadon keskelle katua villipetojen tuhottavaksi.

Uhri kertoo:
Olin viattomalla kävelyllä länsi Pasilan viidakossa. En tunne täältä oikein ketään, mutta äkkiä eteeni ilmestyi ihminen, joka selkeästi tunsi minut ja vaikutti haluavan halata. Minulla ei ole kasvomuistia, enkä halunnut olla epäkohtelias, joten näin kuolin hänen tikariinsa silminnäkijän vain valuessa katua pitkin. Helsinki on kylmä paikka jossa kehenkään ei voi luottaa ja jossa parin päivän suunnittelutyö valuu hetkissä hukkaan. Toivottavasti jatkajani on kerännyt tarpeeksi tietoa nirhatakseen kohteeni. Itse tuhoan myrkkyni ja siirryn kotona työskentelyn pariin toivoen haamulleni metsästysonnea.


15.10.2019 klo 21.09 Myrkyllisiä haaveita

Neia Orimenorin nuolimyrkkysammakot olivat osuneet Ruskan kulkuneuvon kahvoihin, mutta Ruskalla oli suojelukeinot käsillä, joten molemmat poistuivat paikalta päänahat tallessa.


14.10.2019 klo 16.00 Foley MacGuffin puolustaa

Foley MacGuffin seikkailee Porthanian 6. kerrokseen norsupyssy kourassaan. Torrakko tuleekin tarpeeseen kun Lunan myrkkytikka viheltää seikkailijan korvan ohi. Kamppailun jälkeen taivas on kuuton mutta seikkailijan matka jatkuu.

Epäonninen murhaaja kertoo:

Tämän piti olla varma murha. Tiedän, niinhän kaikki sanovat, mutta tämän oikeasti piti. Ei todellakaan samanlainen kuin ne kaksi edellistä, jotka hoidin ”ei tästä mitään tule mutta kokeillaan silti”-asenteella. En tiedä mistä kiikasti, kun ei onnistunut; ehkä puoli tuntia aikaisemmin tehty salitreeni oli ollut liian raskas, tai jostain syystä luottoaseeni ei tänään suostunut yhteistyöhön. En tiedä. Omista ampumistaidoistani ei ainakaan ollut kyse. Siitä olen varma.

Melkein viikon kestäneen hiljaiselon jälkeen päätin pitkästä aikaa suunnata väijymään seuraavaa uhriani, tällä kertaa Porthanian hiljaiseen kuudenteen kerrokseen. Matka Tiedekulmasta tosin keskeytyi arvaamattomaan kohtaamiseen, kun kohteeni käveli yllättäen minua vastaan. Hän huomasi minut ja yritin peittää ”voi vittu”-tunteen ystävällisen hymyn alle. Miksi hänen piti juuri nyt tulla vastaan? Pysähdyimme hetkeksi juttelemaan ja sain olla todella tarkkana, etten vain paljastuisi. Lopulta kohteeni lähti ”kauppaan” (niin varmaan – toimeksiantajan antamissa tiedoissa ei kyllä ollut sanaakaan mistään kaupasta ennen luentoa) ja itse pääsin etsimään kuutoskerroksesta sopivan odottelupaikan.

Se löytyi lopulta hissien edestä. Jäin nojaamaan pylvääseen siten, että portaista minua ei huomattaisi – tällä kertaa oikeasti päätin, että nyt niitä silminnäkijöitä ei oikeasti ole. Ihmisiä käveli kerroksessa silloin tällöin ja läheiselle sohvalle istahti aina välillä joku, mutta hän ei koskaan siinä kauaa viihtynyt, joten sain aivan rauhassa yksin visioida tulevaa murhaa. Lopulta kohde astui ulos hissistä, mutta arvatkaa, oliko yksin! Ei tietenkään! Kohteellani oli mukanaan kaksi sivullista. Kolmas kerta toden sanoo -sanonta ei selkeästi päde minuun, joten ammuin. Sivullisista huolimatta.

Jos kaikki olisi mennyt putkeen, raportti päättyisi tähän ja olisin vielä hengissä. Mutta kaikki ei mennyt putkeen. Luotini ohitti hänet vain parilla sentillä, mikä selkeästi yllätti meidät molemmat. Jäimme yhdessä tuijottamaan luodin tekemää reikää seinässä, kunnes hän kaivoi oman aseensa taskustaan. Pistoolini osoitti tässä vaiheessa tyhjänä kohdettani enkä olisi mitenkään ehtinyt täyttää lipasta. Ei ei ei… Jälkikäteen ajateltuna olisi pitänyt vain viimeistellä homma puukolla mutta päätin juosta karkuun. Kuulin laukauksen ja kaaduin lattialle osuman voimasta. Kohteeni nauru kaikui korvissani, kun vereni jäi koristamaan Porthaniaa muistona epäonnistumisestani.


14.10.2019 klo 00.01 Täydenkuun rituaali herättää kuolleet

Yössä kiirii rumpujen nälkäinen rytmi, ja keskiyön hetkellä raja elävien ja kuolleiden välillä murtuu. Kostoa janoavat vainajat ovat jälleen keskuudessamme. Jahti alkaa uudelleen, eikä kukaan ole enää turvassa.


10.10.2019 klo 09.18 Paha ei lepää

Päänoitatohtorin rauhaton ruumis jäi surmapaikalle kummittelemaan. Etsivä M palasi viimeistelemään työn veitsellä, mutta kostonhimoinen kalma oli oppinut ampumaan kovilla. Kaksi lähti saattamaan toisiaan tuonpuoleiseen, varmistaakseen että kumpikaan ei eksyisi matkalla Exactumista.

Murhaaja kertoo:

“Hoitelitko varmasti oikean henkilön??” ärisee ääni puhelimessa. Ei, ei, ei, ei, ei! Ilmeisesti Päänoitatohtori on yhä elossa. En ymmärrä, osuin varmasti, näin sen omin silmin. Onko mahdollista että Päänoitatohtori käytti jotain taikaa? Onko hänellä monta elämää? Voiko häntä edes tappaa tavallisilla aseilla?

Minun on pakko yrittää uudestaan. Ja tällä kertaa en voi epäonnistua. Lähden aamuvarhaisella Kumpulaan väijymään Päänoitatohtoria hopealla päällystetty puukko taskussani. Hopeahan toimii taruolentoihin, toimiihan?

Tarkkailen ikkunasta kampukselle saapuvia ihmisiä. Aikaa kuluu. Päänoitatohtorin pitäisi olla täällä jo! Voiko olla niin, että toimeksiantajani olisikin ollut väärässä? Haluan yhä uskoa onnistuneeni eilen. Sitten näen tutun hahmon kävelevän aukion poikki. Sydämeni on pysähtyä. Siinä hän taas seisoo, varsin elävän näköisenä ollakseen niin kuollut. Ryntään ovelle odottamaan tilaisuuttani. Mutta hän ei tulekaan sisään. Näen ikkunasta hänen pysähtyneen ulos, turvallisen matkan päähän. Olin taas paljastunut. Päänoitatohtori kääntyy ja kävelee pois. Mitä nyt? Toivon hänen valinneen toisen oven. Juoksen sisäkautta rakennuksen toiseen päähän ja piiloudun pylvään taakse. Ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen näen lopulta kohteeni saapuvan. Seuraan häntä pidemmälle Exactumiin. Vaikka aulassa oli useita sivullisia, käytävä ammottaa tyhjyyttään. Aivan kuin olisimme siirtyneet toiseen todellisuuteen. Saavutan Päänoitatohtorin parin juoksuaskeleen jälkeen alimpaan kerrokseen vievissä portaissa, ja isken häntä puukolla selkään. Hän taisi tietää mitä odottaa, sillä hänellä oli oma teränsä jo esillä. Muu maailma tuntuu katoavan ympäriltä ja häviävän sumuun. Mikset voi vain pysyä kuolleena!? Isken häntä uudestaan ja uudestaan välittämättä sakenevasta sumusta, tai mistään muustakaan. Taisimme molemmat osua toisiimme.

Uhri kertoo:

Ei kovin hienovaraista, Etsivä M. Mikset vain kävellyt vastaan sieltä ovelta?

No, aika tehdä katoamistemppu taas. Harmi, että ovienavaamisamuletti on vielä hankkimatta; sivuovi olisi tehnyt tästä helpompaa...

Pääovella kaikki hyvin toistaiseksi, ei ketään näkyvissä. Ripein askelin vain!

Portaissa kuulen sen, epämääräisen sihahduksen, joka ei kuulu asfalttiviidakon rytmiin! Ei, siltä kuulostaa metsästäjän syöksy saaliin kimppuun teräaseen kera! Onneksi elän ase kädessäni, ehdin ampua ja vielä varmistaa pamauksella.

Kuten arvasin, hän oli jo selustassani, mutta nyt hän lähtee rinnallani kohti pimeää.

Pisteet:

Murhaaja: Lisäkohteen murha 10p + tyyli 1p + raportti 2p = 13p
Uhri: Tappo 5p + raportti 1,5 - tuomaristovähennys 6,5p = 0p


09.10.2019 klo 18.05 Kylmä nukutus väsyneelle

Päänoitatohtori on saanut virkistävän kylvyn; joitakin roiskeita löytyy yhä Exactumin portailta, ja tarkka maistaja huomaa, että veden suolaisuus ja mineraalipitoisuus viittavat Etsivä M:n kotiseutuun.

Murhaaja kertoo:

Olin yötä myöten pohtinut, kuka tai mikä voisi olla pääkaupunkiseutua riivaavan henkirikosaallon takana. Suurimmalta osalta uhreista on nyljetty päänahka irti, aivan kuin kyseessä olisi jokin rituaalimurha. Kuka tämän takana on? Kuka voisi tehdä jotain tällaista? Toimeksiantajani on epäillyt, että tähän liittyy jotain ikiaikaista ja pahantahtoista. Mustaa magiaa. Oletettavasti vyyhdin takana on yksi henkilö, “Päänoitatohtori”, jolla on apunaan useita kätyreitä.

Herään siihen, että puhelin piippaa tekstiviestin merkiksi. Puhelimeni näytöllä näkyy yllättävä viesti: “Tiedän kuka Päänoitatohtori on.” En jää voivottelemaan huonosti nukuttua yötä vaan nappaan pistoolin mukaani ja juoksen ovesta odottamatta hetkeäkään. Päänoitatohtori on pysäytettävä! Ja meillä on vihdoinkin mahdollisuus siihen!

Päivisin hän esiintyy tavallisena opiskelijana. Yöllä hän on betoniviidakon kauhu. Hän lähettää kätyrinsä riistämään viattomien kansalaisten henkiä (ja päänahkoja). Anastamiaan ruumiinosia hän käyttää loitsuihinsa ja rituaaleihinsa. Ja tällä hetkellä katseeni seuraa häntä tiiviisti Exactumin ikkunan takaa. Rakennus on kuitenkin pullollaan ihmisiä, joten en voi iskeä vielä.

Joudun poistumaan paikalta hetkeksi, ja hoitamaan muita velvollisuuksiani. Palaan juuri ajoissa, Päänoitatohtorin kävellessä jo portaita pitkin kohti aulaa. Ryntään ulos ja asetun valmiuteen ulko-oven luokse, nurkan taakse. Kuluu hetki. Ja toinen. Päänoitatohtoria ei kuulu. Miten tämä on mahdollista? Olin aivan varma että hän kulkisi tästä. Katselen ympärilleni ja huomaan kohteeni kävelevän jo takanani kohti bussipysäkkiä. Miten hän pääsi ohitseni? Noituutta! Hänen on täytynyt aavistaa aikeeni ja tehdä jotain temppujaan. Miten voin ikinä onnistua tehtävässäni, kun hän tietää että olen hänen perässään? Seuraan Päänoitatohtoria keskustaan, mutta kadotan hänet väenpaljoudessa. Pahus. Täällä on muutenkin liikaa silminnäkijöitä. Täytyy keksiä toinen suunnitelma.

Tiedän Päänoitatohtorin palaavan vielä Kumpulaan, joten lähden edeltä odottamaan häntä. Bussipysäkin ja kampuksen välissä on puistikkoa, joka tarjoaa näkösuojan. Tarkkailen puiden välistä busseista nousevia ihmisiä, kunnes lopulta näen kohteeni. Juoksen parkkipaikalle autojen taakse odottamaan sopivaa hetkeä. Odotan parin silminnäkijän menevän ohi, minkä aikana Päänoitatohtori on jo ehtinyt melkein sisälle. Riennän hänen peräänsä, sormet tiukasti aseeni ympärille puristuneena, kunnes lopulta tavoitan hänet toisen ja kolmannen kerroksen välillä kierreportaissa. Sydän hakaten vedän liipasimesta, ja – osun suoraan maaliin. Seison hetken tyrmistyneenä paikoillani, mutta sitten palaan takaisin todellisuuteen. Liukenen paikalta nopeasti, sillä en halua että minut yhdistetään millään lailla viimeaikaisiin murhiin. Pikku hiljaa adrenaliini vaihtuu helpotuksen tunteeksi, kun tajuan, että kaikki on ohi. Helsinki on pelastettu pahalta Päänoitatohtorilta, ja toimeksiantajani on tyytyväinen.

Onneksi kaupungillamme on minunlaisiani sankareita.

Uhri kertoo:

Kenenkään ei pitäisi olla liian rauhallinen asfalttiviidakossa.

Siksi kannan aseitani yhä mukanani, valmiina.

Tiedän kuitenkin, että pimeys lähestyy. Päivä on ollut pitkä, edellinen yö pidempi, edeltävät kuukaudet kaikkein pisimmät.

Pelastuin kerran, mutten tule pelastumaan kahdesti; moinen rikkoisi luonnon tasapainoa. Tunnen sen ja tiedän, ketä odottaa.

Saapuessaan viileä nesteen kosketus on lähes armollinen, mutta…

Olisiko silti pitänyt ottaa hissi?

Pisteet:

Murhaaja: Lisäkohteen murha 10p + raportti 2,5p - pituus 0,5p = 12p
Uhri: Raportti 1,5p - tuomaristovähennys 1,5p = 0p


08.10.2019 klo 18.03 Kissan raapaisu

Äänettömin askelin Luna hiipi zuvi-zukan taakse Kissaan ja silpaisi päänahan mukaansa, zuvi-zukan tavoitellessa liian myöhään asettaan ja vain yhden henkilön katsellessa teurastusta avuttomana sivusta. Henkimaailma on hiljaa, ja antaa Lunan jatkaa matkaansa rauhassa.

Murhaaja kertoo:

”Okei, tällä kertaa pitää vähän tsempata”, ajattelin kun istahdin parin metrin päähän kohteestani eräässä pienessä keskustan kahvilassa. ”Ei silminnäkijöitä enkä varmasti paljastu samalla tavalla kuin aamulla”. Tätäkään murhaa ei pitänyt tapahtua. Ei ollut tarkoitus metsästää enää ketään tänään, mutta minulla sattui juuri olemaan mukava parin tunnin tauko ennen seuraavaa menoa ja tietenkin kohteeni sattui tarjoamaan minulle mukavan tilaisuuden yrittää, joten miksi en olisi hyödyntänyt tätä mahdollisuutta?

Kohteeni nenä oli kiinni kirjassa koko ajan. Kannen perusteella jotain teologiaan liittyvää. Yritin itsekin näyttää siltä, että teen jotain järkevää ja viimeistelin puolikeskittyneenä esseetä juoden samalla ihan hyvää kaakaota. Ajatukseni olivat tosin tulevassa murhassa, ja vilkuilin kelloa neuroottisesti odottaen hetkeä, jolloin hän lähtisi. Sekunnit ja minuutit valuivat. Essee tuli valmiiksi. Aloin olla jo sen verran hermostunut, että tuijotin vain tyhjää läppärin näyttöä ja pohdin, kauanko menee, että murhaamiseen tottuu eikä pulssi nouse taivaisiin aina, kun pitäisi lahdata joku.

Viimeinkin hän nousi penkiltä. Poistui kahvilasta ja lähti kävelemään kohti Kissaklusteria. Kahvilan ohi kulkiessaan hän vielä vilkaisi ikkunasta sisään ja katsoi minua hieman epäluuloisesti. Voi paska.

Kamat kasaan ja perään. Pysyttelin sopivan etäisyyden päässä hänestä, mutta hän vilkaisi aina välillä minua ja tiesin, että aikeeni paljastuivat. Taas.

Yhtäkkiä hän pysähtyi ja kysyi, olinko menossa Alter Egolle ja voisinko näyttää tietä. Vastasin ystävällisesti, että olin (en ollut) ja mennään vain samaa matkaa (vielä parempi; jos kohde kävelee vieressäni niin ei tarvitse edes juosta, kun haluan iskeä). Onneksi tiesin tasan tarkkaan missä Kissaklusteri sijaitsee, muuten tilanne olisi muuttunut hieman noloksi omalta osaltani. Rupattelimme niitä näitä matkalla, vaikka molemmat tiesimme, mitä olin tekemässä. Katu hiljeni ja jossakin vaiheessa huomasin tilaisuuteni tulleen. Hän huomasi saman vain hetki liian myöhään. Hänen pistoolinsa oli jo hänen kädessään ja tulossa ulos taskusta, kun oma luotini lävisti hänet. Jäin ruumiin viereen miettimään, mitä tekisin sille, ja silloin huomasin yhden kauhistuneen sivullisen seuraamassa järkyttyneenä tilannetta. Huoh. Ehkä vielä joku päivä en mokaa tätä… No jaa, ainakin sain homman hoidettua.

Uhri kertoo:

Hemmetin penskat olivat varastaneet äitinsä aseet omiin seikkailuihinsa. Piti aloittaa pääkallonmetsästys uusien sopivien aseiden etsinnällä. Aseiden kokoaminen vei liiaksi huomion viidakon vaaroista ja niin kävikin, että vaikka huomasin lähestyvän vaaran, olin liian hidas ymmärtämään, kuinka nopeasti viidakko iskeekään. Uusi ase liukasteli sormissa niin, että itsepuolustus ei onnistunut, vaikka tieto vaarasta oli ajoissa tiedossa.

Pisteet:

Murhaaja: Murha 10p - silminnäkijä 2p + raportti 2p + uskollisuus tyylille 0,5 p = 10,5p
Uhri: Raportti 1,5p


08.10.2019 klo 11.00 Leppävaarassa on vaaransa

Päänahkoja keräillyt Amatsoni joutuu maistamaan omaa lääkettään kuollessaan salametsästäjän luoteihin Leppävaarassa. Asetta piteli häikäilemätön Luna, jota edes silminnäkijä ei hidastanut.

Murhaaja kertoo:
Oloni oli kaukana toiveikkaasta, kun matkustin kohti Leppävaaraa. Maanantai ei tuottanut ollenkaan toivottua lopputulosta, enkä nähnyt omia kohteitani kertaakaan. Hieman samanlainen fiilis oli tästä päivästä. Mutta ajattelin silti kokeilla, koska parempaakaan tekemistä ei ollut – luennolle meno ei juurikaan houkutellut.

Leppävaara kuhisi ihmisiä yhdeltätoista, mikä ei tietenkään parantanut odotuksiani. Pahin työmatkaruuhka oli jo ohitse, mutta porukkaa oli silti paljon. No, menin alikulkutunneliin, jossa pystyin tarkkailemaan tilannetta. Yllätyksekseni kohde löytyi hyvin nopeasti; pian tunneliin astumisen jälkeen huomasin hänen seisoskelevan jonkin tolpan vieressä. Eipä siinä mitään, jäin itsekin seisomaan vähän matkan päähän hänestä ja mietin sopivaa tilaisuutta iskeä. Hän vilkuili ympärilleen ja lähtikin yhtäkkiä kävelemään ihan eri suuntaan kuin olin ajatellut. Lähdin perään hyvin hämmentyneenä tästä liikkeestä. Eikö hänen pitänyt mennä keskustaan junalla? Jossakin vaiheessa hän pysähtyi, kääntyi 180 astetta ympäri ja palasi tulosuuntaansa. Silloin tajusin paljastuneeni. Se oli ollut vain ja ainoastaan testi. En tiedä missä vaiheessa hän arvasi minun olevan hänen perässään mutta ilmeisesti siihen ei kauaa mennyt. Seuraavaksi tein juurikin sen mitä kuka tahansa salamurhaaja tällaisessa tilanteessa tekisi. Naamioiduin. Toisin sanoen otin pipon pois päästäni ja epätoivoisesti ajattelin, ettei hän ehkä enää tunnistaisi minua, jos/kun hän vilkaisisi olkansa yli. Kuten arvata saattaa, ei toiminut. Pysyin kaikesta huolimatta hänen kannoillaan, vaikka tiesin että yllättäminen ei enää olisikaan mahdollista. Hän pysähtyi juttelemaan jonkun kanssa – mietin, onko tämäkin vain hämäystä vai hoitaako hän oikeasti joitain bisneksiä - ja pyörähdin kulman taakse pohtimaan seuraavaa liikettäni. Järkevin idea, jonka sain, oli mennä hissin taakse piiloon. Se taas toimi. Kohde käveli minua huomaamatta hissin ohitse ja jatkoi matkaansa kohti toiselle laiturille vieviä portaita. Siitä eteenpäin homma oli selvä. Rauhallinen poistuminen hissin takaa, pari reipasta askelta, nopea vilkaisu ympärilleni, kun kohde oli portaissa – kyllä siinä joku viaton sivullinen käveli, mutta tulin siihen lopputulokseen, että murhan onnistuminen on tärkeämpää kuin jonkun sattumalta paikalle osuneen mielenterveys – ja pam, laukaus.

Kohteeni kaatui kuolleena maahan, ja kävelin ruumiin ohitse junaan, jolla myös tämän piti mennä keskustaan, jos tätä pientä välikohtausta ei olisi sattunut.

Uhri kertoo:

Olin saapunut etuajassa asemalle sovittua kauppaa tekemään. Etsiessäni nahkatakkista kauppiastani huomasin silmäkulmasta jonkun seuraavan. Käännyin ympäri keskellä alikulkua. Nainen pysähtyi. Ja vilkaistessani uudelleen seurasi hän minua edelleen mutta ilman pipoaan. Ihmisiä oli paljon ympärillä ja löysin kauppiaani. Tein ostokset ja sillä välin oli seuraajani kadonnut kuin tuhka tuuleen. 3 minuutin päästä juna keskustaan oli lähtevä. A- ja U - Juna lähtivät samaan aikaan. Onnellisena ostoksestani seurasin miestä rappusiin ajatellen olevani turvassa. Mutta ei! Kuulin nimeni huudettavan ja luoti osui kainalooni alhaalta kello 11.00. Mies katsoi meitä mutta jatkoi matkaansa ja minä ajattelin vain miksi en osannut mennä A-junaan ja ajatellut reittiäni. Mitä käy loppupäivän murhasuunnitelmille. No sen ei ole enää väliä. Taruni loppui tältä erää. Paloin hetken kirkkaasti, mutta innostuminen herpaannutti keskittymiseni ja lankesin tuhooni.

Pisteet:

Murhaaja: Murha 10p - silminnäkijä 2p + raportti 2p = 10p
Uhri: Raportti 1,5 p

Tuomaristo kiittää draaman kaaresta.


08.10.2019 klo 10.09 Hetken välirauha, ugh!

Asfalttiviidakon kätköissä rauhanpiiput ovat tuprutelleet ahkeraan tänä aamuna, kun Amatsoni ja Ruska ovat aamuhämärässä vaihtaneet metsästysvinkkejä ilman skalpeerausta, vaikka veitset ovatkin olleet valmiina käsien ulottuvilla.


07.10.2019 klo 18.47 Amatsonin hiuksia nostattava työ jatkuu

Tuuli on tuonut Kaivopihan Unicafén suunnalta hätähuudon. Kuulostaa siltä, että Foley MacGuffin seikkailee tästedes vain muistoissamme. Henkien mukaan paikalta poistui pian tämän jälkeen Amatsonia muistuttava henkilö kantaen kädessään veristä päänahkaa.

Murhaaja kertoo:

Kirjaimellisesti stalkkasin uhriani koko matkan luennolta unicafeen. Sulauduin massaan ja lopulta lyhyessä portaikkovälissä käännyin ja nopeilla veitsen sivalluksilla oli sekä henki, että päänahka mukanani. Ei silminnäkijöitä, vaikka yksi jästi yritti hidastella tielleni. Kello oli 18.47.

Pisteet:

Murhaaja: Murha 10p + tyyli 2 p + raportti 1p = 13p
Uhri: Raportti puuttuu -2p


07.10.2019 klo 10.15 Ensimmäinen veri!

Kumpulan kampukselta on löytynyt puukotettu ruumis, joka on tunnistettu Neia Orimenoriksi. Silminnäkijöitä verityöllä ei ollut, mutta skalpeeraustyyli kertoo Amatsonin olleen asialla.

Murhaaja kertoo:

Kumpulan kampuksella tutkin ympäristöni ja löysin kohteeni. Valitsin paikan, johon jäin rauhassa väijymään tulevan uhrini heikkoa hetkeä. Lopulta yhytin hänet nurkkaan iskien häntä puukolla. Ei silminnäkijöitä ja hiljainen paikka, joten veistin päänahan mukaani ja jatkoin matkaani hymyn huulillani.

Uhri kertoo:

On aika. Obgunabali vaatii päitä. Se saa kuitenkin odottaa. Hoitelen kohteeni illalla. Ensin täytyy saada tehtyä kurssitehtäviä. KELA on Obgunabaliakin mahtavampi voima.

(Myöhemmin)

Kävelen yksin tyhjää käytävää. Olen hieman varautunut - onko se vain vainoharhaa?

Varjoista syöksähtää hahmo. Nopea kuin mustamamba. Kiiltävä veitsi edellä.

Havittelen viidakkoveistä taskustani - mutta liian myöhään. Parkaisen. Tunnen kuinka terä lävistää kylkeni. Kaadun lattialle.

Oliko hahmo samalla asialla kuin minäkin? Ironista. Tämä oli Obgunabalin tahto. Kauan eläköön Obgunabali!

Putoan pimeyteen.

Pisteet:
Murhaaja: Murha 10p + pelin ensimmäinen murha 1p + pelin ensimmäinen puukotus 1p + tyyli 1p + raportti 1p = 14 p

Uhri: Raportti 2p


07.10.2019 klo 00.01 Jahti on alkanut!

Keskiyön koittaessa pääkallonmetsästys alkaa. Kenen keihäänkärki osoittautuu terävimmäksi? Kuka hiipii asfalttiviidakossa huomaamattomimmin? Tässä jahdissa kukaan ei ole turvassa.